Helppo välimerellinen uunileipä

Uunivuokaleipä on vanha suosikkini, jonka pariin tulee palattua aina aika ajoin. Se on kuin hyvä ystävä, johon voi luottaa pitkän tauon jälkeen eikä se tuota koskaan pettymystä vaan tarjoaa varman ja turvallisen olkapään mihin nojata. Pidän eniten leipomisen helppoudesta tai pikemminkin tässä tapauksessa leivän tekemistä ei voi edes oikein sanoa leipomiseksi. Käytännössä aineet sekoitetaan yhteen ja kaadetaan uunivuokaan ja tunti myöhemmin käsissäsi on tuoretta ja mahtavanmakuista leipää. Kaiken lisäksi voit vaihdella täytteitä makusi mukaan, mutta itse olen tykästynyt juuri juusto-oliivi-aurinkokuivattu tomaatti -kombinaatioon. Ei muuta kuin testailemaan!

Pehmeä parsakeitto

Tämä yksinkertainen parsakeitto valmistuu kädenkäänteessä. Perusresepti on peräisin Maku-lehdestä. Parsaa on vielä hyvin saatavilla, vaikka sesonkikausi alkaa lähestyä loppuaan. Kannattaa siis testailla eri parsaruokia vielä kun ehtii.

Rocky road

Rocky Roadia on tehty Jupen keittiössä aiemminkin, mutta kertaus ei liene pahitteeksi, sillä kyseessä on aika herkkua ja vieläpä helppoa sellaista. Annoksen tekoon menee aikaa karkeasti kymmenisen minuuttia, mutta kannattaa muistaa varata riittävästi aikaa seoksen kovettamiseen ja kylmettämiseen.

Olutarvio: Olvi Sven Tuuva

Sven Tuuva (tosin tarkalleen ottaen Dufva) on J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runon päähahmo, josta Edvin Laine ohjasi vuonna 1958 myös samannimisen elokuvan. Tarinan hieman yksinkertainen mutta rohkea nimihahmo pysäyttää ylivoimaisen vihollisen Koljonvirran taistelussa ja nousee sankarin asemaan. Tästä vuodesta lähtien Sven Tuuva on myös Olvin lanseerama kakkosolut, joka on läheistä sukua panimon Sandels-oluelle, jonka nimellisenä esikuvana on puolestaan samassa Runebergin runossa esiintyvä samanniminen kenraali.

Sven Tuuvan sympaattinen hahmo koristaa tölkin kylkeä, jonka visuaalinen ilme miellyttää omaa silmää. Mutta millainen on tölkin sisältö? Sanoisin että yllättävän hyvä. Itsellä on hetki aikaa esimerkiksi Sandelsin nauttimisesta, mutta muistikuvieni mukaan tämä ei kalpene vertailussa isoveljelleen tai muillekaan suomalaisten isojen panimoiden bulkkilagereille. Toisaalta rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä kehuksi tarkoitettu lausahdus ei kuitenkaan tarkoita sitä että Sven Tuuva olisi kovinkaan hyvä olut.

Oluen mainostekstissä mainittu "täyteläinen täysmallasolut" ei vastaa aivan käsitystäni lopputuotteesta, mutta toisaalta voin yhtyä tekstin ajatuksiin oluen käyttämisestä niin sauna- kuin ruokajuomanakin. Ainakin jos haluaa nauttia ruoka- tai janojuomansa mahdollisimman neutraalina ja huomaamattomana.

Tarkempaa analyysiä oluen tuoksusta ja mausta on sinänsä turha tehdä, koska tyhjästä on paha nyhjästä. Tuoksu on tuttu ja turvallinen eli maissia, tärkkelystä, metallia ja aavistus makeutta. Maku on tuoksua parempi ja yllättävän täyteläinen. Humalan puraisuja on turha odotella, mutta olut maistuu makeahkon maltaiselle eikä metallisuus tule onneksi liian pistävästi esiin. Sanoisin jopa että tästä näkökulmasta Svenkku on monia peruslagereita parempi.

Yhteenvetona Sven Tuuvaa voi täten suositella peruslagereihin tykästyneille kuluttajille ja pienempää alkoholimäärää kaipaaville. Maussa kun ei ole käytännössä eroa kolmosveljiin ainakaan negatiivisessä mielessä.

Olvi Sven Tuuva:
Panimo: Olvi, Suomi
Tyyli: Vaalea lager, 3,5 %
Hinta: noin 2,30-2,80 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 4/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 8/20 = Yhteensä 19/50

Sydänleipäset

Merkkipäivän aamiaiseksi tai muuten vain voi tehdä näitä näppäriä leipiä, joihin idea löytyy Maku-lehdestä. Meillä leipiä nautittiin ohjeen mukaisesti osana äitienpäivän aamiaista. Leivän täyte on yksinkertainen mutta todella hyvä, ja sitä voi soveltaa helposti myös muissa yhteyksissä. Se on esimerkiksi eväs- ja piknikpatongin  väliin yksinkertaisuudessaan lyömätön täyte. Kannattaa testata.

Helppo mansikkakakku

Äitienpäivänä täytyy toki tehdä kakkua ja itseä miellyttävä perinteinen versio pohjautuu mansikoihin. Suomen kesä on vielä hieman vaiheessa, joten mansikoiden osalta jouduin turvautumaan ulkomaan yksilöihin. Ajattelin aluksi tehdä kakun Valion sivuilta löytyvän reseptin mukaan, mutta lopulta se toimi enemmän inspiraation lähteenä ja pohjareseptinä. Kakku oli muuten todella hyvää ja helppo tehdä, joten tätä voi suositella kyllä muillekin makean nälkäisille.

Inkivääririsotto ja pannusiika

Kalaruokaa voisi syödä useamminkin, mutta jostain syystä kokkailut pyrkivät kasaantumaan liha- ja kasvisruokien ympärille. Tällä kertaa innostuin kuitenkin ostamaan kalatiskiltä pannusiikaa, jonka seuraksi piti sitten kehitellä kaapin antimista jotakin mielekästä lisuketta. Hetken pähkäiltyäni päätin tehdä inkiväärillä ja sitruunalla terästettyä risottoa. Yhdistelmä risottoa ja siikaa toimi aika hyvin, joskin risotosta on hankala saada aikaiseksi mitään epämiellyttävää ja täten sen seuralaisena miltei kaikki maistuu. Joka tapauksessa näin helposti syntyi varsin miellyttävä ateria.

Olutarvio: Harviestoun Schiehallion

Huhtikuun puolivälissä Alkon valikoimaan ilmestyi Harviestounin panimon Schiehallion olut, joka on luokiteltu premium lageriksi. Kirkas ja kullankeltainen olut näyttää tyypilliseltä lagerilta. Vaahtoa syntyy kaadettaessa vain kevyesti ja suurin osa häviää nopeasti tiehensä, mutta lopuksi lasin pinnalle jää vielä tiivis ja nätti pitsikerros. Tuoksu on mukavan humalainen ja raikkaan piristävä. Yrtit, kukat, ruoho ja sitrushedelmät ovat vahvasti esillä ja nostavat kokonaisuuden todella reippaasti yli peruslagereiden tason.

Maku jatkaa hienosti tuoksun viitoittamalla tiellä. Voimakas humalointi tuo katkeroisen maun nautiskelijan nieluun, ja kokonaisuus on todella raikas ja maittava. Tuoksun pehmeyttä maku ei tavoita, mutta katkerohumaloinnin ystävät osaavat varmasti nauttia tästä lopussa hyvin happaman greippiseksi kääntyvästä mausta. Muuten maussa löytyy ruohoista ja yrttistä humalointia. Oluen keskitäyteläinen suutuntuma on yllättävän pehmeä ja sopivan hapokas.

Harviestoun Schiehallion yllätti ainakin minut positiivisesti reippaalla ja onnistuneella humaloinnilla, jonka ansiosta tämä nousee reilusti keskivertolageria paremmaksi. Suurin valituksen aihe on oluen hinta, jonka takia tämä taitaa jäädä ainakin osaltani hyllyyn tulevaisuudessa.

Harviestoun Schiehallion:
Panimo: Harviestoun Brewery, Skotlanti
Tyyli: Premium Lager, 4,8 %
Hinta: 4,77 euroa / 0,50 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 33/50

Olutarvio: Riedenburger Helles Hefeweizen Weissbier

Riedenburger Helles Hefeweizen Weissbier teki paluun Alkon valikoimaan kolmen vuoden tauon jälkeen huhtikuun lopulla ja itsellä tämä olut oli vielä maistamatta. Joten ei muuta kuin testaamaan.

Olut on vaahtoaa todella reippaasti kuohkeaa valkoista vaahtoa tuoppiin kaadettaessa, joten kannattaa olla tarkkana ettei käy vahinko! Vaahto häviää hiljalleen ja jättää jälkeensä saippuakuplamaisen kuohkean ja isokuplaisen hattaran. Itse juoma on taasen todella sameaa ja kellertävänruskeaa.

Tuoksu on varsin tyypillinen hefeweizenille eli hedelmäinen ja tarkalleen ottaen kypsän banaaninen. Siinä on myös aimo annos hapanta mallasta ja vehnää, aavistus yrttisyyttä ja hieman hiivaa. Kevyehkö tuoksu on hyvin tasapainossa muttei tarjoa mitään elämää suurempaa elämystä.

Maku on taasen aluksi melko hapan ja kitkerä. Vehnä, mallas ja hedelmäisyys paiskaavat yhdessä kättä, jota ravistelee vielä kylmänä nautittuna reipas hiilihapokkuus. Kovin ohuelta tuntunut maku muuttuu hiljalleen voimakkaammaksi vaikkei kevyt suutuntuma annakaan kovin suuria elämyksiä. Hiivaisuus ja kypsä banaani nousevat paremmin esiin jälkimaussa, mutta oluen runko jää silti kovin vetiseksi.

Riedenburger Weissbier saa hieman lisäpisteitä luomusta, mutta Alkossa on saatavana myös hieman parempia hefeweizeneita. Sinänsä varsin kelvollinen ja laadukas olut on vain turhan tasapaksu ja unohdettava.

Riedenburger Helles Hefeweizen Weissbier:
Panimo: Riedenburger, Saksa
Tyyli: Hefeweizen, 5,2 %
Hinta: 3,48 euroa / 0,50 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 30/50

Sitruunainen parsa-mascarponepasta

Parsakausi on nyt parhaimmillaan, joka tarkoittaa ainakin Jupen keittiössä sitä, että parsaa myös syödään mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Ajattelin aluksi tehdä hieman tämän tyylistä parsapastaa, mutta huomasin sitten Helsingin Sanomien ja Eeva Kolun Kauhaa ja rakkautta -ruokablogissa mielenkiintoiselta vaikuttaneen sitruunaisen parsa-mascarponepastan reseptin. Täten suunnitelmat muuttuivat ja testasin Eevan ohjetta aika lailla suoraan, joskin laitoin ruokaan enemmän parsaa. Pastasta tuli kyllä oikein hyvää, mutta olisin itse kaivannut ehkä hieman hapokkaampaa makua, joten seuraavalla kerralla laittaisin hieman reilummin sitruunamehua tai vaihtoehtoisesti hyvää valkoviiniä. Kannattaa silti testailla varsinkin jos parsa ja marcarpone miellyttävät.

Kanawokki kasvisten kera

Kesä lähestyy ja siihen kuuluvat ainakin meidän keittiössä nopeat wokkiruoat. Tällä kertaa vuorossa oli kanasta ja kasviksesta tehty wokki makeahkon kastikkeen kera. Ruoka valmistuu noin vartissa ainakin jos sen lisukkeena popsii nuudeleita, joten aikaa nälkäisen kokkaajan ei tarvitse odottaa liian kauan päästäkseen nauttimaan kevätauringon lämmöstä ulkoterassille!

Olutarvio: Bath Ales Gem

Olutarviossa on markettiolutta Briteistä eli Bath Ales Gem, tuttavallisemmin pupuolut. Meripihkanvärinen ja niukasti vaahtoava olut on läpikuultava ja muistuttaaulkonäöltään erehdyttävästi kolajuomaa. Onneksi kyseessä on hieman peruspepsiä mukavampaa juomista. Oluen tuoksu on toffeinen, karamellinen, hunajainen, pähkinäinen ja kuivakan humalainen.

Maku on puolestaam pehmeä ja karamellimaisen makea. Samoin tuoksusta tutut toffee ja pähkinä ovat myös maussa läsnä. Humalointi on puinen ja ruohoinen. Keskitäyteläinen suutuntuma on matalan hiilihappoinen ja helposti nautittava. Oluesta ei keksi juurikaan kritisoitavaa, mutta eipä tämä myöskään jää mieleen. Kelpo olut mutta jäänee kertaostokseksi.

Bath Ales Gem:
Panimo: Bath Ales, Englanti
Tyyli: Premium Bitter/ESB, 4,7 %
Hinta: noin 3,80-4,80 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 31/50

Hampurilainen ja yrttiperunat

Jupen keittiössä on tehty burgereita ennenkin, mutta nyt vuorossa oli melko perinteinen versio sika-nautajauhelihasta cheddarin, kasvisten, majoneesin ja yrttiperunoiden kera. Ruokajuomana oli asianmukaisesti kahta loistavaa jenkkiolutta eli blogissa aiemmin arvioituja Brooklyn Lageria ja Goose Island IPA:a. Maistui!

Olutarvio: Little Valley Withens Pale Ale

Arviovuorossa on markettivahvuista ja orgaanisesti valmistettua luomuolutta Brittein saarelta eli Little Valley Withens Pale.

Olut on samea ja vaalean kullankeltainen reiluhkolla ja kuohkealla valkoisella vaahtopäällä terästettynä.  Tuoksu on todella voimakas, sillä se pöllähtää aisteihin jo lasiin kaadettaessa. Nenä lasissa tuoksu paljastuu raikkaan maanläheiseksi ja aromaattiseksi. Siinä on reilusti ruohoista ja sitruksista ja aavistus puumaista humalointia sekä mukavasti makeahkoa mallasta. Tuoksu on oikein mukava ja houkutteleva.

Maku tuntuu aluksi jopa tuoksua paremmalta. Raikas, sitruksinen ja ruohoinen humalointi piristää makunystyröitä ja toimii oivallisena janonsammuttajana. Tosin näin maukasta eliksiiriä alkaa tehdä mieli enemmän. Maku on mukavan hedelmäinen ja siitä löytyy myös aavistus mausteisuutta.

Oluen kevyt mutta maistuva suutuntuma on sopivan hiilihapokas ja muuttuu loppua kohden vielä enemmän greippimäisen happamaksi ja suuta kuivattavaksi. Onneksi vetisyydestä ei ole juurikaan tietoa.

Little Valley Withens Pale Ale on todella mainio olut varsinkin vahvuisekseen. Tämä on hyvä esimerkki että laadukasta olutta pystyy tekemään myös vähemmillä prosenteilla.

Little Valley Withens Pale Ale:
Panimo: Little Valley Brewery, Englanti
Tyyli: Golden/blond ale, 3,9 %
Hinta: noin 3,00-4,00 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 33/50

Parsa-parmankinkkupiiras

Blogin päivitykset ovat laahanneet hieman perässä, mutta tässä yksi resepti viikon takaiselta vappupiknikiltä. Idea helposti valmistuvaan parsapiiraaseen tuli Pirkkalehdestä, jossa oli parsa-chorizopiiraan ohje. Tämä on siitä hieman muokattu versio eli chorizon tilalle tuli parmankinkkua. Parsa ja parmankinkku sopivat mielestäni kuta kuinkin täydellisesti yhteen eikä tässäkään piirakassa ollut suurempaa vikaa. Lopputulos oli jopa varsin herkullinen!

Viskiarvio: Caol Ila 12 yo

Jupen keittiö tekee uuden aluevaltauksen viskien maailmaan ja ensimmäisenä viskinä kunnian saa Skotlannin Islay-saarelta tuleva Caol Ila -tislaamon 12-vuotias single malt.

Viski on väriltään vaalea ja kullankeltainen, oman kokemuksen mukaan selvästi Islay-saaren kevyemmästä päästä.

Tuoksu tuntuu aluksi kuivalta ja melko kovalta. Siinä on aistittavissa hieman hedelmäisyyttä, mutta alkoholin tuoksu meinaa jättää sen alleen. Savu ja turve nousevat myös vahvasti esiin. Tuoksu pehmentyy ja avautuu enemmän, kun lasiin lisätään tilkka vettä. Samalla hedelmäisyys tuntuu hieman enemmän aistinystyröissä.

Maku on huomattavasti pehmeämpi mitä tuoksu antaa aluksi ymmärtää. Se on savuinen ja turpeinen, mutta lisäksi siinä on hieno tervainen lisävivahde. Tämä on viskin oma pieni lisätwisti ja koukku. Savu ei ole mitenkään liian dominoivaa, vaan kokonaisuus on tasapainoinen. Maku on mielenkiintoinen yhdistelmä ensinnäkin maun pehmeyttä ja toisaalta sen voimakkuutta. Toisekseen siinä on hienosti balanssissa myös makeus ja suolaisuus, joka nousee esiin paremmin pienen ajan kuluttua. Veden lisäys tuo esiin enemmän viskin suolaisuutta.

Jälkimaku on todella pitkä, kuiva ja voimakas mutta samalla edelleen pehmeä. Tässä savuisuus nousee ehkä hieman paremmin esiin.

Caol Ila 12 Years on todella tasapainoinen ja pehmeä viski, jota voi suositella lämpimästi ainakin viskiharrastusta aloittaville.

Caol Ila 12 YO:
Tislaamo: Caol Ila, Skotlanti
Valmistusmaa: Skotlanti
Kategoria: Skotlantilainen mallasviski
Vahvuus: 43,0 %