Tämän viinin nauttimisesta on jo pidempi aika, mutta koska viini oli todella herkullista, niin parempi palata aiheen pariin ennemmin myöhään kuin ei milloinkaan. Viiniä käytettiin karitsapadan ainesosana ja samalla se sai ilmaa parin tunnin verran ennen testausta ja ruokailua.
Bordeaux'n kyljessä sijaitseva Pomerolin viinialue on maineeltaan melko legendaarinen, josta kiitos kuuluu lähinnä viinimaailman yhdelle kunkuista eli Pétrukselle. Pomerolin alue on todella pieni eli ainoastaan 800 hehtaaria. Nyt testattavana oli ulkomailta tuotu Château Tailleferin Pomerol vuosikertaa 2005. Alkon perusvalikoimassa on tällä hetkellä käsittääkseni neljä Pomerolin viiniä, joiden hinnat liikkuvat noin 30 ja 55 euron välillä eli mistään budjettiviineistä ei näissä ole kysymys. Tämä oli kyllä sen verran herkullista, että Pomerolin pariin täytyy palata myös tulevaisuudessa.
Viini on väriltään todella tummanpunainen ja aavistuksen sinertävä sekä käytännössä läpikuultamaton.
Tuoksu on todella tyylikäs, intensiivinen ja monimuotoinen. Ensimmäisenä aistimuksena on mustaherukka ja ylipäänsä tummat marjat, mutta tuoksussa on myös mukavasti hedelmäisyyttä ja kevyesti savuisuutta ja tammea aavistuksen vaniljaisuuden kera. Lasia voisi nuuhkia vaikka loppuillan ajan, mutta lopulta viiniä raaskii jo kaataa kulauksen suuhun asti.
Maku on niin ikään todella intensiivinen mutta pehmeä. Kypsät marjat sulavat suussa ja silkkisen pehmeät tanniinit kutkuttelevat kiehtovasti ikeniä ja lopussa maku muuttuu makean vaniljaiseksi ja jopa suklaiseksi.
Lisätietoa viinitilasta löytyy Winedoctorin ja itse viinitilan kotisivuilta.
Château Taillefer Pomerol 2005:
Maa/alue: Ranska, AOC Pomerol
Valmistaja: Château Taillefer
Rypäleet: Merlot (75 %), Cabernet Franc (25 %)
Hinta: noin 25-35 euroa / 0,75 litraa / ulkomaat
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Olutarvio: Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä
Olut on väriltään kullankeltainen ja käytännössä täysin kirkas. Vaahtoa ei synny juurikaan lasiin kaadettaessa ja sekin vähä häipyy yhtä nopeasti kuin on syntynytkin. Tuoksu on puolestaan hieman lupaavampi. Siinä on kypsää banaania, sitrushedelmiä, kukkia, yrttejä ja vehnäistä mallasta. Taustalla taitaa myös kurkkia hyvin maltillinen hunajainen aromi. Nenä aistii myös saippuaimaista/parfyymistä aromia. Antoisan happamassa tuoksussa ei ole mitään erikoista tai ikimuistoista, mutta se ajaa asiansa. Sivuhuomiona tuoksusta olisi odottanut löytyvän enemmän hiivaista ulottovuutta, vaikka kyseessä onkin suodatettu vehnis.
Maku on puolestaan aluksi huomattavan vaisu. Se tuntuu kovin ohuelta ja vetiseltä eikä muutu juurikaan sen kummemmaksi myöhemminkään. Hapan maku on hieman vehnäinen, pippurinen ja yrttinen varsinkin lopussa. Makua ei voi oikein kuvailla raikkaaksi, joka on selkeä miinus tämän tyylin oluissa. Toisaalta humalointi maistuu ja on aika onnistunut. Myös hedelmäisyyttä banaani etunenässä löytyy kohtalaisesti.
Oluen keskitäyteläinen suutuntuma on sopivan eli matalan hiilihapokas sekä helposti juotava. Samaa voi sanoa koko oluesta. Se on hyvässä ja pahassa helposti kulautettava olut, joka voittaa helposti markettien peruslagerit, mutta toisaalta jää vertailussa vehnäoluille. Kyllä tätä silti voisi toistekin ostaa.
Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä:
Panimo: Mallaskosken Panimo, Suomi
Tyyli: Kristallweizen, 4,7 %
Hinta: noin 2,80-3,20 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat
Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 27/50
Maku on puolestaan aluksi huomattavan vaisu. Se tuntuu kovin ohuelta ja vetiseltä eikä muutu juurikaan sen kummemmaksi myöhemminkään. Hapan maku on hieman vehnäinen, pippurinen ja yrttinen varsinkin lopussa. Makua ei voi oikein kuvailla raikkaaksi, joka on selkeä miinus tämän tyylin oluissa. Toisaalta humalointi maistuu ja on aika onnistunut. Myös hedelmäisyyttä banaani etunenässä löytyy kohtalaisesti.
Oluen keskitäyteläinen suutuntuma on sopivan eli matalan hiilihapokas sekä helposti juotava. Samaa voi sanoa koko oluesta. Se on hyvässä ja pahassa helposti kulautettava olut, joka voittaa helposti markettien peruslagerit, mutta toisaalta jää vertailussa vehnäoluille. Kyllä tätä silti voisi toistekin ostaa.
Mallaskosken Kuohu Kristallivehnä:
Panimo: Mallaskosken Panimo, Suomi
Tyyli: Kristallweizen, 4,7 %
Hinta: noin 2,80-3,20 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat
Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 27/50
torstai 26. huhtikuuta 2012
Itämainen kuhawokki sieni-chililisäkkeen kera
Jupen keittiössä tehtiin pienen tauon jälkeen kalaruokaa ja itämaista sellaista. Aterian ideana oli paistaa kuhafileen palat rapsakoiksi ja tehdä kalan rinnalle kookoskastike sekä chili-sienilisäke. Annos saa vielä väriä ja makua korianterista ja chilistä sekä suutuntumaa paistetuista pähkinöistä. Kokonaisuus oli todella onnistunut, joten kannattaa testata. Tätä tulee varmasti tehtyä myös toistekin!
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Olutarvio: Laitilan Kievari ESPI III
Laitilan Kievari ESPI on käsittääkseni uusvanha olut, joka on ilmestynyt ainakin itseäni lähellä olevien markettien valikoimaan viime aikoina. Panimon omat kotisivut eivät edes listaa koko olutta valikoimaansa, mutta tätä on ainakin aiemmin ollut saatavilla myös vahvempana versiona. Nimeä ihmetteleville tiedoksi, että ESPI on hauska nimiväännös "erittäin spesiaalista pitteristä", josta pisteet panimon markkinamiehille.
Olut vaahtoaa lasiin kaadettaessa niukahkosti miltei valkoista ja suurikuplaista vaahtoa, joka häviää nopeasti tiehensä ja jättää jälkeensä hennon kerroksen lasin pinnalle muistuttamaan olemassaolostaan. Kirkas ja rusehtavanoranssi väri on ihan perustyylikästä mallia.
Tuoksu on varsin hentoinen. Aluksi siitä ei tunnu saavan lainkaan otetta, mutta huolellisempi tarkastelu paljastaa siitä hennon toffeen ja karamellin aromit sekä valitettavasti myös hieman tunkkaisuutta. Kyseessä ei ole siis mikään erityisen onnistunut tai houkutteleva tuoksu, mutta ei muuta kuin maistamaan.
Tölkin kyljessä mainostetaan EBU:a löytyvän 42 eli katkeroa luulisi löytyvän. Ensipuraisu osoittaa oletuksen todeksi, vaikka ensimmäisenä huomio kiinnittyy makeahkon karamelliseen ja maltaiseen makuun. Maussa on myös puumaista humalointia. Maku jää valitettavan lyhyeksi ja oluen runko on todella ohut. Kevyt suutuntuma on matalahiilihappoinen ja vetinen.
Kokonaisuudessa on Laitilan Kievari ESPI osoittautuu melkoseksi pettymykseksi. Lattea kokonaisuus kärsii kapeasta rungosta eikä edes kohtalaisen onnistunut humalointi nosta tätä ylös perusmassasta. ESPI ei ole kuitenkaan huono, vaan ihan juotava perusolut. Samaan hintaan saa kuitenkin samalta panimolta esimerkiksi Humalaista tai Retaletta, joista varsinkin ensimmäinen on paria luokkaa parempi käyttöolut.
Laitilan Kievari ESPI III:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
Tyyli: Premium bitter/ESB, 4,5 %
Hinta: noin 3,00 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat
Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 27/50
Olut vaahtoaa lasiin kaadettaessa niukahkosti miltei valkoista ja suurikuplaista vaahtoa, joka häviää nopeasti tiehensä ja jättää jälkeensä hennon kerroksen lasin pinnalle muistuttamaan olemassaolostaan. Kirkas ja rusehtavanoranssi väri on ihan perustyylikästä mallia.
Tuoksu on varsin hentoinen. Aluksi siitä ei tunnu saavan lainkaan otetta, mutta huolellisempi tarkastelu paljastaa siitä hennon toffeen ja karamellin aromit sekä valitettavasti myös hieman tunkkaisuutta. Kyseessä ei ole siis mikään erityisen onnistunut tai houkutteleva tuoksu, mutta ei muuta kuin maistamaan.
Tölkin kyljessä mainostetaan EBU:a löytyvän 42 eli katkeroa luulisi löytyvän. Ensipuraisu osoittaa oletuksen todeksi, vaikka ensimmäisenä huomio kiinnittyy makeahkon karamelliseen ja maltaiseen makuun. Maussa on myös puumaista humalointia. Maku jää valitettavan lyhyeksi ja oluen runko on todella ohut. Kevyt suutuntuma on matalahiilihappoinen ja vetinen.
Kokonaisuudessa on Laitilan Kievari ESPI osoittautuu melkoseksi pettymykseksi. Lattea kokonaisuus kärsii kapeasta rungosta eikä edes kohtalaisen onnistunut humalointi nosta tätä ylös perusmassasta. ESPI ei ole kuitenkaan huono, vaan ihan juotava perusolut. Samaan hintaan saa kuitenkin samalta panimolta esimerkiksi Humalaista tai Retaletta, joista varsinkin ensimmäinen on paria luokkaa parempi käyttöolut.
Laitilan Kievari ESPI III:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi
Tyyli: Premium bitter/ESB, 4,5 %
Hinta: noin 3,00 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat
Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 27/50
Broilerilihapullat
Lihapullat ovat helppoa, nopeaa ja monikäyttöistä arkiruokaa, joihin saa vaihtelua käyttämällä vaikkapa eri lihaa ja yrttejä. Nyt vuorossa oli broilerista tehdyt lihapullat, joita nautittiin pitaleivän, salaatin ja chilikastikkeen kera. Ylijääneille pullille voi tehdä vaikkapa tomaattikastikkeen (ks. esim. turkkilaisten lihapullien resepti) ja couscousia. Blogista löytyy myös muutama esimerkki muunlaisista lihapyöryköistä, joista esimerkkinä ovat esim. paistetut kreikkalaiset lihapyörykät ja turkkilaiset lammaspyörykät. Ei muuta kuin testailemaan ja käyttämään omaa mielikuvitustaan!
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Hedelmäinen uunibroileri
Tällä kertaa vuorossa on varsin yksinkertainen "ohje", jonka tarkoituksena on lähinnä muistuttaa että broileria voi tehdä helposti myös kokonaisena uunissa fileiden tai suikaleiden sijaan. Kokonaisesta broilerista riittää syötävää useampaankin ruokaan ja samalla saa käytettyä laajasti broilerin eri osat. Täytin nyt broilerin hedelmäsekoituksella ja maustin hieman itämaiseen tyyliin, jolloin sen voi tarvittaessa syödä myös sellaisenaan tai vaikkapa riisin ja kastikkeen kera.
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Olutarvio: Konrad 12°
Konrad 12° on tšekkiläinen pils ja Alkon maaliskuun uutuusoluita. Olut näyttää lasissa aika pitkälti juuri sellaiselta miltä kyseisen lajityypin edustajan kuuluukin näyttää. Kirkas kullankeltainen väri yhdistettynä pitkäkestoiseen valkoiseen pitsikerrokseen on kaunista katsottavaa. Lasiin kaadettaessa vaahtoa syntyy keskirunsaasti, mutta se myös häviää melko nopeasti pois.
Tuoksu on kohtalaisen maltainen, hieman voinen ja myös aavistuksen makea. Tarkemmin tutkimalla siitä paljastuu myös tsekkipilsille tyypillistä ruohomaista tuoksua. Kokonaisuutena tuoksu on kuitenkin aika laimea joskin tasapainoinen ja myös juomaan houkuttava.
Maku on mukavan maltainen, viljainen, hieman diesetyylinen hunajaisen aromin kera sekä lisäksi humaloinnissa tuntuu mukava ruohoinen puraisu, jossa olen maistavinani myös hieman raikasta sitrusta sekä yrttejä. Keskitäyteläinen suutuntuma on kuohkea, liukas ja pehmeä sekä myös hieman turhan vetinen. Humalan puraisu tuntuu hieman turhankin pistävänä makuna, joka muuttuu katkeroisemmaksi ja kuivemmaksi loppua kohden. Jälkimaku kestää yllättävänkin pitkään.
Konrad on hyvä esimerkki laadukkaasta tsekkioluesta, joka ei varsinaisesti yllätä eikä petä. Kokonaisuus on tasapainossa makean maltaisuuden ja yrttisen/ruohoisen humaloinnin kesken, joten kyllähän tällaisia oikein mielellään maistelee varsinkin janojuomana.
Konrad 12°:
Panimo: Vratislavice, Tsekki
Tyyli: Pils (tsekkityylinen), 5,2 %
Hinta: 2,90 euroa / 0,50 litraa / Alko
Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 32/50
Tuoksu on kohtalaisen maltainen, hieman voinen ja myös aavistuksen makea. Tarkemmin tutkimalla siitä paljastuu myös tsekkipilsille tyypillistä ruohomaista tuoksua. Kokonaisuutena tuoksu on kuitenkin aika laimea joskin tasapainoinen ja myös juomaan houkuttava.
Maku on mukavan maltainen, viljainen, hieman diesetyylinen hunajaisen aromin kera sekä lisäksi humaloinnissa tuntuu mukava ruohoinen puraisu, jossa olen maistavinani myös hieman raikasta sitrusta sekä yrttejä. Keskitäyteläinen suutuntuma on kuohkea, liukas ja pehmeä sekä myös hieman turhan vetinen. Humalan puraisu tuntuu hieman turhankin pistävänä makuna, joka muuttuu katkeroisemmaksi ja kuivemmaksi loppua kohden. Jälkimaku kestää yllättävänkin pitkään.
Konrad on hyvä esimerkki laadukkaasta tsekkioluesta, joka ei varsinaisesti yllätä eikä petä. Kokonaisuus on tasapainossa makean maltaisuuden ja yrttisen/ruohoisen humaloinnin kesken, joten kyllähän tällaisia oikein mielellään maistelee varsinkin janojuomana.
Konrad 12°:
Panimo: Vratislavice, Tsekki
Tyyli: Pils (tsekkityylinen), 5,2 %
Hinta: 2,90 euroa / 0,50 litraa / Alko
Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 32/50
Pekoni-sienipasta
Tuunasin tällä kertaa useammin tehdystä sienipastasta hieman erilaisen version eli laitoin sekaan myös reilusti hyvää Chef Wotkin'n pekonia. Kasvissyöjät voivat jättää pekonin pois ruoasta, sillä tämä resepti pitäisi myös aika hyvin ilman lihaa. Joka tapauksessa ideana oli saada hieman mehevyyttä ja rasvaa annokseen, joka perustuu tomaattipohjaisen ja punaviinillä terästetyn kastikkeen pohjalle. Suosittelen ehdottomasti lorauttamaan sekaan punkkua, sillä eron huomaa lopputuloksessa. Samoin tuoreen basilikan käyttö on erittäin suositeltavaa kuivatun version sijasta. Käytin nyt sieninä kotimaisia siitakesieniä, mutta nämäkin voi korvata jollakin muilla sienillä. Annos kannattaa viimeistellä parmesaanilla, jonka kanssa ei voi mennä vikaan tomaatin kanssa. Herkullista oli!
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Pannupizza x 2 (merellinen ja sieni-pekoni)
Jupen keittiössä on tehty aiemmin tavallisia pizzoja (ks. esim. 1, 2, 3), mutta nyt vuorossa oli pitkästä aikaa pannuversioiden väsääminen. Sinänsä itse tekoprosessi ei poikkea juurikaan tavallisesta pizzasta. Tarvitaan vain mieluiten valurautapannu tai toissijaisesti uuninkestävä vuoka, johon pohjat voi kätevästi asetella. Tein taikinan durum-vehnäjauhojen ja tavallisten vehnäjauhojen sekoituksena noin 50/50-suhteella, ja lopputulos oli oikein onnistunut, sillä taikinasta tuli sopiva yhdistelmä rapeutta ja kuohkeutta. Tällä ohjeella syntyi kolme pizzaa.
Täytteiden kanssa voi käyttää omaa mielikuvitusta, mutta päädyin nyt tekemään niin merellisen pizzan kuin tulisen pekoni-sienipizzan. Molemmat olivat oikein maistuvia, mutta varsinkin jälkimmäisen tulisuus miellytti omia makunystyröitä. Täytteiden päälle voi kaataa chilikastiketta omien mieltymysten mukaan, itse käytin mainiota Shiracha chilikastiketta.
..
Täytteiden kanssa voi käyttää omaa mielikuvitusta, mutta päädyin nyt tekemään niin merellisen pizzan kuin tulisen pekoni-sienipizzan. Molemmat olivat oikein maistuvia, mutta varsinkin jälkimmäisen tulisuus miellytti omia makunystyröitä. Täytteiden päälle voi kaataa chilikastiketta omien mieltymysten mukaan, itse käytin mainiota Shiracha chilikastiketta.
..
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Olutarvio: Brooklyn Lager
Olutarviot palaavat blogiin pienen tauon jälkeen maaliskuun lopussa Alkon valikoimaan palanneen Brooklynin laatupanimon wieniläistyylisen lagerin voimin.
Olut on ulkonäöltään varsin komea. Kirkas, vaalean kuparinen väri yhdistyy kevyen kuohkeaan vaahtoon, joka jättää jälkeensä vielä riittävän pitkäkestoinen valkoisen pitsikerroksen. Tuoksussa huomio kiinnittyy ensimmäisenä raikkaaseen hedelmäisyyteen, jossa erityisesti sitrushedelmät tuovat raikkautta tasapainoiseen ja genressään varsin onnistuneeseen kokonaisuteen. Täydennystä tuovat karamellimaisen makeat muttei liian imelät ja hennosti kukkaiset maltaat. Oluen valmistuksessa on käytetty Hallertauer Mittelfrueh-, Vanguard- ja Cascade-humalia, joista jälkimmäinen on itselle tutuin ja tuo olueen juuri sitruksen aromeita. Tuoksusta voi aistia myös kevyesti mäntyä ja havua. Tuoksu on myös aavistuksen voinen.
Maku on puolestaan aluksi vielä tuoksua selvästi sitruksisempi. Katkeroita löytyy noin 30 EBU:a eli sopivasti tuodakseen itseäni miellyttävää katkeroa. Tarkemman tutustumisen jälkeen myös mausta löytyy juuri sopivasti karamellia tuomaan tasapainoa kuivakan hedelmäisen humaloinnin rinnalle. Oluen keskitäyteläinen suutuntuma on todella pehmeä ja maltillisen hapokas. Maku muuttuu loppua kohden valitettavasti hieman muttei häiritsevän vetiseksi ja samalla karamellimainen maltaisuus nousee paremmin esiin.
Brooklyn Lager on todella laadukas ja tasapainoinen olut, jota sopii nautittavaksi sellaisenaan piristävänä janojuomana tai ruoan kanssa. Olettaisin sen sopivan hyvin esimerkiksi burgerin, pizzan, grilliruoan ja miksei myös mausteisen aasialaisen ruoan kaveriksi. Ehdottomasti testaamisen arvoinen olut!
Brooklyn Lager:
Panimo: Brooklyn, Yhdysvallat
Tyyli: Wieniläistyylinen lager, 5,2 %
Hinta: 2,95 euroa / 0,355 litraa / Alko
Pisteet:
Tuoksu 8/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 14/20 = Yhteensä 36/50
Olut on ulkonäöltään varsin komea. Kirkas, vaalean kuparinen väri yhdistyy kevyen kuohkeaan vaahtoon, joka jättää jälkeensä vielä riittävän pitkäkestoinen valkoisen pitsikerroksen. Tuoksussa huomio kiinnittyy ensimmäisenä raikkaaseen hedelmäisyyteen, jossa erityisesti sitrushedelmät tuovat raikkautta tasapainoiseen ja genressään varsin onnistuneeseen kokonaisuteen. Täydennystä tuovat karamellimaisen makeat muttei liian imelät ja hennosti kukkaiset maltaat. Oluen valmistuksessa on käytetty Hallertauer Mittelfrueh-, Vanguard- ja Cascade-humalia, joista jälkimmäinen on itselle tutuin ja tuo olueen juuri sitruksen aromeita. Tuoksusta voi aistia myös kevyesti mäntyä ja havua. Tuoksu on myös aavistuksen voinen.
Maku on puolestaan aluksi vielä tuoksua selvästi sitruksisempi. Katkeroita löytyy noin 30 EBU:a eli sopivasti tuodakseen itseäni miellyttävää katkeroa. Tarkemman tutustumisen jälkeen myös mausta löytyy juuri sopivasti karamellia tuomaan tasapainoa kuivakan hedelmäisen humaloinnin rinnalle. Oluen keskitäyteläinen suutuntuma on todella pehmeä ja maltillisen hapokas. Maku muuttuu loppua kohden valitettavasti hieman muttei häiritsevän vetiseksi ja samalla karamellimainen maltaisuus nousee paremmin esiin.
Brooklyn Lager on todella laadukas ja tasapainoinen olut, jota sopii nautittavaksi sellaisenaan piristävänä janojuomana tai ruoan kanssa. Olettaisin sen sopivan hyvin esimerkiksi burgerin, pizzan, grilliruoan ja miksei myös mausteisen aasialaisen ruoan kaveriksi. Ehdottomasti testaamisen arvoinen olut!
Brooklyn Lager:
Panimo: Brooklyn, Yhdysvallat
Tyyli: Wieniläistyylinen lager, 5,2 %
Hinta: 2,95 euroa / 0,355 litraa / Alko
Pisteet:
Tuoksu 8/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 14/20 = Yhteensä 36/50
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Kanasalaatti
Ruokaisia salaatteja tulee tehtyä yleensä nälkäisenä ja kiireessä arki-illan päätteeksi, joten kanaisessa versiossa yleisin raaka-aine on pannulla nopeasti paistetut rintafileen palat. Nyt kun aikaa oli enemmän käytössä, niin rintafileiden sijasta salaattiin laitettiin uunissa paistettu kokonainen broileri tai pikemminkin osa siitä. Yleisesti ottaen näin lihasta saa hieman mehevämpää ja samalla saa broileria saa tehtyä isomman satsin. Eri osia voi sitten käyttää eri ruokiin oman maun mukaan. Ruokaan saa väriä kivasti kun käyttää niin punaisia kuin keltaisia tomaatteja, jolloin lopputulos on pirteämpi ja miellyttää enemmän myös ainakin omaa silmää.
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Pinaatti-sienipasta
Kehuin jo aiemmin blogissa yhteistyötä uuden tuttavuuden eli shimejisienien kanssa, joten päätin testata näiden Etelä-Koreasta Suomeen rahdattujen sienien toimivuutta pinaatin kanssa kermapohjaisessa pastassa. Ja kyllähän ne toimivat! Ulkonäöltään vekkulit sienet ovat hyvin maukkaita ja täynnä umanin makua ainakin jos Wikipediaan on uskominen. Lisäsin vielä sekaan reilun kourallisen paahdettuja pähkinöitä tuomaan hieman purutuntumaa. Tässä tapauksessa pähkinöinä voi hyvin käyttää mitä tahansa kaapista sattuu löytymään. Käytin itse saksanpähkinöiden ja maapähkinöiden sekoitusta. Tällaiseen simppeliin kermapastaan sopii hyvin esimerkiksi gnocchipasta, johon kastike pääsee kivasti imeytymään.
lauantai 14. huhtikuuta 2012
Kikherne-chorizokeitto
Ahkerimmat bloginlukijat ovat varmaan jo huomanneet, että chorizo on eräs suosikkiraaka-aineistani. Tässä keitossa yhdistyvät chorizon vahva maku tuoreisiin vihanneksiin. Lopputuloksena on voimakas ja täyteläinen maku, mutta ruoka ei ole kuitenkaan liian raskasta vaan sopii erinomaisesti vaikkapa lounaaksi. Tätä kannattaa tehdä kerralla hieman isompi setti, sillä maku säilyy hyvänä myös seuraavina päivinä ja loput voi vielä vaikka tarvittaessa pakastaa.
torstai 12. huhtikuuta 2012
Broileri-pinaattipiiras
Broileri-pinaattipiiras valmistuu kätevästi ja nopeasti. Piiraat ovat siinä mielessä mukavia ruokia, että niiden valmistuksessa rajana on vain mielikuvitus. Täytteitä voi soveltaa oman maun mukaan ja piiraat ovat myös loistava tapa saada käytettyä järkevästi toisten ruokien jämiä. Tällä kertaa noudatin aika suoraviivaisesti MTV3:n reseptipankissa ollutta ohjetta, johon verrattuna suurimpana erona oli grillatun broilerin korvaaminen paistinpannulla paistetulla broilerin rintafileellä. Tämä on myös siinä mielessä mukava ruoka, että taikinaa tulee pelkästään piirakan kuoreksi, joten piiras ei ole liian raskas vaan sopii nautittavaksi esimerkiksi kevyenä välipalana vihreän salaatin kanssa.
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Possuwokki
Tämä possuwokki sopii mainiosti nautittavaksi arki-illallisella ja loput voi ottaa kätevästi mukaan seuraavana päivänä työlounaaksi maun kärsimättä. Ideana oli käyttää tuoreita ja värikkäitä kasviksia sekä makeaa chilikastiketta ja soijaa tuomaan hieman potkua possun kylkeen. Lisäksi pannulla paahdetut ja karkeaksi pilkotut pähkinät tuovat kivasti hieman kovempia sattumia wokin sekaan. Simppeliä ja herkullista. Jos haluat lisää tulisuutta ruokaan, niin pilko wokkauksen loppuvaiheessa vielä sekaan tuoretta chiliä oman maun mukaan.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Sitruunaruoholla maustettu rahkapannacotta
Jupen keittiössä on tehty pannacottaa pariin otteeseen jo aiemminkin, mutta edellisistä kerroista on jo sen verran pitkä aika että ruoan pariin oli soveliasta palata pääsiäisloman kunniaksi. Varsinkin kun Helsingin Sanomien ruokasivujen "pääsiäisextrassa" oli sitruunaruoholla maustetun rahkapannacotan resepti, joka herätti kotikokin mielenkiinnon. Tällä reseptillä saa kolme todella reilun kokoista annosta (niin reilun että aterian päätteeksi maha oli lähellä poksahtaa) tai neljä hieman pienempää.
Pidän pannacotista paristakin syystä. Ensinnäkin sen voi, tai paremminkin pitää, valmistaa hyvissä ajoin ennen ateriaa. Tällöin illalla voi keskittyä alku- ja pääruoan tekemiseen eikä jälkiruoasta tarvitse enää välittää kaikessa tohinassa. Toisekseen pannacotta maistuu aina makean ystävälle kuten minulle pieninä tai vähän suurempina annoksina. Esimerkiksi tämän setin jälkeen ei tee ihan heti mieli syödä makeaa ruokaa, joka on tässä tapauksessa positiivinen asia. Suosittelen siis testaamaan jos pidät makeista (jälki)ruoista. Sitruunaruoho tuo ruokaan myös kivan aasialaisen twistin, vaikka toisaalta esimerkiksi kirpeät makeat vadelmat tasapainottavat sokeri-kermaseoksen makeutta.
Pidän pannacotista paristakin syystä. Ensinnäkin sen voi, tai paremminkin pitää, valmistaa hyvissä ajoin ennen ateriaa. Tällöin illalla voi keskittyä alku- ja pääruoan tekemiseen eikä jälkiruoasta tarvitse enää välittää kaikessa tohinassa. Toisekseen pannacotta maistuu aina makean ystävälle kuten minulle pieninä tai vähän suurempina annoksina. Esimerkiksi tämän setin jälkeen ei tee ihan heti mieli syödä makeaa ruokaa, joka on tässä tapauksessa positiivinen asia. Suosittelen siis testaamaan jos pidät makeista (jälki)ruoista. Sitruunaruoho tuo ruokaan myös kivan aasialaisen twistin, vaikka toisaalta esimerkiksi kirpeät makeat vadelmat tasapainottavat sokeri-kermaseoksen makeutta.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Karitsapataa kreikkalaisittain
Pääsiäiseen kuuluvat perinteisesti lammasruoat, ja oma valinta osui tällä kertaa karitsaan ja siitä tehtyyn kreikkalaishenkiseen pataan, johon inspiraatio ja alkuperäinen resepti löytyi Helsingin Sanomista. Pataruoat ovat konstailematonta koko perheen ruokaa ja sopivat monenlaisen ruoan pohjaksi. Oma suosikki pataruokien osalta on kermaan ja punaviiniin tehty hirvipata, mutta myös tämä karitsan lihasta tuli oikein mureaa ja maukasta reilun parin tunnin kypsyttelyn jälkeen. Pataa syötiin tällä kertaa riisin kera, mutta yhtä hyvin sen pariksi käy vaikkapa couscous, joka sopii mainiosti itämaisten ja kreikkalaisten makujen kaveriksi. Ruokaa kannattaa saostaa lopussa haluamallaan tavalla, sillä ainakin itsellä padasta tuli aluksi turhan nestemäistä. Ruokajuomana oli loistavaa punkkua Bordeaux'n Pomerolin viinialueelta, mutta tästä lisää hieman myöhemmin erillisessä arviossa.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Ratatouille eli kasvismuhennos
Ratatouille eli vapaasti suomennettuna kasvismuhennos on provencelaisen keittiön monipuolinen klassikko. Sitä voidaan syödä kuumana tai kylmänä, pääruokana tai lisukkeena, sellaisenaan tai vaikkapa riisin kera. Lisäksi ruoka sopii myös kasvissyöjille, koska siinä ei käytetä lainkaan lihaa. Tämä resepti on peräisin Alex Mackayn Cooking in Provence -kirjasta. Noudatin ohjetta muuten melko lailla tarkkaan, mutta laitoin ruokaa kaksi munakoisoa yhden sijasta ja yhden kesäkurpitsan kahden sijaan.
Ratatouille on myös siinä mielessä hieno ruoka, että sitä voi syödä heti tai seuraavina päivinä vaikkapa parmesaanin ja paistetun kananmunan kanssa tai tuoreen patongin päällä esimerkiksi oliiviöljyllä maustettuna. Maut vain paranevat ajan myötä, joten ratatouille sopii myös erinomaisesti vaikkapa seuraavan päivän työlounaaksi. Kannattaa testata!
Ratatouille on myös siinä mielessä hieno ruoka, että sitä voi syödä heti tai seuraavina päivinä vaikkapa parmesaanin ja paistetun kananmunan kanssa tai tuoreen patongin päällä esimerkiksi oliiviöljyllä maustettuna. Maut vain paranevat ajan myötä, joten ratatouille sopii myös erinomaisesti vaikkapa seuraavan päivän työlounaaksi. Kannattaa testata!
Espanjalainen munakas
Pitkäperjantai käynnistyi asiaankuuluvasti synkkänä ja pilvisenä, joten kirkastimme aamua runsaalla aamiaisella. Mielessäni oli pari ideaa, joista eggs benedict sai lopulta väistyä espanjalaistyylisen munakkaan tieltä. Resepti on alun perin peräisin Jamie Oliverin tv-sarjasta, jossa hän teki tapaksia rentoa illanviettoa varten. Yksi näistä ruoista oli juuri tämä munakas, jonka alkuperäinen ohje löytyy myös miehen nettisivuilta.
Korvasin itse fenkolinsiemenet rosmariinilla ja pöperöön tuli suhteessa enemmän perunaa kuin kananmunia. Ruoka oli varsin hyvää ja maistui koko perheelle. Olen todella laiska tekemään/syömään aamiaista, mutta silloin kun näin teen, niin kaipaan sen yhteyteen myös reilusti rasvaa ja voimakkaita makuja. Jos tekisin tätä samaa ruokaa nyt uudestaan, niin laittaisin sekaan esimerkiksi palvikinkkua tai savupekonia tai kasvisvaihtoehtona vaikkapa aurinkokuivattuja tomaatteja.
Annos on todella täyttävä, joten tällä reseptillä munakasta riittää 2-4 henkilölle nälästä, koosta ja muista tarjoiluista riippuen.
Korvasin itse fenkolinsiemenet rosmariinilla ja pöperöön tuli suhteessa enemmän perunaa kuin kananmunia. Ruoka oli varsin hyvää ja maistui koko perheelle. Olen todella laiska tekemään/syömään aamiaista, mutta silloin kun näin teen, niin kaipaan sen yhteyteen myös reilusti rasvaa ja voimakkaita makuja. Jos tekisin tätä samaa ruokaa nyt uudestaan, niin laittaisin sekaan esimerkiksi palvikinkkua tai savupekonia tai kasvisvaihtoehtona vaikkapa aurinkokuivattuja tomaatteja.
Annos on todella täyttävä, joten tällä reseptillä munakasta riittää 2-4 henkilölle nälästä, koosta ja muista tarjoiluista riippuen.
torstai 5. huhtikuuta 2012
Herkkusienirisotto
Jupen keittiön puuhastelu sienirisottojen parissa sai jatkoa tällä kertaa herkkusienirisotolla. Aiempi punaviiniin tehty tattirisotto muuttui nyt valkoviinipohjaiseksi ja samalla parmesaani korvaantui emmentalilla. Maku ei ollut täten aivan niin voimakkaan täyteläinen, mutta tuore rucola ja herkkusienet maistuivat kyllä taivaallisilta myös tässä versiossa. Aiempi uhkaukseni risoton tekemisestä useammin näyttää siis toteutuvan!
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Värikäs kanasalaatti
Ns. vihreän salaatin tekeminen on melko yksinkertaista puuhaa. Tarvitaan vain sopiva määrä mielellään eri värisiä vihanneksia ja lisäksi mielellään hieman voimakkaanmakuisempia ainesosia tuomaan makua annokseen. Tässä tapauksessa jälkimmäisen virkaa toimittavat paistettu broileri, aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit. Jos haluat salaatista vielä täyttävämmän, niin voit keittää muiden kaveriksi vaikkapa kolmiväristä pastaa.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Ragù eli bolognesekastike, versio 2
Aiemmin blogissa esiteltiin perinteistä ragùa ja sen omaa versiota. Tällä kertaa kokeilin tehdä annoksen muuten samalla tavalla, mutta käytin punaviinin sijasta valkoviiniä. Maku oli hyvin samankaltainen, mutta voitto taisi mennä niukalla marginaalilla punaviiniversiolle. Käytännössä eroa on kuitenkin niin vähän, että tähän voi käyttää hyvin sitä viiniä mitä sattuu sillä hetkellä olemaan kätevästi tarjolla.
Kertausta aiemmasta kirjoituksesta:
Perinteisen ragùn eli bolognesekastikkeen alkuperä johtaa Italiaan ja Bolognaan. Tämän ruoan yhteydessä voi hyvin väittää, että reseptejä on yhtä monta kuin kokkeja. Accademia Italiana della Cucina eli vapaasti käännettynä Italian ruokakulttuurin akademia määritti vuonna 1982 klassisen annoksen reseptin, joka oli tällä kertaa oman version lähtökohta. Itse tosin käytin spagettia tagliatellen sijasta ja myös pancetta korvaantui Wotkinsin laatupekonilla. Tein myös tomaattikastikkeen itse tuoreista tomaateista. Olen itse yleensä paistanut jauhelihan, mutta pitkä ja rauhallinen kypsytys sekä täysmaidon lisääminen kastikkeeseen tuo ruokaan makujen pehmeyttä. Jauheliha ei myöskään kuivu turhaan, vaan jää mehevän maukkaaksi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla tällaista lähestymistapaa jos sitä ei ole aiemmin tehnyt.
Tämän kirjoituksen lopusta löytyy alkuperäinen ohje kaikille autenttisuuteen pyrkiville kotikokeille.
Kertausta aiemmasta kirjoituksesta:
Perinteisen ragùn eli bolognesekastikkeen alkuperä johtaa Italiaan ja Bolognaan. Tämän ruoan yhteydessä voi hyvin väittää, että reseptejä on yhtä monta kuin kokkeja. Accademia Italiana della Cucina eli vapaasti käännettynä Italian ruokakulttuurin akademia määritti vuonna 1982 klassisen annoksen reseptin, joka oli tällä kertaa oman version lähtökohta. Itse tosin käytin spagettia tagliatellen sijasta ja myös pancetta korvaantui Wotkinsin laatupekonilla. Tein myös tomaattikastikkeen itse tuoreista tomaateista. Olen itse yleensä paistanut jauhelihan, mutta pitkä ja rauhallinen kypsytys sekä täysmaidon lisääminen kastikkeeseen tuo ruokaan makujen pehmeyttä. Jauheliha ei myöskään kuivu turhaan, vaan jää mehevän maukkaaksi. Kannattaa ehdottomasti kokeilla tällaista lähestymistapaa jos sitä ei ole aiemmin tehnyt.
Tämän kirjoituksen lopusta löytyy alkuperäinen ohje kaikille autenttisuuteen pyrkiville kotikokeille.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Alkon pääsiäis- ja kevätoluet 2012
Pääsiäisen pyhät lähestyvät, joten on aika koota yhteen blogissa aiemmin arvioidut Alkon tämän vuoden pääsiäis- ja kevätoluet. Tänä vuonna Alkon normaaliin valikoimaan kuului viisi pääsiäisolutta ja yksi kevätolut, jotka saapuvat viidestä eri maasta. Valikoima on suppea mutta laadukas ja mahtuupa sekaan myös pari helmeä. Kaikki oluet ovat joka tapauksessa maistamisen arvoisia.
Oluen nimeä klikkaamalla pääset tutustumaan tarkemmin olueen ja sen arvioon.
Alkon pääsiäis- ja kevätoluet 2012:
Golden Carolus Easter Beer, Belgia, 39/50 pistettä
Nøgne Ø God Påske 2012, Norja, 39/50 pistettä
Svaneke Vårhare, Tanska, 37/50 pistettä
Ørbæk Påskebryg, Tanska, 35/50 pistettä
Höss Maibock, Saksa, 29/50 pistettä (kevätolut eli pidempään Alkon valikoimassa)
Laitilan Kievari Mämmi 2012, Suomi, 26/50 pistettä
Oluen nimeä klikkaamalla pääset tutustumaan tarkemmin olueen ja sen arvioon.
Alkon pääsiäis- ja kevätoluet 2012:
Golden Carolus Easter Beer, Belgia, 39/50 pistettä
Nøgne Ø God Påske 2012, Norja, 39/50 pistettä
Svaneke Vårhare, Tanska, 37/50 pistettä
Ørbæk Påskebryg, Tanska, 35/50 pistettä
Höss Maibock, Saksa, 29/50 pistettä (kevätolut eli pidempään Alkon valikoimassa)
Laitilan Kievari Mämmi 2012, Suomi, 26/50 pistettä
Tattirisotto
Risotto on ehdottomasti eräs suosikkiruoistani, jota tulee tehtyä siihen nähden hieman liian harvoin. Tällä kertaa tein risoton yksinkertaisesti punaviiniin ja kasvisliemeen. Tämä risotto on tehty siis kuta kuinkin samalla pohjareseptillä kuin aiempi punaviinirisotto, mutta nyt lisäsin sekaan myös reilun kourallisen paistettuja tatteja. Punaviini sopii yllättävän monenlaisen ruoan pohjaksi eikä tatit tehneet poikkeusta tähän sääntöön. Kannattaa ehdottomasti testata!
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Paistetut kreikkalaiset lihapyörykät
Kreikkalaisen illan toinen ruoka oli kreikkalaiset lihapyörykät eli keftethes. Normaalisti alkupalana mutusteltavat pyörykät sopivat hyvin myös syötäväksi paistettujen halloumien kanssa. Myös näiden alkuperäinen resepti on napattu Rena Salamanin kirjoittamasta Kreikkalainen keittiö -kirjasta. Lihapyörykät maistuvat yleensä koko perheelle ja niitä voi tuunata tuoreilla yrteillä tai muilla omaan makuun sopivilla ainesosilla. Inspiraatiota voi hankkia vaikkapa turkkilaisista lihapullista, turkkilaisista lammaspyöryköistä tai seesamilla kuorrutetuista lihapullista. Nämäkin kreikkalaiset versiot maistuivat hyvälle, mutta laitan seuraavalla kerralla kyllä hieman reilummalla kädellä yrttejä.
Paistettua halloumia rucolasalaatin kera
Jupen keittiössä vietettiin viikonloppuna pienimuotoista kreikkalaista iltaa eli ruokana oli yksinkertaisesti paistettua halloumia rucolasalaatin kera sekä kreikkalaisia lihapullia. Normaalisti molempia syödään alkupalana, mutta kyllähän näistä sai kehiteltyä ihan mukavan pikkuillallisenkin. Varsinkin tämä salaatti valmistuu todella nopeasti ja kätevästi, sillä ainoa hieman hankalampi osio on halloumin oikein paistaminen. Itsellä kävi ns. perinteiset eli halloumin koostumus ei oikein pysynyt läjässä vaan juustoviipaleet levisivät hieman paiston aikana. No onneksi tämä ei vaikuta makuun, vaan pelkästään ulkonäköön. Halloumi on muuten hieman tunteita jakava juusto. Osa rakastaa sitä ja toisten mielestä se on liian suolaista. Jos mielipide on lähempänä jälkimmäistä, niin kannattaa huuhdella juustoa ennen paistamista. Itselle ne kyllä maistuvat aivan sellaisenaan, varsinkin rucolan kanssa, sillä molempien maut täydentävät loistavasti toisiaan. Inspiraation lähde ja alkuperäinen resepti on peräisin talvella kirjakaupan alennusmyynnistä hankitusta mainiosta Rena Salamanin kirjoittamasta Kreikkalainen keittiö -kirjasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)