tiistai 31. heinäkuuta 2012

Katkarapusalaatti

Kesäinen ja maittava äyriäissalaatti valmistuu tuoreista raaka-aineista nopeasti ja helposti. Salaatinkastikkeena voit käyttää esimerkiksi jotakin valmista tulista ja hapanimelää kastiketta tai kuten tässä tapauksessa, itse tehtyä aavistuksen tulista kastiketta wasabista, limestä ja ranskankermasta.


maanantai 30. heinäkuuta 2012

Makeantulinen inkivääri-broileriwokki

Jupen keittiössä ei oltukaan tehty vähään aikaan aasialaista ruokaa, mutta tilanne korjattiin tekemällä broileriwokkia. Ruokaan tulee tulisuutta tuoreesta chilistä ja makeutta/happamuutta soijakastikkeesta, riisiviinietikasta ja ketjap maniksesta tehdystä kastikkeesta. Broilerin lisäksi muut tärkeät ainekset ovat inkivääri ja valkosipuli. Muuten broilerin kaveriksi voi wokata kasviksia oman maun ja ainesten saatavuuden mukaan, mutta paprika ja sipulit toimivat aina. Lisäksi voit säädellä ruoan tulisuutta chilin määrällä. Voit myös tarjota wokin kaverina nuudelien sijasta riisiä.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tattirisotto

Blogissa on esitelty jo aiemmin parikin versiota sienirisotoista. Tällä kertaa käytin vaihtelun vuoksi (ja myös sen takia että jääkaapissa oli tarjolla aukaistu pullo) valkoviiniä ja kesäsipulia perinteisemmän salottisipulin sijasta. Risoton voi viimeistellä sopivilla yrteillä, tai kuten tässä tapauksessa, samaisten sipulien hienonnetuilla varsilla.


Ainekset (noin 3 annosta):
  • 3 dl arborioriisiä
  • 1 1/2 dl tatteja
  • 2 kesäsipulia
  • oliiviöljyä+voita
  • 3 dl valkoviiniä
  • noin 8-9 dl kasvislientä
  • 1/2 dl parmesaania
  • 30 g voita
  • suolaa
  • mustapippuria
Valmistusohje:
  1. Hienonna kesäsipulit ilman varsioa. Kuullota sipuleita voi-öljyseoksessa hetki ja lisää sitten kattilaan riisi. Kuullota myös riisiä hetki.
  2. Lisää viini ja anna kiehua kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää sitten kasvisliemi vähän kerrallaan ja keitä riisiä kunnes se on melkein kypsää eli noin 18 minuuttia. Riisin tulee olla kosteaa ja irtonaista mutta kuitenkin kiinteää.
  3. Paista odotellessa sienet toisessa pannussa voi-öljyseoksessa.
  4. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita vielä risoton sekaan parmesaani, voi ja tatit.
  5. Tarjoa heti silputulla kesäsipulien varsilla ja raastetulla parmesaanilla koristeltuna.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Hirvipataa ohran ja riisin kera

Blogissa on vietetty viime ajat hiljaiseloa kesäkiireiden takia, joten on aika palata takaisin sorvin ääreen. Pakastimesta löytyi vielä hirvenlihaa, jonka suotuisa käyttöpäivä alkoi lähestyä loppuaan. Siispä oli syytä tehdä pitkähkön tauon jälkeen perinteistä, simppeliä ja maistuvaa hirvipataa. Padan kastike tehdään kermasta ja punaviinistä sopivalla sekoituksella, jonka lisäksi kastike maustetaan oman maun mukaan sopivilla yrteillä. Tykkään itse laittaa sekaan usein myös sieniä, joten tällä kertaa pakastimesta sekaan tarttui reilu satsi suppilovahveroita. Hirvipadan kaveriksi sopii hyvin esimerkiksi perunat, speltti, riisi ja ohra. Myös lisukkeen osalta ideana oli käyttää pois kaapissa lojuvia vajaita paketteja, joten valmistin sopivan sekoituksen riisistä ja ohrasta padan kyytipojaksi. Annoksen voi viimeistellä tuoreilla yrteillä ja vaikkapa puolukkahillolla. Tämän helpommaksi ruoanlaitto ei voi tuskin mennä, mutta muista varata padan kypsyttämiseen riittävästi aikaa eli noin 3-5 tuntia, jolloin lihasta tulee herkullisen mureaa ja suussa sulavaa.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kesän helpoin ja makein grilliherkku, vaahtokarkit

Tällä kertaa kirjoituksen aihe on hieman poikkeuksellinen, sillä nyt tarjolla ei ole sen kummempaa reseptiä vaan muistutus yksinkertaisesta grilliherkusta eli vaahtokarkeista! Tarvitset vain puu- tai grillitikkuja, vaahtokarkkeja ja grillin tai avonuotion. Karkkeja tarvitsee vain pikaisesti käyttää tulen lähettyvillä, sillä niiden sisus sulaa todella nopeasti. Namuset voi nauttia sellaisenaan tai esimerkiksi tuoreiden mansikoiden ja hunajan kera niin kuin tässä tapauksessa. Ja on muuten hyvää ja maistuvat kaikenikäisille. Ei muuta kuin herkuttelemaan.


Olutarvio: Mongozo Premium Pilsener

Pitkä arviointitauko Suomesta saatavilla olevien oluiden osalta päättyy Mongozo Premium Pilsenerin myötä. Mongozo on yksi harvoista Alkon luomuoluista, joka on myös samalla reilun kaupan tuote. Belgialaispanimon pils on vaaleankeltainen ja kirkas olut niukahkolla ja nopeasti häviävällä vaahdolla terästettynä. Tuoksu on kevyehkö ja aavistuksen hedelmäinen. Siinä on myös hieman yrttisyyttä ja aavistus makeutta. Siis ok lajissaan muttei mitään sen kummempaa.

Maku on melko makeahkon maltainen sekä aavistuksen yrttinen ja ruohoinen. Humalointi tuntuu aluksi melko mitättömältä, mutta nostaa tasoaan asteen tai pari hetken kuluttua. Samaa voi sanoa myös ylipäänsä oluen mausta, joka muttuu lopussa miellyttävän kuivaksi ja katkerohumalaiseksi. Oluen runko on kuitenkin hyvin kevyt tai paremminkin aavistuksen vetinen.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, mukavan raikas ja sopivan hiilihapokas. Jälkimaku on makeahko ja melko kestävä ja samalla mukavasti suuta kuivattava.

Odotukset olutta kohtaan eivät olleet kummoiset, joten lopputulos oli tällä kertaa positiivinen yllätys. Mongozo ei tarjoa mitään maata mullistavaa, mutta kuitenkin onnistunut ja tasapainoinen/tasapaksu ilman niin hyvässä kuin pahassa.

Mongozo Premium Pilsener:
Panimo: Huyghe, Belgia
Tyyli: Pils, 5,0 %
Hinta: 3,15 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 28/50

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Olutarvio: Celtika 8,8°

Bretagnelaispanimon oluista viimeisenä arviointivuoron saa Celtika 8,8°, jonka etikettiä koristaa itse piru ja teksti 'entrez en enfer...' eli vapaasti käännettynä 'astu helvettiin'.

Matkan aikana testattuihin oluisiin verrattuna Celtika synnyttää todella reilusti kuohkeaa valkoista ja pitkäkestoitsa vaahtoa lasiin kaadettaessa. Oluen väri on tuttu sameahkon kullankeltainen, joskin hieman punertavampi kuin yleensä. Myös tuoksu on tavallista voimakkaampi, sillä sen aromit tavoittavat nenän jo lasiin kaadettaessa. Tuoksu on hedelmäinen, yrttinen ja mausteinen. Varsinkin korianteri tuoksuu todella selvästi. Samoin appelsiini ja omena yhdistyvät hiivaleivän tuoksuun.

Maku on mukavan hedelmäinen, makean maltainen, mausteinen ja hiivainen. Mausta huomaa alkoholin muttei pahalla tavalla, sillä kokonaisuus on hyvin pehmeä. Alkoholin huomaa lähinnä sisälmyksiä lämmittävänä vaikutuksena, joten tätä ei voi suositella juotavaksi 30 asteen helteessä kuten tämä bloggaaja. Alun hunajainen makeus muuttuu lopussa hieman kuivemmaksi, ja maku kestää mukavan pitkään.

Celtika ylitti omat odotukset, sillä hieman karkea etiketti antoi ymmärtää oluen olevan maultaan jotakin hyvin jyrkkää ja alkoholimaista. Tätä se ei kuitenkaan ollut, vaan olut oli pehmeän täyteläinen ja oikein maistuva.

Katso myös muut saman panimon oluiden arviot:

Celtika 8,8°:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 8,8 %

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 33/50

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Olutarvio: Gwiniz Du


Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu arviolla Gwiniz Du -oluesta. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Dremmwell Blonde Bio, Sant Erwnn, Britt Blanche ja Britt Rousse.


Saippuakuplamainen mutta lyhytkestoinen vaahto koristaa meripihkanväristä olutta, joka on tekotavasta johtuen luokiteltu perinteiseksi aleksi. Tuoksu on maltainen, aavistuksen paahteinen, toffeinen ja hieman hedelmäinen. Maku on melko hapan, raikas ja karamellimaisen makeahko. Siinä on myös kivasti siirappimaista paahtoa ja malllasta.

Oluen suutuntuma on kuohkea, öljyinen, pehmeä ja makeahko. Hiilihappoja ei ole juuri nimeksikään. Makea jälkimaku kestää pitkään ja muuttuu vielä lopussa hieman katkeroisemmaksi. Kokonaisuutena Gwiniz Du on varsin tyydyttävä ja pehmeä olut.



Gwiniz Du:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Perinteinen ale, 5,4 %

Pisteet:
Tuoksu 4/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 26/50

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Varhaisperuna-chorizosalaatti

Kuten jo edellisessä blogikirjoituksessa mainitsin, niin salaatit kuuluvat kiinteästi kesään ainakin meidän taloudessa. Samoin varhaisperunat mitä tulee alkukesään, joten olikin korkea aika tehdä ensimmäinen salaatti varhaisperunoista. Tälläisissa salaateissa on se hyvä puoli, että niitä voi syödä joko lämpimänä tai kylmänä oman makunsa mukaan. Itse teen usein sillä tavalla, että teen reilumman annoksen ja syön ensimmäisen satsin lämpimänä ja loput seuraavana päivänä kylmänä. Maku toimii molemmin tavoin. Salaatinkastikkeena voi käyttää hyvää extraoliiviöljyä.


Olutarvio: Dremmwell Blonde Bio

Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu arviolla Blonde Bio -oluesta. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Sant Erwnn, Britt Blanche ja Britt Rousse.

Bretagnelaispanimon luomuolut on tyylikkään samea ja väriltään kullankeltainen. Tässäkään ei synny käytännössä lainkaan vaahtoa lasiin kaadettaessa, jonka alan epäillä olevan jonkun sortin ominaispiirre ranskalaisissa oluissa... Visuaalisesti tätä pientä miinusta huomioimatta kyseessä on kuitenkin varsin tyylikäs olut.

Tuoksu on todella mieto eikä siitä saa oikein otetta. Todella tarkan nuuskimisen jälkeen lasista avautuu hentoinen viljainen tuoksu. Lisäksi tuoksu on aavistuksen verran makean maltainen. Joka tapauksessa kokonaisuus on hyvin mitäänsanomaton. Toisaalta tuoksu on puhdas.

Maku yllättää valjun tuoksun jälkeen olemalla aluksi mukavan hapan ja raikkaan hedelmäinen. Humalointi on hieman puumaista ja ruohomaista. Maku muuttuu hiljalleen makeahkosta katkeroisemmaksi. Suuntuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeähkö raikastavia hiilihappoja unohtamatta. Jälkimaku kestää melko pitkään ja on mukavan katkeroinen.

Alun eli tuoksun tuoman pettymyksen jälkeen Dremmwell Blonde Bio paljastuu oikein mukavaksi ja raikkaaksi kesäolueksi. Ehdottomasti maistelemisen arvoinen olut.

Dremmwel Blonde Bio:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 28/50

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Nopea kesäinen kanasalaatti

Kesällä syödään salaattia, joten nyt vuorossa on melko perinteinen pasta-kanasalaatti, jossa väriä ruokaan tuovat monivärisen pastan lisäksi sipulin varret, paprika ja tomaatit. Salaatti sopii erinomaisesti kepeän täyttäväksi lounaaksi tai iltapalaksi. Tässä ohjeessa pastaa on melko vähän, joten jos haluat ruoasta täyttävämpää niin lisää sekaan vain enemmän pastaa. Perinteisen salaattikastikkeen/vinaigretten sijaa toimittaa tulinen shiracha, jota annostellessa kannattaa olla tarkkana varsinkin jos ei ole tottunut chilin makuun. Shiracha on kuitenkin todella hyvää ja sopii monenlaiseen ruokaan, joten suosittelen testaamaan ellei se ole jo tuttua.

Ainekset:
  • 1 kerä jääsalaattia
  • 300 g broilerin rintafileetä
  • 100 g pastaa
  • 200 g fetajuustoa
  • 6 tomaattia
  • 1 keltainen suippopaprika
  • 3 tuoretta sipulia
  • shiracha-chiliä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • voita ja öljyä paistamiseen
Valmistusohje:
  1. Keitä pasta ohjeen mukaan ja valuta kylmän veden alla.
  2. Viipaloi broileri ja paista voi-öljyseoksessa kauniin ruskeaksi.
  3. Huuhtele ja revi salaatinlehdet. Pilko tomaatit, paprika ja sipulit varsineen.
  4. Viipaloi fetajuusto.
  5. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää salaattin shirachaa makusi mukaan.

Olutarvio: Sant Erwann

Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu arviolla Sant Erwann -oluesta. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Britt Blanche ja Britt Rousse.

Sant Erwannin panemiseen on käytetty peräti seitsemää eri viljaa eli ohraa, tattaria, ohraa, vehnää, kauraa, ruista ja spelttiä. Sekasotkusta paljastuu kuparinruskea ja kirkkaahko olut, jota koristaa komea, kuohkea ja pitkäkestoinen olut. Hieman yllättäen tuoksu on todella mieto. Parhaiten esille pääsevät maltaat, karamellimainen makeus, mausteisuus, hiiva ja kevyt hedelmäisyys.

Maku on tuoksun luomiin odotuksiin nähden yllättävänkin raikas ja hedelmäinen. Hiiva, mausteet ja pähkinäisyys ovat myös hyvin esillä. Kevyehkö suutuntuma on pehmeän vähähappoinen ja makean maltainen.  Lyhyehkö jälkimaku on maltainen ja aivan lopussa mukavan karvas.

Olut on kokonaisuutena omaan makuun todellinen pettymys lupaavan ulkoasun jälkeen. Varsinkin tuoksu jää todella heikoksi, mutta onneksi pehmeä ja kohtalaisen monipuolinen maku pelastaa kokonaisuuden.



Sant Erwann:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 7,0 %

Pisteet:
Tuoksu 4/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 26/50

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Olutarvio: Britt Rousse

Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu Britt Roussella. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Britt Blanche.

Samea ja meripihkanvärinen olut ei vaahtoa juurikaan lasiin kaadettaessa, mutta houkuttelee makean toffeisella ja maltaisella tuoksulla. Tuoksussa on myös mukavasti paahtoa, savua, lakritsia ja pähkinää. Maku on tuoksua selvästi savuisempi ja jopa hieman yllättävä, sillä se muistuttaa miltei vahvoja portereita, joskin eräänlaisena kevytversiona. Lakritsinen ja paahteinen maku on makeahko ja miellyttävä.

Oluen kevyen ja keskitäyteläisen välimaastossa tasapainoileva suutuntuma on puolestaan yllättävän ohut. Samaa voi sanoa lopulta myös oluen rungosta, joka olisi kaivannut hieman vahvistusta. Jälkimaku on lyhyt ja jättää pienen pettymyksen tunteen muuten hyvän oluen päätteeksi. Niin tuoksusta kuin mausta huomaa selvästi viskimaltaiden käytön. Kokonaisuutena Britt Rousse on kuitenkin erittäin hyvin tehty ja tasapainoinen olut.



Britt Rousse:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Savuolut, 4,8 %

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 30/50

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Varhaisperunoita ja portobellokastiketta

Kolmen viikon Ranskan reissun jälkeen oli tarve tehdä jotakin suomalaista ruokaa, joten kauppareissun jälkeen luonteva ensimmäinen kokkailu oli varhaisperunoiden ja sienikastikkeen tekeminen tuoreista raaka-aineista. Nopeasti valmistuva ruoka oli juuri sopiva sunnuntailounas auringon helliessä nälkäisiä ulkoruokailijoita, ja mitä mainion osoitus laadukkaiden raaka-aineiden merkityksestä.


Olutarvio: Britt Blanche

Tutustuminen ranskalaisoluisiin jatkuu tällä kertaa Brasserie de Bretagnen kuudella oluella, joista nyt vuorossa on ensimmäinen eli Britt Blanche. Vuonna 1998 perustetun panimon valikoimaan kuuluu nykyisin 12 olutta ja yksi siideri.

Britt Planche on kirkas ja väriltään kullankeltainen terästettynä niukulla ja lyhytkestoisella vaahdolla. Juoma näyttää kupliensa ja ulkomuotonsa puolesta enemmän appelsiinilimsalta, mutta onneksi tuoksu paljastaa kyseessä olevan ehtaa olutta. Tuoksu on raikkaahko, hieman maltainen, viljainen, ruohoinen ja aavistuksen yrttinen. Lisäksi siitä löytyy myös kivasti hedelmäisyyttä.

Maku on niin ikään raikas ja mausteinen, ja siitä huomaa tuoksua selvemmin korianterin ja appelsiininkuorten aromit. Hedelmäisyys muistuttaa lisäksi greipistä, ja onpa mukana myös aavistus hiivaa, ruohoa ja makeahkoa mallasta. Kevyt suutuntuma on reippaan hiilihapokas ja hedelmäinen. Maku muuttuu lopussa vielä astetta pirteämmäksi ja happamaksi. Kokonaisuus on varsin tyydyttävä joskin tavanomainen. Britt Blanche on loistava kesähelteiden janojuoma.



Britt Blanche:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Witbier, 4,8 %

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 27/50

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Merellinen lasagne de Midi

Tähän ruokaan inspiraationa toimi naapurissa asuskelleen kanadalaisperheen meille jättämät ruoat, joihin lukeutui muun muassa 10 lasagnelevyä, sekä lähestyvä loman loppu ja näin ollen tarve käyttää kaapista löytyvät loput ruoat. Ideana oli tehdä melko perinteistä äyriäislasagnea, mutta kokkaajan muisti teki tepposet ja matkan varrella paljastui muutaman melko oleellisen ainesosan puuttuminen. Tästä selvittiin perinteisellä tavalla eli improvisoimalla, jonka seurauksena tomaatti- ja valkokastike yhdistyivät yhdeksi kastikkeeksi. Ja täytyy sanoa että kävipä hyvä tuuri, sillä ruokahan oli aivan mahtavan makuista! Todella herkullista, ja samalla tuli testattua myös uutta reseptiä. Ruoan nimi tulee sen paikallisista/eteläranskalaisista ainesosista, joista suurin osa oli paikallista tuotantoa mukaan lukien majapaikkamme/viinitilan oma Chardonnay. =)



Ainekset:
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • noin 10 lasagnelevyä
  • 500 g äyriäissekoitusta
  • 500 g pihvitomaatteja
  • 50 g aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä tapenedea
  • 3 salottisipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 dl valkoviiniä
  • 250 g ranskankermaa
  • 100 g emmental-juustoa
  • provencenyrttejä
  • chilimaustetta
  • suolaa
  • mustapippuria
Valmistusohje:
  1. Pilko tomaatit pienemmäksi. Kuori ja hienonna sipulit. Raasta juusto.
  2. Kuullota sipulit runsaassa oliiviöljyssä ja lisää pannulle mausteet. Lorauta pannulle valkoviiniä ja kiehauta enimmät alkoholit pois.
  3. Lisää pannulle tomaatit ja tapanade. Paista keskilämmöllä kunnes tomaatit alkavat luovuttaa sopivasti vettä.
  4. Lisää sitten pannulle ranskankerma ja kiehauta nopeasti. Lisää vielä lopuksi puolet juustosta ja äyriäiset. Kiehauta edelleen nopeasti mutta älä ylikeitä äyriäisiä. Mausta lopuksi tarvittaessa.
  5. Voitele uunivuoka ja lisää lasagnelevyt ja äyriäiskastike kerroksittain. Ripottele pinnalle loppu juusto ja paista uunissa noin 30-40 minuuttia 200 asteessa eli kunnes pinta on kauniin ruskea.

Olutarvio: Domaine les Cascades Bière Blanche Framboise

Jupen keittiö on kotiutunut Ranskasta takaisin kotimaan kamaralle, mutta matkajuttuja tipahtelee vielä jonkun aikaa erityisesti oluiden osalta. Nyt arvioitavana on hieman poikkeuksellinen olut, Bière Blanche Framboise, sillä sen on tehnyt Domaine les Cascades -viinitila eikä suinkaan perinteinen panimo.

Samea olut on väriltään kullankeltainen, ja se muodostaa lasiin kaadettaessa keskiverrosti saippuakuplamaista ja melko nopeasti häviävää vaahtoa. Ohut kerros jää sentään kummittelemaan lasin reunalle pidemmäksi aikaa.

Oluen tuoksu on hapan ja hedelmäinen, ja muistuttaa etäisesti lambic-oluita. Maku on aluksi niin ikään hapan ja kevyen hedelmäinen, mutta muuttaa hiljalleen astetta makeammaksi. Jo oluen nimessä manittu vadelmaisuus on aluksi miltei kokonaan piilossa, mutta muutaman suullisen jälkeen sen pirteä maku tarttee myös makunystyröihin.

Kevyt suutuntuma on vielä happamampi ja kuivattaa suuta oikeaoppisesti. Jälkimaku on melko lyhyt. Kokonaisuutena olut on oikein hyvä ja esimerkki siitä että myös viinintekijät voivat halutessaan panna hyvää olutta!



Bière Blanche Framboise:
Panimo: Domaine les Cascades, Ranska
Tyyli: Witbier, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 29/50

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...