lauantai 30. kesäkuuta 2012

Olutarvio: Parpalhon

Aiemmassa arviossa käytiin läpi jo lyhyesti ranskalaisen pienpanimo Les Près en Bullesia ja sen tekemään mainiota olutta. Nyt vuorossa on toinen saman panimon olut eli witbier nimeltään Parpalhon. Aivan edellisen tasolle ei tällä kertaa ylletä, mutta ei tämäkään ole lainkaan hullumpi tapaus.

Samea vaaleanoranssi olut kaatuu lasiin muodostaen vain todella kevyesti vaahtoa. Oluen tuoksu on melko raikas ja kesäinen kuten witbierissä kuuluu myös olla. Tuoksussa on kevyesti ruohoa, greippiä

Maku on aluksi todella hapan mutta muuttuu pian ensipuraisun jälkeen selvästi makeammaksi. Raikas hedelmäisyys ja kevyt mausteisuus ovat hyvin tasapainossa.  Kevyt suutuntuma on pehmeä mutta varsin mitäänsanomaton. Oluessa ei ole juurikaan happoja mutta eipä niitä osaa oikeastaan kaivatakaan. Happaman makea maku muuttuu lopussa varsin pirteäksi, ja olut jatkaa muistuttamista olemassaolostaan mukavan pitkään suussa.

Matalasta alkoholitilavuudesta johtuen oluen runko on melko kapea mutta toisaalta tämä toimii erittäin hyvin kesähelteellä janon sammuttajana.

Parpalhon:
Panimo: Brasserie Les Près en Bulles, Ranska
Tyyli: Witbier, 4,2 %

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 27/50

Olutarvio: Maniague

Nyt vuorossa olutarviossa on todella pienen ranskalaispanimon (Les Près en Bulles) olut, joka löytyi pienestä herkkuputiikista Rennes-le-Châteaun vuoristokylästä. En löytänyt panimosta juurikaan muuta tietoa kuin että sen kotipaikka on Quillanin pikkukaupungissa, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä oluen ostopaikasta. Etsinnän jälkeen löysin yhden artikkelin panimon ilmeisesti ainoasta työntekijästä. Näitä ei ilmeisesti saa siis kovinkaan laajalta alueelta, mutta suosittelen ehdottomasti testaamaan jos eksytte joskus Etelä-Ranskaan. Maniague on nimittäin todellinen yllätys ja hieno esimerkki ranskalaisten mikropanimoiden osaamisesta.

Olut on lasissa kauniin samea ja rusehtavanoranssi. Se muodostaa kaadettaessa vain vähän vaahtoa, joka katoaa nopeasti ja jättää ohuen renkaan lasin reunoille. Tuoksu on makea, hieman hunajainen ja toffeinen sekä raikkaan hedelmäinen. Kirpeät sitrushedelmät, pihkainen havumetsä ja tuore leikattu ruoho tulevan mieleen tuoksusta. Varsin lupaava ja tasapainoinen tuoksu!

Maku on puolestaan makeahkon maltainen ja aavistuksen katkeroinen. Humalointi on oikein onnistunut ja lunastaa hyvin tuoksun antamat lupaukset. Oluen runko on aavistuksen ohut ja vetinen muttei kuitenkaan liian häiritsevästi. Keskitäyteläisen puolelle kallistuva suutuntuma on tasapainoinen, piristävä ja tuo kirjaimellisesti veden kielelle kuivakan katkeroisella mutta makealla maullaan, joka kestää vielä kaiken lisäksi todella pitkään.


Maniague:
Panimo: Brasserie Les Près en Bulles, Ranska
Tyyli: Amber ale, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 33/50

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Grilliburgerit osa 2

Jupen keittiössä tehtiin grilliburgereita jo kerran tällä lomalla, mutta kyllähän yhden kesäloman aikana voi tehdä burgereita toisenkin kerran. Edelliseen versioon verrattuna uutena elementtinä oli grillattu ja tuore ananas, joka sopiikin enemmän kuin hyvin kokonaisuuteen. Lisäksi tavallisten tomaattien sijasta käytin meheviä pihvitomaatteja ja punasipulin sijasta tuoretta sipulia. Nälän taltuttamiseksi burgerin kanssa oli myös tällä kertaa tarjolla ronskeja ranskiksia. Pienet muutokset tekivät burgerista vielä astetta maukkaamman!


Olutarvio: Coreff Blonde / Blanche / Ambrée

Tutustumismatka ranskalaisoluiden maailmaan jatkuu kolmella Coreff-panimon oluella. Coreffin historia on melko pitkä, sillä panimo on perustettu jo vuonna 1978. Tuolloin se oli kooltaan vielä todellinen mikropanimo, mutta vuosien kuluessa se on laajentanut toimintaansa niin tuotantomäärien kuin eri tuotteiden osalta. Tällä hetkellä Coreffin valikoimassa on kymmenkunta olutta, joista kolme on luomuoluita.

Blonde on nimensä mukaisesti kirkas ja kullankeltainen kun taas blanche on samea ja vaaleankeltainen. Ambrée erottuu kolmikosta eniten kuparisella ja sameahkolla värillään. Kaikille yhteistä on liki olematon vaahdon tuottaminen.

Blonden tuoksu on maltainen ja ruohoinen kun taas blanche on hedelmäinen, kukkainen, parfyyminen, yrttinen ja hiivainen sekä ylipäänsä makeahko. Ambrée  on aavistuksen paahteinen, toffeinen ja hedelmäinen mutta tuoksu on yllättävän hentoinen. Tuoksun osalta blanchen tuoksu on monipuolisin ja ambréen siltikin voimakkain.



Myös maut poikkeavat reilusti toisistaan. Blonde on viljainen ja maltainen. Blanche on puolestaan makeahkon hedelmäinen, aavistuksen mausteinen ja happaman hiivainen. Ambréen maku on näistä makein toffeen aromeillaan, jota säestävät muun muassa yrtit, mallas, inkivääri ja greippi.





Suutuntuman osalta niin blonde kuin blanche ovat kevyitä kun taas ambrée nousee miltei keskitäyteläiseksi. Kaikki oluet ovat miltei hiilihapottomia. Yhteistä on myös jokaisessa hieman yllättäen maun muuttuminen selvästi kuivemmaksi loppua kohden. Blonden jälkimaku on lyhyt kun taas blanchen selvästi pidempi. Näistä ambrée on suutuntumaltaan selvästi makein.





Yhteistä kaikille Coreff-panimon oluille oli tasapaksuus mutta toisaalta myös tasalaatuisuus ja puhtaus. Mikään näistä ei jäänyt mieleen mutta ihan mielellään näitä maisteli ainakin yhden kerran. Voiton vei tällä kertaa korkin mitalla Blanche.



Blonde / Blanche / Ambrée:
Panimo: Brasserie Coreff, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 4,2 % / Witbier, 4,5 % / American Pale Ale, 5,0 %

Pisteet:
Blonde (Tyyli: Bière de garde):
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 4/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 9/20 = Yhteensä 21/50

Blanche (Tyyli: witbier):
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 25/50


Ambrée (Tyyli: American pale ale):
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 10/20 = Yhteensä 24/50

torstai 28. kesäkuuta 2012

'Le rouge du 1900' grilli-illan kivijalkana

Kävimme vierailemassa Lagrassen pienessä mutta pitkän historian marinoimassa pikkukylässä, jossa tätä nykyä on vain noin 600 asukasta. Kylä on kuitenkin melko vilkas matkailupaikka, sillä sieltä löytyy muun muassa vuonna 783 rakentamaan aloitettu luostari, vanha kaunis silta ja viehättävä keskiaikainen vanha kaupunki, jonka ahtaita ja idyllisiä katuja on mukava tallailla. Lagrassea ympyröi lisäksi Corbières'n viinialue, joka on Ranskan suurin viinintuottaja-alue. Taiteen, käsitöiden ja matkailun lisäksi kyläläisten eräs toimeentulolähde onkin viinin viljely.

Kylässä on myös pieni liike/matkailukohde, joka on yhdistänyt taidetta lukuun ottamatta kaikki Lagrassen tärkeimmät tulonlähteet. '1900'-niminen paikka on oikeastaan alueen historiaa käsittelevä museo, mutta toisaalta siellä on myös laaja puoti/baari, josta voi ostaa heidän itsensä tekemiä ja alueen muiden tuottajien viinejä, oluita ja muita herkkuja. Paikka oli varsin onnistunut kokonaisuus, ja sieltä lähti matkaan talon omaa punaviiniä, yksi kirsikkaolut ja itsetehtyä tapenadea. Viinintekijä oli itse maistattamassa viinejä myös paikan tiskillä ja kehui tietysti kovasti omaa tuotostaan.

Viinin nimi oli "Le rouge du 1900", joka sai kunnian olla yhden grillausiltamme ruokajuomana. Sinertävänpunainen viinin tuoksu oli kypsän hedelmäinen ja mausteinen, maku taasen mukavan täyteläinen ja pyöreiden tanniinien säestämä. Kehut osuivat siis hyvin kohdalleen, ja viini sopi hyvin yhteen myös grillatun entrecôten kanssa.


Viinin ja naudan kaverina oli yksinkertainen vihreä salaatti lehtisalaatista, tomaateista, kurkusta ja juustosta. Lisäksi grillissä tehtiin täytettyjä herkkusieniä, joiden täyte koostui tuorejuustosta ja valkosipulitapenadesta suolalla ja pippurilla maustettuna. Hyvää oli ja mukava nestemäinen matkamuisto kruunasi illan.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Olutarvio: La Barbaude Régalisse

Régalisse on neljäs ja viimeinen La Barbauden panimon testattavana oleva olut. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon La Reine des mousses, L'ocre ja La Galéjade.


Régalisse on väriltään kirkkaan kullankeltainen kesäinen lager, joka muodostaa aavistuksen vaahtoa kasiin kaadettaessa ja jättää sitä kevyen kerroksen lasin reunoille vielä pitkähköksi aikaa. Oluen tuoksu on hyvin mieto, viljainen ja makeahkon maltainen. Lisäksi tuoksusta löytyy ruohon ja kukkien aromeita.

Maku seuraa tuoksua olemalla makeahkon maltainen. Maku on hyvin samankaltainen kuin panimon toisessa vaaleassa lagerissa, mutta hieman enemmän humaloitu mutta toisaalta myös paljon pistävämpi. Maku ei ole siis oikein hyvin tasapainossa tai pehmeän nautittava. Myös suutuntuma on selvästi hapokkaampi ja kuohkeampi. Jälkimakua ei juurikaan ole.

Tällä kertaa panimon oluen tasossa oli omien testausten osalta laskeva käyrä eli viimeiseksi jäi kaikista heikoin olut. Tässä oli hieman enemmän yritystä humaloinnin suhteen kuin toisessa panimon vaaleassa lagerissa, mutta valitettavasti maku oli turhan kulmikas.




Régalisse:
Panimo: Brasserie La Barbaude, Ranska
Tyyli: Vaalea lager, 5,4 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 4/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 10/20 = Yhteensä 22/50

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Hedelmäiset possuvartaat ja aprikoosi-mansikkasalaatti

Illan grillaus- ja ruokateemana olivat hedelmät. Alun perin tarkoituksena oli tehdä vain hedelmäisiä vartaita possunlihasta, tuoreesta ananaksesta ja kuivatuista aprikooseista ja viikunoista sekä näille makeahko marinadi. Kesken ruoanlaiton lomapaikkamme avulias ja herttainen emäntä kolkutti ovea ja tarjosi meille kulhollisen tuoreita ja viinitilan/majapaikan omasta puutarhasta juuri poimittuja aprikooseja. Eihän tällaisestä tarjouksesta voi kieltäytyä, joten kiittelimme hieman häkeltyineinä tuliaisista ja maistelimme tuoreita herkkuja. Ja täytyy sanoa ilman vieraskoreutta että tuliaisaprikoosit taisivat olla kyllä parhaita maistamiani aprikooseja koskaan! Aivan mahtavan makuisia ja suussa sulavia, todellista luonnon omaa karkkia. Tästä huumantuneena päätin tehdä vielä grillivartaiden kaveriksi aivan simppelin salaatin aprikooseista, mansikoista ja salaatinlehdistä. Kyllä oli mieli korkealla kun lopulta pääsi nauttimaan niin onnistuneen grillauksen tuloksista kuin vieraanvaraisen emäntämme antimista.



Olutarvio: La Barbaude La Galéjade

Ranskalaisen La Barbade -panimon oluista seuraavana arviointivuorossa on La Galéjade. Aiemmin blogissa on käyty läpi jo saman panimon kaksi muuta olutta, La Reine des mousses ja L'ocre.

Olut on aavistuksen samea ja vaaleankeltainen oranssiin päin kallellaan. Vaahtoa ei synny lasiin kaadettaessa käytännössä lainkaan. Tuoksu on hyvin mieto, mutta siitä voi aistia aavistuksen viljaa ja mallasta. Tuoksu on kuitenkin käytännössä olematon, joskin puhdas.

Maku on hieman hapan ja makeahkon maltainen. Myös maku on hyvin heikko mutta toisaalta miellyttävä. Maku muuttuu lopussa aavistuksen katkeroisemmaksi. Oluen kevyt suutuntuma on makeahkon maltainen, pehmeä ja liki hiilihapoton. Jälkimaku on selvästi parempi suuta kuivattavalla tavallaan.

La Galéjade jää selvästi jälkeen panimon kahdesta aiemmin maistellusta oluesta. Siinä ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta se on vain kovin tylsä ja tavanomainen vaalea lager.




La galéjade:
Panimo: Brasserie La Barbaude, Ranska
Tyyli: Vaalea lager, 5,4 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 10/20 = Yhteensä 23/50

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Grilliburgerit

Kesän ensimmäiset grilliburgerit valmistuivat simppelillä reseptillä. Hampurilaispihvejä voi toki maustaa monella tapaa, mutta mielestäni yleensä niihin ei tarvita erikoisempia vippaskonsteja vaan yksinkertainen on yleensä kaunista. Kokkaajan täytyy lähinnä muistaa huolehtia että grillihiillos on juuri sopiva, jotta pihvit eivät pala mutta saavat imettyä itseensä kevyet savun aromit.



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Moules-frites eli simpukoita ja ranskiksia

Jupen keittiössä on tehty aiemminkin sinisimpukoita, joten voit halutessasi tutustua myös aiempaan klassikkoreseptiin. Sinisimpukat ovat ehdottomasti eräs suosikkiruoistani, jota söimme jo kerran täällä ravintolassa lounaalla, mutta toki Ranskassa täytyy tehdä vastaava satsi myös itse. Varsinkin kun simpukoiden kilohinta kala- ja äyriäistiskillä oli 2,5 euroa. Tällä kertaa käytössä oli hieman rajatummin yrttejä ja mausteita, joten reseptistä tuli varsin yksinkertainen. Lopputulos oli joka tapauksessa herkullinen. Simpukoiden keittämiseen riittää vähempikin valkoviini (noin 3-4 dl vastaavalle määrälle), mutta päätin kerrankin hullutella ja testata keittämistä kokonaisella viinipullon sisällöllä. Hyvinhän tuo onnistui näinkin, mutta onhan tämä metodi hieman överiksi vetämistä. Vähän kuin Evianin pullotetussa vedessä kylpeminen.


Olutarvio: La Barbaude L'ocre

Tutustumismatka ranskalaispanimo La Barbauden tuotteisiin jatkuu toisella osalla, jossa katselmuksessa on panimon bière ambrée. Katso myös edellinen arvio eli La Reine des mousses.

Olut on väriltään kaunis ja meripihkainen. Lasiin kaadettaessa vaahtoa syntyy vain niukahkosti eikä ohut kerros kestä pitkään lasissa. Tuoksu on makeahkon toffeinen ja karamellinen. Siinä on myös aavistus maltaisuutta ja hennosti paahteisuutta kahvin ja suklaan aromeiden kera. Tuoksu on onnistunut ja tasapainoinen.

Maku ei vastaa täysin tuoksun luomia odotuksia. Se on hieman hyökkäävämpi reippaiden hiilihappojen kera eikä lainkaan niin pehmeä kuin tuoksu antaisi ymmärtää. Maussa on samaa toffeemaista makeutta ja jopa hieman tuoksua enemmän paahteisuutta, mutta maku on hieman pistävä. Keskitäyteläinen suutuntuma tasoittaa makua ja jää pitkäksi aikaa muistuttamaan olemassaolostaan. Yhteenvetäen olut on varsin hyvä muttei kuitenkaan mitenkään erityisen ikimuistettava. Myös maku ei yllä aivan houkuttelenva tuoksun tasolle.


L'ocre:
Panimo: Brasserie La Barbaude, Ranska
Tyyli: Amber ale, 5,5 %

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 31/50

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Olutarvio: La Barbaude La Reine des mousses

Parissa aiemmassa kirjoituksessa olen jo sivunnut Ranskan olutkulttuuria, joka on yllättävänkin voimissaan. Yleisesti ottaen näitä oluita ei ole saatavilla kovinkaan yleisesti, vaan ne on hankittava joko suoraan panimoilta tai paikallisista herkkupuodeista/pikkukaupoista. Yksi uusi yrittäjä pienpanimosaralla on La Barbaude -panimo anfiteatterista ja muista roomanaikaisista rakennuksistaan tunnetusta Nîmesistä. Vuonna 2009 perustettu panimo sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, ja tällä hetkellä sen valikoimaan kuuluu kuusi eri olutta. Poikkesimme niin Nîmesissa kuin sen yhdessä pienessä herkkupuodissa, josta matkamuistoksi lähti mukaan neljä panimon olutta. Nyt arvioitavana on näistä ensimmäinen eli La Reine des mousses eli bière blanche.

Olut on visuaalisesti todella tyylikäs - samea ja kellertävänoranssi - joskin vaahtoa olisi toivonut hieman enemmän koristamaan kaunista ulkokuorta. Joka tapauksessa ulkonäkö houkuttelee työntämään nenää syvemmälle lasiin, josta paljastuukin witbierille varsin tyypillisiä aromeita. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja eritoten sitruksinen, mutta tuoksusta voi aistia myös maanläheistä ruohoa, heinää ja kukkia. Siinä on myös aavistus hiivaa. Tuoksu on varsin onnistunut ja tasapainoinen joskin ei kovinkaan erikoinen.

Maku on yhtä lailla raikkaan sitrushedelmäinen. Humalointi on aromaattista ja kukkaista. Maussa on mausteisuutta ja lähinnä korianteria. Oluen kevyt suutuntuma on hapan ja kuiva. Maku tuntuu katkeavan todella lyhyeen, mutta jatkaa yllättäen hieman voimistuen ja suuta mukavasti kutkuttaen. Kokonaisuutena olut on erittäin piristävä kesäjuoma, jota joisi mielellään toistekin. Kannattaa testata jos törmäätte tähän matkoillanne.


La Reine des mousses:
Panimo: Brasserie La Barbaude, Ranska
Tyyli: Witbier, 5,4 %

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 32/50

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Kaksi erilaista grillivarrasta possusta ja punamullosta

Tällä hetkellä koko Suomi taitaa grillata, joten täytyy tehdä myös itse parhaansa tällä saralla. Nyt vuorossa on kaksi erilaista grillivarrasta, joista toisen pääraaka-aine oli possu ja toisen punamullo. Näistä jälkimmäistä olen tehnyt tasan kerran aiemmin eli vuosi sitten myös Ranskassa, tosin silloin aivan perinteisesti pannulla paistaen. Punamullot ovat ahvenkaloihin kuuluva heimo ja erittäin maistuvia. Ne elävät Tyynessämeressä, Intian valtameressä ja Atlantissa, joista nämä yksilöt oli pyydystetty. Mullojen maku on niin hyvä, että tein hyvin yksinkertaisen marinadin jotta kalanmaku pääsee varmasti esiin. Possuvartaisiin taas hain enemmän BBQ-meininkiä New Orleansin tyyliin. Marinadi onnistui kyllä aika nappiin eli tätä täytyy tehdä toistekin. Hyvää grillikesän jatkoa!

Ruokajuomana oli tällä kertaa hieman harvemmin grilliruoan kanssa nautiskeltua samppanjaa eli Alfred Rothschildin halvemman keskitason evästä. Nuorekkaan kellertävä ja nättejä kuplia synnyttänyt samppanja oli aromeiltaan varsin kukkainen ja raikas, ja toimi oikein hyvin varsinkin kalavartaiden kanssa. Hieman epäortodoksinen yhdistelmä toi ainakin vaihtelua ainaiseen punkku-grilliruokalinjaan.



torstai 21. kesäkuuta 2012

Makeaa juhannusta!

Kirsikoita tulee syötyä normaalisti melko harvoin, mutta nyt lomalla ne ovat kuuluneet oikeastaan päivittäiseen ruokavalioon. Kesähelteen porottaessa hyvä tapa nauttia tuoreista kirsikoista ja mansikoista on koota simppeli jäätelöannos. Mukavaa alkavaa juhannusta kaikille blogin lukijoille helteisestä Ranskasta.


Ainekset:
  • kahvijäätelöä ja suklaajäätelöä (tumma suklaa)
  • kermavaahtoa/kastiketta
  • tuoreita mansikoita ja kirsikoita

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Grillattua herkkusientä ja nautaa

Narbonnessa on tällä hetkellä lämpöä yli 30 astetta ja vielä lämpimämpää on luvassa. Siispä ruoanlaittoa sisällä ei kannata edes harkita, joten Jupen keittiössä grillataan nyt ja lähitulevaisuudessa koko kesän tarpeet täyteen. Aikaa oli tällä kertaa melko rajallisesti, sillä aloin valmistelemaan grilliä illan rientoja varten jolloin naapurissa asustelevan kanadalaispariskunnan karvaisempi osapuoli tarjosi omaa ja huippuhiilloksilla jo ollutta grilliään käyttööni. Tälläisestä tarjouksesta ei toki kieltäydytä, joten esivalmistelin illan sapuskat noin viidessä minuutissa ja pistin ruoat tirisemään ritilälle.

Grillaukset olivat täten varsin yksinkertaista sorttia. Salaatin virkaa noudatti yksinkertainen mutta toimiva tomaatti-fetasalaatti ja grilliin asti päätyivät paikallisella tuorejuustolla täytetyt herkkusienet ja naudan ulkofilee. Lisäksi näiden kaverina oli paikallisia tuotteita eli tuoretta patonkia, tapenadeja ja punaviiniä. Nopeaa ja rentoa, näinhän se kuuluu lomalla ollakin... Ainakin välillä.



tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kesäinen broileri-kirsikkasalaatti

Kevyet salaatit ovat parasta kesäruokaa. Ne valmistuvat nopeasti, täyttävät vatsan esimerkiksi patongin kanssa nautittuna mutta eivät tee tukalaa oloa. Siispä salaatteja syödään meillä varsinkin kesällä usein. Tässä yksinkertaisessa salaatissa yhdistyvät pastan ja broilerin energia sekä tuoreet ja maukkaat vihannekset ja marjat. Salaatti saa hieman happoja raikkaasta vinaigrettestä ja kivaa piristävää anismaista makua marseillenbasilikasta. Toki tässä voi käyttää myös tavallista basilikaa tai olla kokeileva thaibasilikan kanssa.



Minervois'n alue ja sen viinit

Minervois'n viinialue eli ranskalaisen luokituksen mukaan AOC Minervois sijaitsee Languedoc-Roussillonissa Etelä-Ranskassa eli sattumoisin hyvinkin lähellä lomapaikkaamme. Vierailimme yhtenä päivänä alueella sijaitsevassa Minerven pikkukylässä, joka oli muinoin kataarien tukikohta ja nykyisin suosittu matkailukohde. Kylä sijaitsee Cesse-joen kupeessa kirjaimellisesti kuilun partaalla, ja sen  vetovoima perustuu dramaattiseen miljööhön.
Minerven kaupunki
Kylän historia nivoutuu tiukasti kataarien historiaan ja on myös varsin dramaattinen. Katolilaisen kirkon harhaoppisiksi julistamat kataarit taistelivat linnoituksesta käsin ristiretkeläisiä vastaan viiden kuukauden ajan vuonna 1210, mutta joutuivat lopulta antautumaan ylivoimaisen vihollisen edessä. Lopulta 140 kataaria eivät suostuneet perumaan uskoaan vaan kävelivät vapaaehtoisesti kuolemaan roviolle jonka ristiretkeläiset olivat ystävällisesti heille koonneet ja sytyttäneet. Alkuperäisestä linnoituksesta on jäljellä vain kivikasa.

Kivikasan lisäksi kylästä löytyi myös pieni viiniliike, jossa sympaattinen viininviljelijätär möi tilansa (Domaine Cavailles) viinejä sopuisaan hintaan eli matkaan lähti kaksi pulloa yhteishintaan yhdeksän euroa. Lyhyehkön keskustelutuokion perusteella selvisi se että molemmat viinit on tehty samoista rypäleistä, mutta toiseen on sekoitettu selvästi enemmän Grenachea, joka taas tekee viinistä hieman alkoholipitoisemman ja hedelmäisemmän. Näistä jälkimmäinen on vuosikertaa 2009 kun taas edeltävä sitä edeltävän vuoden viiniä. Pidätän itselläni oikeuden asiavirheisiin, koska keskustelu käytiin molemmin puolin ranskaksi, joka ei ole vahvin kieleni.


Domaine Cavailles on pieni viinitila, jonka johdossa ovat tilan perustaneen Didier Cavaillesin poika ja pojanpoika. Tilalla on palstoja 14 hehtaaria, joista syntyy tätä nykyä yhtä roséeta ja yhtä punaviiniä. Kaiken kaikkiaan myynnissä oli kolmea eri vuosikerran punaviiniä (vuodelta 2009 oli kahta eri blendiä) ja tämän vuoden maaliskuusta lähtien myös edellisvuoden roséeta.
Minerve kauempaa eri perspektiivistä

Joka tapauksessa viinit lähtivät tyytyväisen asiakkaan matkaan, ja näitä päästiin myös testaamaan myöhemmin samalla viikolla. Minervoisin AOC-luokitellut punaviinit on valmistettu Carignan, Grenache, Lledoner Pelut, Mourvedre ja Syrah-rypäleistä. Tässä tapauksessa viinit koostuivat Carignanista, Grenachesta ja Syrahista. Tuottaja itse suositteli viiniä nautittavaksi esimerkiksi punaisen lihan tai paikallisen herkun eli cassouletin (papupata) kanssa. Me testasimme molempia viinejä grillatun naudanlihan kanssa.
Alueen viiniviljelmiä
Molemmat viinit maistuivat ja toivat mukavan paikallisen fiiliksen illanviettoon. Näistä kahdesta Grenache-painotteisempi viini oli kuitenkin selvä suosikkimme. Minervoisin alueet punkut ovat käsittääkseni yleisesti hedelmäisiä ja sopivat hyvin yhteen - ei-niin-yllättäen - paikallisten ruokien kanssa. Ainakin nämä kaksi olivat hyvällä tavalla varsin mutkattomia viinejä ja toimivat juurikin rennon illanvieton yhteydessä.

Yhteenvetona ja suosituksena voisi sanoa että matkaillessa kannattaa ehdottomasti tutustua myös paikallisiin viineihin ja mielellään vielä hankkia ne suoraan tiloilta tai liikkeistä.

Matkan saalis aidossa miljöössä

maanantai 18. kesäkuuta 2012

OlutarvIo: Brasserie d’Oc La Pavoa

Olen kirjoittanut blogissa aiemmin ranskalaisesta olutkulttuurista, joka lienee suomalaiselle oluen keskivertoharrastajalle yhtä tuttu kuin ranskalaiselle suomalainen viinikulttuuri. Olen sortunut itsekin lievähköön vähättelyyn joskin hieman kieli poskessa. Ranskalaiset nauttivat oluita janojuomina siinä missä muutkin, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava että en kyllä pystyisi ulkomuistista sanomaan yhtään merkittävää ranskalaista laatupanimoa.

Tilanne ei ole kuitenkaan aivan niin lohduton mitä omat (väärät) ennakkoluulot antavat ymmärtää. Ranskassa on nimittäin paljon pienpanimoita, jotka tekevät rakkaudella ja pieteetillä oluitaan. Lisäksi maa on jonkun sortin edelläkävijä luomutuotteiden ja täten myös oluiden saralla. Suuresti arvostettu käsityöläisaate toimii myös oluiden parissa. Näitä artesaanioluita ei vain ole yleisesti kovinkaan helposti saatavilla. Kaupat ja baarit myyvät lähinnä monikansallisia bulkkituotteita (näinhän se on toki monesti esim. Suomessakin), mutta ympäri Ranskaa liikkuessa törmää jatkuvasti pienpanimotuotteisiin, joita myydään esimerkiksi pienissä herkkupuodeissa. Joten kannattaa nähdä hieman vaivaa ja kaivaa hyvät (pienpanimo)oluet koloistaan!

Johdannon jälkeen onkin hyvä siirtyä itse asiaan eli yhden pienpanimo-oluen arviointiin. Brasserie d'Ocin panimon kotikaupunki on Mèze, joka sijaitsee Etelä-Ranskassa Montpellierin kupeessa noin 70 kilometrin päässä omasta lomakohteesta. Ilmeisesti tämän paikallisen vipuvaikutuksen johdosta panimon oluita oli saatavilla myös yhdestä isommasta marketista. Muutaman panimon oluen valikoimasta mukaan valikoitui kesäinen witbier.

Lasiin kaadettaessa syntyy reiluhkosti vaahtoa ainakin varomattomasti kaadettaessa, mutta lopulta pinnalle jää vain keskikokoinen valkoinen vaahtokerros, joka koristaa kullankeltaista/oranssista ja sameaa nestettä jota myös olueksi kutsutaan. Oluen tuoksu on aavistuksen maltainen, sitruksinen, parfyyminen ja hiivainen. Kokonaisvaikutelma on hedelmäinen ja raikas.

Maku on kuivan katkeroinen mutta toisaalta myös makeahko. Hapokkuutta on melko niukasti. Hedelmäisyys ja erityisesti sitrus on vahvasti esillä. Keskitäyteläinen suutuntuma muuttuu loppua kohden kuivemmaksi ja suuta kuivattava maku kestää kohtalaisen pitkään.

Kaiken kaikkiaan La Pavoa oli tasapainoinen, miellyttävä ja puhtaan laadukas witbier, joka ei kuitenkaan jättänyt mieleen sen kummempia mielikuvia tai ajatuksia.



Brasserie d'Oc La Pavoa:
Panimo: Brasserie d'Oc, Ranska
Tyyli: Witbier, 4,5 %

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 29/50

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Mozzarella-pastasalaatti ja grillattu naudan entrecôte

Kesälomagrillaukset jatkuivat naudan entrecôten ja merguez-makkaran, jonka seuraksi oli simppeliä kesäistä salaattia, tuoretta patonkia lisukkeineen ja hyvää punaviiniä. Grillatessa ei jaksa yleensä ns. hienostella vaan illanvietto sujuu mukavammin rennolla otteella ja yksinkertaisten ruokien kera hyvässä seurassa. Niin myös nyt.

Ruokajuomana oli punkkua Bordeaux'sta eli tarkemmin ilmaistuna Saint-Émilionista. Vuoden 2007 vuosikertaa ollut vinkku oli vielä melko tuoretta mutta silti jo oikein hyvää. Mansikkainen ja mustaherukkainen tuoksu sai jatkoa tasapainoisella maulla, jota täydensivät jo yllättävän silkkiset tanniinit. Viini sopi todella hyvin grillatun lihan kanssa ja myös sellaisenaan nautiskellen.



Sananen ranskalaisista kauppahalleista

Hyvä tapa tutustua ranskalaiseen elämänmenoon on käydä tutustumassa paikallisiin kauppahalleihin. Ranskalaiset kun suhtautuvat perinteisesti ruokaan ja juomaan asiaan kuuluvalla hartaudella, oman alueen tuotteita kunnioittaen, joten vierailu kauppahalliin on myös hieno tilaisuus tutustua alueen ominaispiirteisiin.




Lomapaikkamme sijaitsee Narbonnen kaupungin kupeessa, Etelä-Ranskan Languedoc-Roussillonissa. Niinpä luonnollinen vierailukohde on kaupungin kauppahalli, Les Halles de Narbonne, joka on monella tapaa varsin tyypillinen ranskalainen kauppahalli.




lauantai 16. kesäkuuta 2012

Hedelmäinen mascarponejälkiruoka

Ranskassa riittää tuoreita ja paikallisia hedelmiä, joten niiden ympärille on helppo tehdä vaikkapa herkullisia jälkiruokia. Tämä makea hedelmäpommi täyttää makeanhimon vähän pidemmäksikin aikaa. Omaan herkuttelukesään kuuluvat olennaisena osana mansikat, mutta näiden kaveriksi oli tarkoitus saada myös itselle harvemmin käytettyjä paikallisia hedelmiä eli tuoreita viikunoita ja aprikooseja. Näistä jälkimmäisiä olisi voinut laittaa sekaan enemmänkin tuomaan raikasta hapokkuutta.

Ohjeen mukaan tehtynä saa noin 5-6 isohkoa annosta valmista jälkiruokaa.



Merellinen katkarapupasta

Etelä-Ranskassa merenelävät ja kalat kuuluvat olennaisena osana ruokakulttuuriin, joten on korkea aika tehdä myös äyriäisruokaa paikan päällä. Vauhdikkaan lomapäivän jälkeen ei ollut aikaa eikä energiaa tehdä mitään kovin monimutkaista, joten ratkaisuna oli selkeästi katkarapupasta. Kaupan kylmätiskiltä lähti mukaan iso satsi kokonaisia katkarapuja sekä pienempi satsi minikatkarapuja.

Omana ideana oli yhdistää minikatkaravut kermaiseen kastikkeeseen. Lisäksi ruokaan tuli reilu satsi tuoreita ja herkullisia kokonaisia katkarapuja, joiden syöminen on sotkuista palkitsevaa. Visuaalisesti näyttävät katkikset eivät ole ehkä parasta täytettä pastaan noin syömisen helppouden kannalta mutta toisaalta mikä onkaan mukavampaa kuin repiä ne käsin auki ja jättää jälkeensä sotku kesäiltaan.

Annos

Välimerelliset kalanyytit

Lauantaipäivän grillilounaana oli yksinkertaisia kalanyyttejä folion päällä grillattuna. Toki nämä valmistuvat yhtä helposti myös esimerkiksi uunissa, mutta kuuman kesäpäivän viettää mieluummin ulkosalla kuin keittiötä lämmittäen. Ruoan ideana oli tehdä muutamasta laadukkaasta ainesosasta helppoa ja hyvää syötävää vihreän salaatin kaveriksi. Basilika oli tällä kertaa paikallista Marseillen/Provencen basilikaa, joka poikkeaa niin ulkonäöltään kuin maultaan esim. Suomessa myytävästä. Tämän version maku on hyvin aromaattinen, hieman pippurinen ja jopa hieman aniksinen. Se sopii todella hyvin myös salaatteihin ja peston ainesosaksi, mutta maistui myös tässä ruoassa.


perjantai 15. kesäkuuta 2012

Boles de Picolat eli perinteinen eteläranskalainen lihapullapata

En löytänyt tälle ruoalle virallisempaa suomennosta, mutta alkuperäiskielellä ruokaa kutsutaan nimellä boles de picolat. Kataloniasta peräisin oleva ruoka on kotiutunut hyvin myös Etelä-Ranskaan, jossa siitä on tullut eräs paikallisista perinneruoista. Yksinkertaisesti pataruoka on tomaattikastikkeessa olevia lihapullia, papuja ja oliiveja lehtipersiljalla ja valkosipulilla höystettynä.

Tämä resepti on koottu netistä löytyneistä eri resepteistä, sillä tämänkin kohdalla "autenttisia" reseptejä taitaa olla yhtä monta kuin kokkeja. Ruoassa kuuluisi olla konsensuksen mukaan (kuivatettuja) herkkutatteja, mutta itselläni oli tyytyminen tavallisiin herkkusieniin. Joissakin ohjeissa pataan lisätään myös kinkkua.




torstai 14. kesäkuuta 2012

Kermainen tomaatti-herkkusienipasta

Kiireisen päivän, jos sellaisia nyt lomalla voi olla, jälkeen oli tarvetta nopeasti valmistuvalle ja mutkattomalle ruoalle. Ratkaisuna oli tehdä kasvis-sienipastaa tuoreista ja herkullisista tomaateista, herkkusienistä ja kevätsipulista. Yksinkertainen kastike oli täten tomaattipohjainen, mutta siihen sai mukavasti lisää makua valkoviinistä ja kermasta. Ruoka viimeisteltiin raastetulla juustolla (tällä kertaa vahvaa emmentalia) ja lehtipersiljalla.

Pastan kaverina oli äärimmäisen yksinkertaista salaattia, joka koostui tasan kahdesta ainesosasta eli friseesalaatista ja päälle murskatusta yrteillä maustetusta fetajuustosta. Salaatti kannattaa viimeistellä ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Ruokajuomana oli samaa tavaraa mitä meni myös kastikkeeseen eli Chardonnayta Burgundista. Herkullista, helppoa ja hyvää!


Olutarvio: Castelain Ch’Ti de Printemps

Tutustuminen ranskalaisten oluiden maailmaan jatkuu Castelain-panimon kevätoluella. Panimon historia ulottuu vuoteen 1926, mutta käytännössä sen toiminta nykyisessä muodossaan alkoi vuonna 1966, jolloin Roland Castelain puolisoineen perusti panimon Artoisiin.

Ch'Ti de Printemps on keväinen sesonkiolut, jota on pantu jo vuodesta 1985 lähtien. Nyt tämän oluen elinkaari on lähestymässä hiljalleen kohti vääjäämätöntä loppua tämän vuoden osalta, mutta kyllä maistui myös pimenevässä kesäillassa.

Olut on ns. bière de garde eli pintahiivalla käytetty belgiale. Nimi tarkoittaa vapaaksi käännettynä 'olutta säilytettäväksi' eli maun pitäisi parantua oikein varastoitaessa. Tyyli on itselle outo, mutta sitä kuvaillaan yleisesti keskitäyteläiseksi, makeahkoksi ja kellarista hajua/makua imeneeksi olueksi. Ei muuta kuin testaamaan.

Olut on niin tuoksultaan kuin maultaan hedelmäinen ja kukkainen. Se näyttää lasissa puhtaalta ja meripihkanväriseltä reiluhkon vaahtopään kera. Kokonaisuutta voisi kuvailla maanläheiseksi, sillä siinä on selvästi myös mullan, olutkellarin ja ruohikon aromeita. Erityisesti maussa on myös reilusti toffeemaista makeaa mallasta, joka muuttuu lopussa kohtalaisen kirpeäksi ja katkeroiseksi mauksi.

Pidin oluesta kohtalaisesti, vaikka ainakaan oluen elinkaaren tässä vaiheessa se ei aiheuttanut suurempia värähdyksiä. Lisäpisteitä ropisee tyylikkäästä säilytysratkaisusta.

Castelain Ch'Ti de Printemps:
Panimo: Castelain, Ranska
Tyyli: Bière de Garde, 5,9 %

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 27/50

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Grillikauden avaus Ranskassa

Edellisillaksi suunniteltu grillikauden avaus siirtyi päivällä eteenpäin myrskyyn asti yltäneen tuulen ja sateen takia, mutta onhan tässä vielä aikaa jatkaa seuraavat kaksi puoli viikkoa. Ideana oli tehdä aluksi yksinkertaista sapuskaa eli kasvisvartaita, naudan kylkeä ja pohjoisafrikkalaista ja mausteista marguez-makkaraa. Näiden kaveriksi tein vielä simppelin tomaatti-mozzarellasalaatin. Ruokajuomana oli paikallista viiniä, jossa hinta-laatusuhde toden totta kohtasi. Pullo maksoi kolmisen euroa marketissa ja toimi loistavasti grilliruoan kanssa.

Ruoka oli muuten hyvää, mutta valitettavasti naudan kylki osoittautui aivan liian sitkeäksi. Näin jälkiviisaana sitä olisi pitänyt marinoida pidemmän aikaa, sillä nyt tyydyin vain sivelemään sen päältä oliiviöljyllä ja maustamaan suolalla ja pippurilla. Seuraavalla kerralla taidan napata kaupasta mukaan jotakin hieman laadukkaampaa lihaa, sillä sitä täällä riittää.


tiistai 12. kesäkuuta 2012

Balsamico-marinoitu kesäkurpitsa-fetasalaatti ja Toulousen makkaraa

Narbonnessa otetaan vieläkin rennosti kokkausrintamalla eli illalliseksi syötiin alueen paikallista Toulousen makkaraa ja kahta salaattia - jo aiemmin esiteltyä mansikka-kirsikka-vuohenjuustosalaattia ja uutena tulokkaana kesäkurpitsa-fetasalaattia, jonka lähteenä oli Hesarin Kauhaa ja rakkautta -ruokablogi. Alun perin tarkoituksena oli grillata kauniissa kesäillassa, mutta valtavalla voimalla vettä syöksynyt saderintama muutti suunnitelmat ja vuorossa oli sisäruokailu. Onneksi ennusteet ovat luvanneet aurinkoa ja lämpöä tuleviksi päiviksi, joten eiköhän tässä päästä myös grillaamaan.

Toulousen makkara eli alkuperäiskielellä Saucisson de Toulouse on perinteinen ranskalaismakkara, joka ostetaan raakana ja yleensä joko keitetään tai keitetään ja paistetaan/grillataan kypsäksi ennen ruokailua. Porsaanlihasta tehty makkara on maultaan melko mieto mutta lihaisa, ja sitä käytetään myös usein toisessa alueen perinneruoassa eli cassouletissa, joka on pavuista, lihasta ja makkarasta tehty pataruoka.

Itse päädyin tällä kertaa keittämään makkaraa noin kymmenisen minuuttia vedessä, jonka jälkeen makkara viimeisteltiin voissa ja pannussa paistamalla.

Kesäkurpitsa-fetasalaatti osoittautui myös oikein onnistuneeksi. Noudatin muuten alkuperäisohjetta, mutta viimeistelin vielä salaatin lehtipersiljalla. Täyttävän makkaran rinnalle riitti oikein hyvin salaatit ja tuore patonki juuston kera.
Taloin viiniä ja kesäkurpitsa-fetasalaattia


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Simppeli mansikka-kirsikka-vuohenjuustosalaatti

Saavuimme määränpäähämme Narbonneen sunnuntai-iltapäivällä, jolloin vasta selvisi että alueen ruokakaupat ovat olleet joko auki vain aamupäivällä tai kiinni koko päivän ajan. Kokkailut saivat jäädä täten sunnuntain osalta. Onneksi lähistöltä löytyy yksi 24/7-huoltoasema, jolta sai hommattu illaksi pelastuspaketin valmisruokaa, vettä ja olutta (ks. arvio).

Pika-apua ruokapulmiin saatiin maanantaiaamun ostosreissun jälkeen. Nälkä oli jo lounasaikaan mennessä yltynyt sen verran kovaksi, että sen ratkaisuksi vaadittiin nopeita toimenpiteitä. Jupen keittiössä on tehty aiemmin quiche lorrainea, mutta nyt oli tyytyminen kaupan valmisversioon, jonka seuraksi tein nopean ja helpon salaatin tuoreista ja paikallisista aineksista. Mansikat ja kirsikat olivat jo todella herkullisia, ja näiden seuraksi sopi hyvin friseesalaatti ja kirsikkatomaatit. En jaksa koskaan olla ihmettelemättä ranskalaisten ruokakauppojen valtavia hyllyjä, joista löytyy tuoreena kuta kuinkin kaikkea mahdollista mitä mieleen voi ikinä juolahtaa.

Ruokajuomana nautittiin tervetuliaislahjaksi saatua tilan viiniä. En tullut kysyneeksi tarkemmin viinin sisällöstä, mutta karahvin kyljessä luki Chardonnay 2011, joten ainakin rypälelaji ja vuosikerta pitäisi olla selvä. Maku oli pöytäviiniksi oikein hyvä. Makeahko, hedelmäinen ja mutkaton viini sopi tunnelmaltaan yhtä leppoisaan lounashetkeen.

Aterian päätteeksi nautittiin vielä kahvia ja pullaa, hyvää oli!

Salaatti kera viinin ja piirakan

Ainekset:
  • friseesalaattia
  • mansikoita
  • kirsikoita
  • kirsikkatomaatteja
  • vuohenjuustopalloja
Lisäksi:
  • esim. mansikkavinaigrettea
Valmistusohje:
  1. Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Huuhtele, halkaise ja poista kannat tomaateista ja mansikoista. Huuhtele kirsikat ja poista kannat.
  2. Asettele salaatti kulhon pohjalle ja laita päälle mansikat, kirsikat ja juustopallot. Tarjoa valkoviinin kera.
Kahvia ja pullaa
Sunnuntai-illan hätäpaketti, talon viiniä ja kaupan valmisruoka

Olutarvio: Kronenbourg & Kronenbourg 1664

Jupen keittiö on saapunut perille määränpäähänsä Etelä-Ranskaan, jonka kunniaksi ensimmäisenä blogikirjoituksena on olutarvio kahdesta ranskalaisoluesta, jotka tulevat laatuoluistaan tunnetusta Alsacesta... eiku... Valveutuneimmat lukijat tietävät että Ranska ei ole tunnettu oluistaan vaan viineistään, mutta juoksulenkin jälkeen täytyy saada palautusjuomaa, joten ei muuta kuin testaamaan.
'Kronenbourg'

Kronenbourgin olutpanimo on kuitenkin historialtaan varsin pitkä, sillä panimo perustettiin jo vuonna 1664 Strasbourgissa. Panimon nykyinen nimi johtuu puolestaan vuonna 1850 tapahtuneesta muutosta, jolloin panimon pojat pakkasivat kamansa ja suuntasivat kohti Kronenbourgia. Nykyisin panimo on tosin tanskalaisjätti Carlsbergin omistuksessa. Massatuotannon edut näkyvät myös tuloksissa, sillä panimon osuus Ranskan olutmyynnistä on noin 20 %.

Testattavana on panimon ykköstuote 'Kronenbourg 1664' sekä lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty 'Kronenbourg'. Näistä ensimmäinen on hieman vahvempi eli alkoholitilavuudeltaan 5,0 % ja jälkimmäinen janojuomaksi sopivampi ja vahvuudeltaan 4,2 %. Kronenbourgin oluita on saanut Suomesta ainakin välillä myös olutravintoloista.

Ulkoisesti tarkastelemalla oluet eivät juurikaan poikkea toisistaan. Molemmat ovat vaaleankeltaisia/kultaisia ja reilusti vaahtoavia.
'Kronenbourg 1664'

Ensimmäisenä testattavana oli pelkkä Kronenbourg. Sen tuoksu on kevyen maltainen, kypsän hedelmäinen ja hieman hiivainen. Tuoksu muistuttaa etäisesti belgioluita, vaikka toki aivan samalle tasolle ei päästäkään. Tuoksussa on myös aavistus mausteisuutta ja makeutta. Maku on yhtä lailla maltainen ja mukavan raikas. Hedelmäisyys on melko hentoista, mutta aavistuksen sitrushedelmäistä ja omenaista. Kokonaisuutena Kronenbourg ei lainkaan hassumpi janojuoma.

Kronenbourg 1664 on puolestaan tuoksultaan hieman ruohoisempi ja kukkaisempi. Muuten erot ovat melko pieniä, sillä myös tästä versiosta löytyy samaa makeahkoa maltaisuutta. Hedelmäisyys on niin ikään melko kepeää, mutta tässä banaani tuoksuu hieman enemmän. Maku on periaatteessa myös hyvin samankaltainen, mutta valitettavasti selvästi tunkkaisempi, pistävämpi ja hapokkaampi.
Sateenkaari tervehti myös oluen maistelijaa viiniköynnöksien takaa

Panimon kaksintaistelussa oluista nuorempi eli pelkkä Kronenbourg oli omaan makuun selvästi isoveljeään miellyttävämpi. Se oli raikkaampi ja maultaan pehmeämpi sekä täytti paremmin tarkoituksensa eli janon sammuttamisen.

Kronenbourg:
Panimo: Kronenbourg (Carlsberg), Ranska
Tyyli: Vaalea lager, 4,2 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 10/20 = Yhteensä 22/50

vs.

Kronenbourg 1664:
Panimo: Kronenbourg (Carlsberg), Ranska
Tyyli: Vaalea lager, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 4/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 9/20 = Yhteensä 20/50

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Olutarvio: Black Isle Goldeneye Pale Ale

Black Islen panimon luomuolut lisättiin Alkon valikoimaan jo huhtikuun puolivälin paikkeilla, mutta vasta nyt pääsin itse maistamaan tätä lähtökohtaisesti varsin mielenkiintoista olutta. Goldeneye on väriltään kirkkaan kuparinen ja lasiin kaadettaessa pintaa jää koristemaan keskikokoinen ja tiivis vaahto. Visuaalisesti kokonaisuus on kaunis, samaa voi sanoa myös yksinkertaisen tyylikkäästä pullon etiketistä.

Oluen raikas tuoksu on hieman puumainen, greippinen ja karamellimainen. Tuoksu on mielestäni todella onnistunut ja suorastaan houkuttelee maistamaan. Maku vastaa ensipuraisulla aika lailla odotuksia. Se on yhtä aikaa greippisen katkera ja karamallimaisen maltainen. Mäntyinen ja ruohoinen humalointi on kuiva ja sopivan runsaahko. Makupaletista löytyy myös hieman leipämäistä makua.

Oluen suutuntuma on keskitäyteläinen ja katkera, mutta hieman tunkkainen verrattuna raikkaaseen tuoksuun. Hapan ja greippinen jälkimaku kestää pitkään, mutta myös sitä vaivaa sama tunkkaisuus. Muuten olut on mukavan tasapainoinen ja helposti juotava kesäolut.

Black Isle Goldeneye Pale Ale:
Panimo: Black Isle Brewery, Skotlanti
Tyyli: Golden/blond ale, 5,6 %
Hinta: 4,23 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 34/50

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Jupen keittiön suuntana Ranska

Viime aikojen kiireet ovat hieman rajoittaneet kokkailuja, mutta toivon mukaan aktiivisuus ottaa yhden askeleen eteenpäin tänä iltana, jolloin Jupen keittiö pakkaa kimpsunsa ja suuntaa kolmeksi viikoksi kohti etelä-Ranskaa. Suuntana on tarkemmin ottaen Languedoc-Roussillonin alue ja Narbonnen historiallinen pikkukaupunki.

Alue on tunnettu lähinnä viinintuotannostaan, mutta myös esimerkiksi kalastuksesta ja totta kai siihen liittyvistä ruoista. Keittiön tukikohta sijaitsee paikallisella viinitilalla ja tarkemmin sanottuna 1700-luvulla rakennetussa maalaistalossa, josta löytyy myös oma keittiö ja ulkogrilli. Toivottavasti tästä inspiroituneena blogiin putkahtelee myös tiiviiseen tahtiin paikalliseen ruoka- ja juomakulttuuriin tutustumista, sillä paikan päällä pitäisi olla myös käytössä Internet. A tout à l'heure!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...