lauantai 24. marraskuuta 2012

Paistettu inkivääriporsas

Olen muistaakseni mainostanut joskus aiemminkin Machiko Yamada-Alhon kirjoittamaa Japanilainen keittokirja -opusta. Vuonna 1986 kirjoitettu kirja on käsittääkseni myyty loppuun jo aikaa sitten, mutta hankin omani huuto.netistä. Kirja näyttää visuaalisesti hyvällä tavalla 80-luvulta eikä reseptit ole menettäneet mitään vuosien saatossa. Samalla voit tehdä aikamatkan takaisin aikaan, jolloin sushiravintoloita ei ollut joka kulmassa. Suosittelen tutustumaan! Tässä maistiaisena yksi ikisuosikkini, paistettu inkivääriporsas (butaniku no shogaitame).


tiistai 6. marraskuuta 2012

Lämmin kasvissalaatti

Salaattia voi syödä myös lämpimänä. Tässä on esimerkki simppelistä paahdetuista kasviksista tehdystä salaatista. Kasvikset paistetaan uunissa kypsiksi ja nautitaan basilikan, balsamicon ja parmesaanin kera. Kokkailu ei vaadi suurempaa vaivannäköä vaan ainostaan tunnin aikaa, jotta kasvikset ehtivät kypsyä. Ei kannata siis alkaa tehdä tätä hirveän nälkäisenä. Voit toki odotellessasi nauttia vaikkapa lasilllisen viiniä ja tuoretta ciabattaa. Pieni herkuttelu pitää mielen virkeänä myös arkisin. Tässä salaatissa on myös se hyvä puoli, että voit aivan hyvin syödä sen myös hieman myöhemmin kylmänä. Suosittelen kuitenkin nauttimaan sen mieluummin tuoreena ja lämpimänä.



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tulinen omena-papumuhennos

Lauantaina oli pyhäpäivä eli kaupat kiinni enkä ehtinyt käydä edellispäivänä kaupassa matkan takia. Siispä oli aika improvisoida kaapin antimista syksyinen muhennos pavuista, tomaateista, chilistä ja omenoista. Ajattelin että kidneypavut ja tomaatti on varma yhdistelmä, mutta halusin makupalettiin myös tulisuutta joten heitin sekaan myös reilusti chiliä. Kaapissa oli jäljellä reilusti omenoita, joista ruoka saa mukavasti happoja ja makeutta. Tähän päälle kun heittää perinteiset sipulit, valkosipulit ja basilikat niin eiköhän lopputulos ole vähintään tyydyttävä. Ja olihan se! Tällä reseptillä ruoasta tuli reilun tulista, mutta chiliä kaihtavat voivat säädellä tulisuutta laittamalla sekaan vähemmän chiliä ja poistamalla siemenet. Muhennosta voi syödä sellaisenaan tai esimerkiksi patongin tai maalaisleivän kanssa. Me söimme ruoan jämät tortillan täytteenä eikä tämäkään ollut lainkaan hassumpi yhdistelmä.

Ainekset:
  • reilusti oliiviöljyä paistamiseen
  • 500 g kidneypapuja
  • 500 g paseerattuja tomaatteja
  • 2 punaista chiliä
  • 4 pientä omenaa
  • 2 sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 10 isoa lehteä basilikaa
Valmistusohje:
  1. Kuori ja poista omenan siemenkodat. Pilko pienehköiksi kuutioiksi.
  2. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipuli. Hienonna chili ja basilikanlehdet.
  3. Valuta kidneypavut.
  4. Kuumenna oliiviöljy kattilassa ja kuullota sipulit. Lisää myös hieman myöhemmin valkosipuli ja chili.
  5. Lisää kattilaan paseerattu tomaatti ja basilika. Anna hautua kannen alla kymmenisen minuuttia.
  6. Lisää sitten kattilaan pavut ja anna hautua reilu viisi minuuttia. Lisää vielä lopuksi omenakuutiot ja hauduta edelleen kattilan alla viitisen minuuttia.
  7. Nosta kattila liedeltä ja anna vetäytyä viitisen minuuttia. Nauti esimerkiksi patongin tai vaalean leivän kera.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Lähi-idän kasvismenu (falafelit, hummus, baba ganoushi, minttusalaatti jne.)

Mainostan yleensä blogissani tekemieni ruokien noeputta ja helpoutta, koska suurin osa arkikokkailustani ovat juuri tällaisia. Aikaa on yleensä rajoitetusti, joten pyrin tekemään arkena sellaisia ruokia että kokkailu ei vie koko iltaa aikaa. Tällä kertaa en mainosta ruoan nopeutta, sillä tämän menun tekemiseen kannattaa varata hieman enemmän aikaa. Leppoisalla tahdilla puuhastellessa ruoanvalmistus menee kuitenkin helposti, sillä yksinään näistä ruoista ei ole todellakaan vaikea valmistaa. Sopii siis hyvin viikonlopun tai vapaapäivän hauskaksi puuhaksi vaikkapa isommallakin porukalla.

Tässä menussa on hyvänä puolena myös se että ruoan voi valmistaa kaikessa rauhassa hyvissä ajoin, sillä ne voidaan syödä kaikki myös kylmänä. Suosittelen kuitenkin lämmittämään pitaleivät ja falafelit ennen tarjoilua. Ideana on siis napostella ja dippailla kaikkia ruokia tahnoissa tai vaikkapa täyttää pitaleivät haluamallaan tavalla. Tyyli on vapaa!

Marokkolainen avokadopirtelö

Maistuva, kevyt mutta täyttävä smoothie on mukava tapa piristää sateista viikonloppuaamua. Kiitokset tästä reseptistä osoitetaan Pinjan herkkulalle, josta löytyy runsaasti nimensä mukaisia reseptejä. Tässä smoothiessa yhdistyy kaksi omaa suosikkiherkkuani eli rusinat ja taatelit, jotka sopivat erinomaisesti yhteen avokadon kanssa. Herkullista, terveellistä ja täynnä energiaa!

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Nuudeleita ja kanaa maapähkinäkastikkeessa

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä japanilaisia soba-nuudeleita, joita tarjotaan joko kylmänä kastikkeen kanssa tai lämmitettynä kuumassa liemessä keittona. Pettymykseksi en löytänyt sobaa tällä kertaa lähimarketista, joten valmistin suurin piirtein samalla tyylllä tavallisia munanuudeleita. Voit tehdä tällä reseptillä myös soba-nuudeleita, joita tarjoillaan kylmänä kastikkeen kanssa. Siinä tapauksessa et vain lämmitä kastiketta lainkaan, vaan sekoitat nuudelit kylmän kastikkeen, broilerin ja salottisipulien kanssa. Ostin ajan säästämiseksi valmiiksi grillatun broilerin kaupan lihatiskiltä, mutta voit toki halutessasi grillata broilerin myös itse tai paistaa vaikkapa broilerin rintafileetä. Älä unohda myöskään seesaminsiemeniä tai pähkinöitä, jotka tuovat mukavasti pureskeltavaa ja proteiinia ruokaan. Pähkinöiden suhteen ei tarvitse olla kovin ronkeli, sillä periaatteessa mikä tahansa suolaton pähkinä käy hyvin.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Herkullinen suppilovahverokeitto

Jupen keittiössä kokkaa tätä nykyä ukkomies. Yhtenä häälahjana sain litran tuoreita ja komeita suppilovahveroita, joten näistähän piti keksiä ehdottomasti jotakin herkullista syötävää. Valinta osui tällä kertaa tomaatti- ja kermapohjaiseen keittoon, johon lisäpotkua toi puolimakea sherry. Ja kyllähän tästä tuli todella herkkua. Kiitoksia lahjasta!

Ps. tänään aukesi uudistunut Indiedays Inspiration -portaali, johon on koottu yhteen 300 blogia eri aihealueilta. Yksi portaalin blogeista on myös Jupen keittiössä, käykää tsekkaamassa palvelu.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Kana-granaattiomenasalaatti

Syksyllä saa granaattiomenia edulliseen hintaan, joten nyt on hyvä aika käyttää tätä happaman makeaa hedelmää vaikkapa herkullisissa salaateissa. Itse ostin juuri kaupasta näin alkajaisiksi kolme granaattiomenaa, joista ensimmäisen siemenet ja herkullinen mehu hyötykäytettiin broilerisalaatissa. Omenan ja reippaasti maustetun broilerin lisäksi nakkasin salaattiin hieman hedelmiä, vihanneksia ja tuoreita yrttejä anopin mökkiviljelmältä.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Parsaa ja katkarapuja thaityyliin

Parsa ja katkarapu sopivat hyvin myös thaihenkiseen wokkiin. Nopeasti valmistuvassa ruoassa yhdistyvät makeus, tulisuus ja suolaisuus. Voit halutessasi lisätä sekaan myös esimerkiksi sitruunaruohoa ja/tai kevätsipulia. Ruoan kanssa voit tarjota riisin sijasta myös nuudeleita. Tulisuutta voi säädellä chilillä, mutta kannattaa olla maltillinen jottei parsan ja katkaravun maut jää liiallisen tulisuuden alle. Terveellistä ja hyvää, kannattaa testata!

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Nopea pyttipannu

Tässäpä nopea ja herkullinen nakkikioskeilta tuttu roskaruoka, jota ei voi vastustaa kotioloissa. Pienen tuunauksen jälkeen annos näyttää kivalta ja makukin on jotakin muuta. Jos haluat tulisuutta ruokaan, niin heitä sekaan tuoretta chiliä tai vaikkapa sriracha-chilikastiketta.


lauantai 13. lokakuuta 2012

Olutarvio: Stadin Lager

Makoisaa Suomalaisen Oluen Päivää, sillä tänään 13.10.2012 sellaista nimittäin vietetään. Juhlapäivän kunniaksi onkin syytä kaataa kotimasta olutta lasiin eli vuorossa on Stadin Lagerin tarkastelu.

Stadin Lager näyttää lasissa lupaavalta. Kaadon jälkeen lasin pinnalle muodostuu reilu, kuohkea ja pitkäkestoinen vaahto, joka viimeistelee ja kruunaa klassisen kullankeltaisen lagerin. Tuoksu on todella raikas, pihkainen, sitrushedelmäinen, ruohoinen ja makean maltainen. Lyhyesti sanottuna siis äärimmäisen onnistunut, tasapainoinen ja hurmaava.

Maussa huomio kiinnittyy ensimmäisenä mukavaan katkerohumalointiin, jossa on niin ruohoa, mallasta, hedelmäisyyttä kuin havumetsää. Maku on täyteläinen maitokauppavahvuiseen alkoholipitoisuuteen nähden joskin useamman hörpyn jälkeen oluen runko paljastuu hieman ohueksi. Mausta löytyy myös kivasti hunajaista makeutta. Keskitäyteläinen suutuntuma on sopivan hapokas ja helposti juotava.

Stadin Lager on onnistunut vaalea lager, jonka nauttiminen Suomalaisen Oluen Päivänä sopii kuin nenä päähän. Se on myös havainnollistava esimerkki siitä että Suomesta löytyy myös hienoja ja omaperäisiä lagereita bulkkiteollisuuden ulkopuolelta. Suosittelen maistamaan!


Stadin Lager:
Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Tyyli: Vaalea lager, 4,5 %
Hinta: noin 4,00-4,60 euroa / 0,33 litraa / maitokaupat

Pisteet:
Tuoksu 8/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 35/50

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tulinen pisto

Pisto on tyypillinen espanjalainen pataruoka, jota on helppo valmistaa myös kylmenevässä Suomessa. Pisto valmistetaan tyypillisesti tomaatista, sipulista, munakoisosta, kesäkurpitsasta ja paprikasta. Käytännössä se on hyvin samankaltainen ranskalaisen ratatouillen kanssa. Piston kaveriksi paistetaan tavallisesti kananmuna, mutta tässä versiossa kananmuna lisätään muhennoksen sekaan. Normaalisti pisto koostuu pelkästään kasviksista, mutta lisäsin tällä kertaa sekaan myös mausteista chorizoa. Makkaran voi jättää hyvin pois, jolloin ruoka sopii myös kasvissyöjille ja vastaa enemmän autenttista versiota. Maustamiseen kannattaa käyttää espanjalaista paprikajauhetta (pimentón), jos saatte tätä jostain käsiinne, mutta myös tavallinen paprikajauhe sopii hyvin tähän ruokaan.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Syksyinen sieni-kaalipata

Heti aluksi on tunnustuksen aika. Ala-asteella tarjoilluista hämäräperäisistä kaaliruoista on jäänyt sen verran epämiellyttävät muistot, että aikuisiällä kaalilaatikoiden ja -kääryleiden syönti on jäänyt vähiin. Jopa niin vähiin, että en ole koskaan aiemmin tehnyt itse näistä kumpaakaan. Tämä on siis historiallinen tapahtuma ja resepti Jupen keittiössä, sillä ensimmäinen kaaliruoka aasialaisen keittiön ulkopuolella näkee päivänvalon!

Mietin hetken eri vaihtoehtoja ja päädyin lopulta kokeilemaan syksyiseksi sieni-kaalipadaksi nimeämääni ruokaa. Ideana oli yhdistää suppilovahverot ja kaali siten että kaalin lisäksi ruoassa maistuisi mahdollisimman paljon maistuvat sienet. Niinpä keitin ohrasuurimot ja haudutin kasvikset sienten liuotusvedessä. Muuten resepti on todella yksinkertainen. Annos saa hieman väriä paprikasta ja makeutta siirapista ja kermasta. Lopputulos oli mielestäni oikein onnistunut, joten uskallan suositella testaamaan tätä syksyistä reseptiä!


lauantai 6. lokakuuta 2012

Välimerellinen uunilohi ja lämmin feta-tomaattisalaatti

Uunilohi taitaa olla eräs suomalaisten kotikokkien ikisuosikeista. Voit halutessasi varioida annosta esimerkiksi tällä välimerellisellä reseptillä, jossa lohi saa lisäpotkua mm. herkullisestä basilikasta, aurinkokuivatuista tomaateista ja kapriksesta. Helposti valmistuvan pääruoan kaverina maistuu vielä yksinkertaisempi feta-tomaattisalaatti, joka valmistuu samaan aikaan uunilohen kanssa. Voit käyttää kapristen sijasta myös esimerkiksi kalamataoliiveja. Tämän herkullisen aterian valmisteluun menee aikaa maksimissaan vartin verran, joten ainakaan ajanpuutteen vuoksi ruoka ei voi jäädä tekemättä.


perjantai 5. lokakuuta 2012

Kesäkurpitsa-munakoisolasagne ja paprikapestoa

Lasagne on hienoa kotiruokaa. Sitä on helppo tehdä ja varioida mielikuvituksen ja/tai muiden reseptien mukaan. Jupen keittiössä lasagnea ei oltukaan tehty aivan lähiaikoina, mutta Mikko Koskisen mainiota Passione-kirjaa lukiessa silmieni eteen eksyi resepti kesäkurpitsa-munakoisolasagnesta ja paprikapestosta. Resepti ja erityisesti paprikapesto tuntuivat niin mielenkiintoisilta, että tätähän piti testata. Kuva ei tee oikeutta ruoalle, joka oli odotusten mukaisesti erittäin hyvää. Noudatin kirjan ohjetta miltei orjallisesti, mutta käytin itsetehtyjen lasagnelevyjen sijasta kaupan valmiita levyjä.

Reseptin mukaan valmistettuna pestoa jäi ainakin meillä reilusti yli, mutta ylimääräisen osan voi käyttää kätevästi seuraavana päivänä vaikkapa lounaspatongin välissä tai muulla parhaaksi katsomallaan tavalla. Samoin tomaattikastiketta tulee tällä ohjeella isompi satsi. Loppuun vielä vinkki italialaisen ruoan ystäville. Kannattaa ehdottomasti tutustua Koskisen kirjaan, josta löytyy monenlaisia reseptejä niin vaikeustason kuin tyylin mukaan vuodenajoittain lajiteltuna. Tämä resepti oli kesäkauden kotiruokaa, mutta maistui hyvin myös näin alkusyksystä.


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Pulled pork -ciabatta

Viime aikojen kiireet ovat vieneet kaiken ylimääräisen vapaa-ajan, joten ruoanlaitto on jäänyt hieman vähemmälle ja blogin päivitys olemattomiin. Lupaan parantaa tapani ja palaan blogosfääriin asiallisen herkun eli pulled pork -ciabattan avulla. Herkullisen ruoan inspiraatio löytyi Helsingin Sanomien reseptistä, jota noudatin melko tarkkaan. Pulled pork on ollut itselläni pitkään tekolistalla, eikä lopputulos tuottanut pettymystä. Pitkään ja hartaasti valmistettu liha oli todella mureaa ja suli kirjaimellisesti suuhun. Ruoan hyvä puoli on myös sen vaivattomuus. Se kun valmistuu käytännössä itsestään, joten tärkeintä on vain varata riittävästi aikaa sen kypsentämiseen. Myös bbq-kastike oli todella maukasta ja sopi erittäin hyvin yhteen lihan kanssa.


Ainekset:
  • noin 1 kg possunlapaa tai etuselkää eli kassleria
  • vettä
  • 2 sipulia
  • 4 valkosipulinkynttä
  • muutama neilikka
Barbeque-kastike:
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 rkl öljyä
  • 1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
  • 1 pieni kuivattu peperonchino-chili
  • 2 rkl soijakastiketta
  • 2 rkl punaviinietikkaa
  • 3/4 dl sokeriruokosiirappia
  • 1 limetin mehu
  • 1 tl suolaa
  • mustapippuria myllystä
Valmistusohje:
  1. Pane liha kiehuvaan veteen. Veden tulee peittää liha kokonaan. Kerää vaahto pinnalta ja lisää kuoritut lohkotut sipulit ja kokonaiset valkosipulin kynnet sekä neilikat.
  2. Keitä lihaa 3–4 tuntia, kunnes se on ylikypsää. Jos käytät luullista lapaa, luun pitää irrota lihasta.
  3. Valmista lihan kypsyessä barbeque-kastike. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota ne öljyssä kattilassa. Lisää tomaattimurska, murskattu chili ja muut ainekset. Anna kiehua tunnin ajan välillä sekoittaen.
  4. Nosta liha liemestä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Revi liha sitten suikaleiksi haarukalla. Pane revitty liha uunivuokaan ja peitä vuoka alumiinifoliolla.
  5. Kaada kastike lihan joukkoon ja sekoita hyvin. Pane alumiinifolio takaisin vuoan peitoksi.
  6. Kuumenna lihaa 200-asteisessa uunissa noin puolen tunnin ajan.
  7. Tarjoa liha hampurilaisten täytteenä. Lisää täytteeksi myös vaikkapa salaatinlehtiä, coleslaw-salaattia ja sipulirenkaita.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Sitruunainen sellerikeitto

Jupen keittiössä on tehty aiemmin inkivääri-sellerikeittoa, ja nyt mentiin kuta kuinkin samalla kaavalla. Suurimpana erona on inkiväärin korvaaminen sitruunaruoholla, joka sopii erinomaisesti esimerkiksi juuri keittoruokiin tai vaikkapa aasialaistyylisiin wokkiruokiin. Miedon sitruunainen maku tuo ruokaan samankaltaista raikkautta kuin inkiväärikin.




lauantai 1. syyskuuta 2012

Burgerit uuniperunoiden, coleslawn, marinoidun punasipulin ja BBQ-kastikkeen kera

Tällä kertaa Jupen keittiö pakkasi kimpsunsa ja lähti viettämään mökkiviikonloppua kesän lopun lähestyessä. Kokkailukohteena oli yhdeksän nälkäistä miestä, joten reseptikoot on mitoittu sen mukaan. Nälkä ei tainnut jäädä kellekään. Burgereiden lisäksi annos koostui uuniperunoista, bbq-kastikkeesta, coleslawsta ja marinoiduista punasipuleista. Barbequekastikkeen resepti napattiin Helsingin Sanomien pulled pork -reseptistä. Aterian hyvä puoli on se että suurin osa lisukkeista voidaan valmistaa jo hyvissä ajoin etukäteen kaikessa rauhassa. Viimeistelyvaiheessa tarvitsee vain paistaa/grillata pihvit ja sämpylät ja koota annokset.

perjantai 31. elokuuta 2012

Värikäs makkarapasta

Vielä on aikaa valmistaa herkullista makkarapastaa uuden sadon sipuleista. Mutta ei huolta, ruoasta saa myös hyvää talven sipuleista. Ideana oli tehdä siis varsin yksinkertaista pasta, jossa tärkein ainesosa on tulinen ja/tai mausteinen makkara. Tomaattipohjaisen kastikkeen lisukkeena on kevät- ja punasipulia sekä kourallinen korintteja, jotka tuovat kivasti lisäpureskeltavaa ja makeutta. Myös värikäs pasta yhdessä tuoreen persiljan kautta luo annoksesta hieman visuaalisesti miellyttävämmän.



torstai 23. elokuuta 2012

Ragù eli bolognesekastike

Kertaus on opintojen äiti eli tässä vielä kerran ragùohjeeni alkuperäisen reseptin kera. Jokainen voi viritellä kastiketta oman makunsa mukaan, mutta ainakin yksi perussääntö kannattaa silti muistaa. Jauhelihaa ei saa missään tapauksessa paistaa vaan hauduttaa/keittää täysmaidossa ja viinissä. Tällä tavalla jauheliha ei kuivu turhaan vaan jää mehevän maukkaaksi. Lisäksi ragùun täytyy laittaa selleriä, sipulia ja porkkanaa sekä tomaattia jossakin muodossa, mielellään kuitenkin pyreenä. Ei muuta kuin testailemaan.

Lisuke

Ragù

Salsakastike ja guacamole

Kotikokin kannattaa tehdä ehdottomasti itse salsa ja guacamole eikä käyttää kaupan valmiita purkkiversioita. Takaan että molemmista saa tehtyä itse monin verroin parempaa eikä tähän prosessiin käytetty aikakaan pitäisi olla kokkailun esteenä. Saat nimittäin tehtyä molemmat todella nopeasti. Salsaa ja guacamolea voi dippailla vaikka nachojen kanssa tai käyttää tortilloiden lisukkeena.



Guacamole:
Ainekset:
  • 1 sipuli
  • 2 tomaattia
  • nippu korianteria
  • 2 kypsää avokadoa
  • 2 limen mehu
  • 1/2 vihreä chili
  • suolaa
  • pippuria
Valmistusohje:
  1. Hienonna sipuli, korianteri ja vihreä chili. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi. Purista limeteistä mehu. Pilko avokadot pienemmiksi paloiksi ja soseuta kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla.
Salsakastike:
Ainekset:
  • 1 punainen chili
  • 1 punainen paprika
  • 1 sipuli
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 2 tomaattia
  • 1 lime
  • oliiviöljyä
  • sokeria
  • suolaa
  • pippuria
Valmistusohje:
  1. Pilko chili, paprika, sipulit ja tomaatit mahdollisimman pieniksi palasiksi.
  2. Lisää oliiviöljy, puristettu limemehu ja mausteet kattilaan yhdessä muiden ainesosien kanssa ja kiehauta kunnolla. Jäähdytä kastike tarjoiluastiassa.

tiistai 21. elokuuta 2012

Mausteinen pyttipannu

On muuten hyvää. Ja niin helppo tehdä ettei tätä oikein voi edes kokkaukseksi sanoa. Pyttipannu eli spydäri siis. Haet vain kaupasta uusia perunoita ja punasipulia sekä laadukasta ja mahdollisimman mausteista ja lihaisaa makkaraa niin se on siinä.

perjantai 17. elokuuta 2012

Olutarvio: Herbsthäuser Hefe-Weizen Hell

Herbsthäuser-panimon hefeweizen on ulkoisesti aika tyypillinen vehnäolut. Se on vaaleankeltainen ja samea sekä mielettömästi ja kuohkeasti vaahtoava olut. Lasiin kaadettaessa maltti on siis valttia. Myöskään oluen tuoksussa ei ole mitään erikoista tai yllättävää. Tuoksu on hiivainen, hapan ja banaanisen hedelmäinen. Kevyehkön tasapainoisessa tuoksussa on myös aavistus yrttisyyttä.

Maku on taasen makeahko, kevyen maltainen, vehnäinen ja hedelmäinen, mutta tuoksun perusteella olisi odottanut enemmänkin banaanin makua. Keskitäyteläinen suutuntuma on aavistuksen hapan, vehnäinen ja hitusen makea. Niin tuoksu kuin maku ovat helposti lähestyttäviä ja tasapainoisia.

Olut on hieman kuin kevytversio hefeweizenista, joskin hyvin tehty, tasapainoinen ja nautittava. Kesä alkaa lähestyä loppuaan, mutta tämä sopii kyllä lämpimään kesäiltaan mainiosti.

Herbsthäuser Hefe-Weizen Hell:

Panimo: Herbsthäuser Brauerei, Saksa
Tyyli: Hefeweizen, 5,2 %
Hinta: 4,32 euroa / 0,5 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 33/50

torstai 16. elokuuta 2012

Pekoni-sienipasta

Jupen keittiössä syödään tällä viikolla runsaasti hiilihydraatteja, koska viikonloppuna kotikokin ohjelmassa on maraton, joka taas vaatii muutaman päivän hiilihydraatti- ja energiatankkausta. Tällä reseptillä saa mahansa täyteen siis useampikin henkilö tai vaihtoehtoisesti yksi maratonille tankkaava. Herkkusienet ja pekoni sopivat hyvin yhteen, ja tällä kertaa tein itselle hieman yleisemmän kermapohjaisen kastikkeen sijaan vain simppelin "kastikkeen" kananmunista ja mozzarellasta. Reseptiä on helppo varioida, sillä voit käyttää herkkusienten sijasta myös muita sieniä ja toisaalta myös pekonin voi korvata esimerkiksi parmankinkulla tai muulla vastaavantyylisellä lihalla.



keskiviikko 15. elokuuta 2012

Sitruunakanaa

Lounaalla tulee syötyä usein kiinalaista ruokaa, joten kokkailen sitä kotona tästä syystä harvemmin. Nyt meille tuli mieliteko tehdä kantonin sitruunakanaa, joten testasimme Reseptitaivaan sivuilta löytyvää simppeliä reseptiä. Kotonamme ei ole uppopaistinta ja vastaava menetelmä on melko työläs kattilan kanssa puuhastellessa. Niinpä lihat paistuivat mahdollisimman kuumalla wokkipannulla, vaikka aivan vastaavaan tulokseen sillä ei pääsekään. Ruoka oli joka tapauksessa oikein hyvää ja sopivan nopea tehdä näin arki-illan aikana. Tosin marinadin kanssa kannattaa olla tarkkana eli lihat pitäisi laittaa marinadiin vähintään paria tuntia ennen ruonlaittoa, mutta mieluummin jopa edellisenä päivänä.



sunnuntai 12. elokuuta 2012

Olutarvio: Stadin ESB

Stadin Panimon ESB on samea ja kuparin värinen olut, joka muodostaa lasiin kaadettaessa kohtalaisesti lyhytkestoista vaahtoa. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, karamellinen, pähkinäinen ja aavistuksen ruohoinen. Onpa tässä myös marjoja ja mukavan karvasta ja kuivaa meininkiä ylipäänsä.

Maku on aluksi hyvin karamellimaisen/toffeisen maltainen ja voimakkaan aromaattinen. Katkeroa ja ylipäänsä humalointia piisaa myös kivasti. Periaatteessa maku on todella makea, mutta kokonaisuudesta muodostuu aika lailla täydellisen tasapainoinen juuri onnistuneen katkerohumaloinnin ansiosta. Maku on myös mukavan hedelmäinen ja kallellaan erityisesti eksoottisiin hedelmiin.

Oluen keskitäyteläinen suutuntuma on tasapainoinen, kuivakan puumainen ja hillityn hapokas. Jälkimaku on yhdistelmä toffeemaista makeutta ja kuivakan karheaa humalointia.

Stadin ESB on jälleen kerran mainio esimerkki suomalaisen huippupanimon laatuoluesta. Se on tasapainoinen, maistuva ja laadukas olut, joka ei kalpene vertailussa edes ulkomaisille genreveljille.

Stadin ESB:
Panimo: Stadin Panimo, Suomi
Tyyli: Premium Bitter/ESB, 5,9 %
Hinta: 4,95 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 8/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 14/20 = Yhteensä 37/50

lauantai 11. elokuuta 2012

Possu-kasviswokki

Jupen keittiön kevyet itämaiset wokkiruoat jatkuvat possun ja kasvisten voimin. Tässä tärkeimpiä ainesosia ovat tuore inkivääri ja korianteri sekä soijapohjainen kastike. Muuten kotikeittiössä voi käyttää mielikuvitusta ja käyttää niitä tuoreita kasviksia mitä kaapista sattuu löytymään.



lauantai 4. elokuuta 2012

Olutarvio: Suomenlinnan Hoppe IPA

Piipahdin viikolla pitkästä aikaa Oluthuone Kaislassa, jossa pienen pohdinnan jälkeen maisteltavaksi valikoitui Suomenlinnan Panimon Hoppe IPA. En ollut nähnyt kyseistä olutta aiemmin missään, joten kyseessä lienee tämän kesän uutuuksia? Joka tapauksessa tartuin innolla hanasta valutettuun, niukasti vaahtoavaan, kauniin kirkkaaseen ja punertavanruskeaan olueen.

Oluen tuoksu on melko hentoinen mutta miellyttävän marjainen, hedelmäinen ja maltainen. Maku on puolestaan mukavan hedelmäinen ja karamellinen muttei kuitenkaan liian makea. Lisäksi siinä on sopivasti maltaisuutta, marjoja ja pihkaista havumetsää. Suuntuntuma on keskitäyteläinen, pehmeä ja sopivan hiilihapokas. Kuiva jälkimaku on aluksi enemmän humalainen ja muuttuu sitten paria astetta katkeroisemmaksi.

Hoppe IPA:n kokonaisuus on kunnossa. Sen reippaahko humalointi vastaa hyvin omia makutottumuksiani, joskin humalointia olisi voinut olla hieman runsaammin ja monipuolisemmin. Lisäksi olisin kaivannut aavistuksen enemmän raikkautta. Joka tapauksessa kyseessä on erittäin tasapainoinen, miellyttävä ja helposti lähestyttävä olut, jota kannattaa ehdottomasti maistella ja testata!


Suomenlinnan Hoppe IPA:
Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomi
Tyyli: India Pale Ale, 6,0 %
Hinta: noin 7,00 euroa / 0,50 litraa / hyvin varustellut olutravintolat

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 14/20 = Yhteensä 35/50

perjantai 3. elokuuta 2012

Siitakesienipastaa tomaattikastikkeessa

Aiempi kantarellipasta saa jatkoa toisella kesäisellä sienipastalla, jossa tällä kertaa pääainesosina on siitakesienet, paahdetut cashewpähkinät ja äidin kotipuutarhasta tuliaiseksi tuodut uuden sadon sipulit. Tein tällä kertaa vaihtelun vuoksi tomaattipohjaisen kastikkeen tuoreella basilikalla terästettynä. Ruokaan tuo happoja kuiva valkoviini ja suuntuntumaa cashewpähkinät. Voit tosin käyttää aivan hyvin myös punaviiniä, jos sellaista sattuu olemaan tarjolla. Maku muuttuu hieman mutta molemmat versiot toimivat. Samoin cashewpähkinöiden tilalla voi hyvin käyttää myös muita pähkinöitä. Pastan kaverina oli vihreää salaattia, jossa oli romainesalaattia, tomaattia, tuoretta sipulia, persiljaa ja keltaista paprikaa.
Ei muuta kuin testailemaan ja herkuttelemaan!


torstai 2. elokuuta 2012

Kesäinen kantarellipasta

Kantarellit ovat ehdottomasti sienien osalta eräs suosikeistani eikä niistä oikein saamaan aikaiseksi epäonnistunutta ruokaa. Kun sain äitiltä vielä tuliaisena vihannes-, juures- ja yrttipussin oman puutarhan tuotoksista, niin valinta oli helppo. Tein pitkästä aikaa kantarellipastaa tuoreista sienistä ja uusista sipuleista. Yksinkertainen pasta valmistuu käden käänteessä ja maistuu ainakin meillä koko perheelle. Kotimaiset raaka-aineet täydentyvät basilikalla ja parmesaanilla, jotka tuovat vähän eteläeurooppalaista sävyä ruokaan. Tuoreiden raaka-aineiden lisäksi ruoan yksi juju on lisätä pannulle loraus sherryä, joka sopii todella hyvin kantarellien kanssa. Pastaan kannattaa lisätä myös esimerkiksi auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä, jotta leuat saavat hieman enemmän pureskeltavaa.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Hunajaiset lanttuleivät

Äiti toi tuliaisina reilun satsin oman pienen puutarhansa tuoreita vihanneksia ja juureksia, joten nyt ruoan tuoreus on ainakin kohdallaan! Tuoreet lantut olivat varsinkin aivan mahtavan makuisia, pehmeitä ja aromikkaita. Niitä voi nautiskella aivan sellaisenaan niin kuin myös tein, mutta valmistin osasta Yhteishyvän reseptistä innostuneena lanttuleipiä. Simppeli ruoka toimi oikein hyvin iltapalana. Ideana oli paistaa lantut melko nopeasti hunajassa, sillä tuoreet lantut ovat jo valmiiksi hyvin pehmeitä. Paahdetun leivän päälle levitetään tuorejuustoa ja lanttuseosta, ja annos viimeistellään tuoreella persiljalla ja paahdetuilla auringonkukansiemenillä. Todella helppoa ja maukasta! Suosittelen testaamaan jos saatte käsiinne laadukkaita lanttuja.


tiistai 31. heinäkuuta 2012

Katkarapusalaatti

Kesäinen ja maittava äyriäissalaatti valmistuu tuoreista raaka-aineista nopeasti ja helposti. Salaatinkastikkeena voit käyttää esimerkiksi jotakin valmista tulista ja hapanimelää kastiketta tai kuten tässä tapauksessa, itse tehtyä aavistuksen tulista kastiketta wasabista, limestä ja ranskankermasta.


maanantai 30. heinäkuuta 2012

Makeantulinen inkivääri-broileriwokki

Jupen keittiössä ei oltukaan tehty vähään aikaan aasialaista ruokaa, mutta tilanne korjattiin tekemällä broileriwokkia. Ruokaan tulee tulisuutta tuoreesta chilistä ja makeutta/happamuutta soijakastikkeesta, riisiviinietikasta ja ketjap maniksesta tehdystä kastikkeesta. Broilerin lisäksi muut tärkeät ainekset ovat inkivääri ja valkosipuli. Muuten broilerin kaveriksi voi wokata kasviksia oman maun ja ainesten saatavuuden mukaan, mutta paprika ja sipulit toimivat aina. Lisäksi voit säädellä ruoan tulisuutta chilin määrällä. Voit myös tarjota wokin kaverina nuudelien sijasta riisiä.


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Tattirisotto

Blogissa on esitelty jo aiemmin parikin versiota sienirisotoista. Tällä kertaa käytin vaihtelun vuoksi (ja myös sen takia että jääkaapissa oli tarjolla aukaistu pullo) valkoviiniä ja kesäsipulia perinteisemmän salottisipulin sijasta. Risoton voi viimeistellä sopivilla yrteillä, tai kuten tässä tapauksessa, samaisten sipulien hienonnetuilla varsilla.


Ainekset (noin 3 annosta):
  • 3 dl arborioriisiä
  • 1 1/2 dl tatteja
  • 2 kesäsipulia
  • oliiviöljyä+voita
  • 3 dl valkoviiniä
  • noin 8-9 dl kasvislientä
  • 1/2 dl parmesaania
  • 30 g voita
  • suolaa
  • mustapippuria
Valmistusohje:
  1. Hienonna kesäsipulit ilman varsioa. Kuullota sipuleita voi-öljyseoksessa hetki ja lisää sitten kattilaan riisi. Kuullota myös riisiä hetki.
  2. Lisää viini ja anna kiehua kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää sitten kasvisliemi vähän kerrallaan ja keitä riisiä kunnes se on melkein kypsää eli noin 18 minuuttia. Riisin tulee olla kosteaa ja irtonaista mutta kuitenkin kiinteää.
  3. Paista odotellessa sienet toisessa pannussa voi-öljyseoksessa.
  4. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita vielä risoton sekaan parmesaani, voi ja tatit.
  5. Tarjoa heti silputulla kesäsipulien varsilla ja raastetulla parmesaanilla koristeltuna.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Hirvipataa ohran ja riisin kera

Blogissa on vietetty viime ajat hiljaiseloa kesäkiireiden takia, joten on aika palata takaisin sorvin ääreen. Pakastimesta löytyi vielä hirvenlihaa, jonka suotuisa käyttöpäivä alkoi lähestyä loppuaan. Siispä oli syytä tehdä pitkähkön tauon jälkeen perinteistä, simppeliä ja maistuvaa hirvipataa. Padan kastike tehdään kermasta ja punaviinistä sopivalla sekoituksella, jonka lisäksi kastike maustetaan oman maun mukaan sopivilla yrteillä. Tykkään itse laittaa sekaan usein myös sieniä, joten tällä kertaa pakastimesta sekaan tarttui reilu satsi suppilovahveroita. Hirvipadan kaveriksi sopii hyvin esimerkiksi perunat, speltti, riisi ja ohra. Myös lisukkeen osalta ideana oli käyttää pois kaapissa lojuvia vajaita paketteja, joten valmistin sopivan sekoituksen riisistä ja ohrasta padan kyytipojaksi. Annoksen voi viimeistellä tuoreilla yrteillä ja vaikkapa puolukkahillolla. Tämän helpommaksi ruoanlaitto ei voi tuskin mennä, mutta muista varata padan kypsyttämiseen riittävästi aikaa eli noin 3-5 tuntia, jolloin lihasta tulee herkullisen mureaa ja suussa sulavaa.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kesän helpoin ja makein grilliherkku, vaahtokarkit

Tällä kertaa kirjoituksen aihe on hieman poikkeuksellinen, sillä nyt tarjolla ei ole sen kummempaa reseptiä vaan muistutus yksinkertaisesta grilliherkusta eli vaahtokarkeista! Tarvitset vain puu- tai grillitikkuja, vaahtokarkkeja ja grillin tai avonuotion. Karkkeja tarvitsee vain pikaisesti käyttää tulen lähettyvillä, sillä niiden sisus sulaa todella nopeasti. Namuset voi nauttia sellaisenaan tai esimerkiksi tuoreiden mansikoiden ja hunajan kera niin kuin tässä tapauksessa. Ja on muuten hyvää ja maistuvat kaikenikäisille. Ei muuta kuin herkuttelemaan.


Olutarvio: Mongozo Premium Pilsener

Pitkä arviointitauko Suomesta saatavilla olevien oluiden osalta päättyy Mongozo Premium Pilsenerin myötä. Mongozo on yksi harvoista Alkon luomuoluista, joka on myös samalla reilun kaupan tuote. Belgialaispanimon pils on vaaleankeltainen ja kirkas olut niukahkolla ja nopeasti häviävällä vaahdolla terästettynä. Tuoksu on kevyehkö ja aavistuksen hedelmäinen. Siinä on myös hieman yrttisyyttä ja aavistus makeutta. Siis ok lajissaan muttei mitään sen kummempaa.

Maku on melko makeahkon maltainen sekä aavistuksen yrttinen ja ruohoinen. Humalointi tuntuu aluksi melko mitättömältä, mutta nostaa tasoaan asteen tai pari hetken kuluttua. Samaa voi sanoa myös ylipäänsä oluen mausta, joka muttuu lopussa miellyttävän kuivaksi ja katkerohumalaiseksi. Oluen runko on kuitenkin hyvin kevyt tai paremminkin aavistuksen vetinen.

Suutuntuma on keskitäyteläinen, mukavan raikas ja sopivan hiilihapokas. Jälkimaku on makeahko ja melko kestävä ja samalla mukavasti suuta kuivattava.

Odotukset olutta kohtaan eivät olleet kummoiset, joten lopputulos oli tällä kertaa positiivinen yllätys. Mongozo ei tarjoa mitään maata mullistavaa, mutta kuitenkin onnistunut ja tasapainoinen/tasapaksu ilman niin hyvässä kuin pahassa.

Mongozo Premium Pilsener:
Panimo: Huyghe, Belgia
Tyyli: Pils, 5,0 %
Hinta: 3,15 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 28/50

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Olutarvio: Celtika 8,8°

Bretagnelaispanimon oluista viimeisenä arviointivuoron saa Celtika 8,8°, jonka etikettiä koristaa itse piru ja teksti 'entrez en enfer...' eli vapaasti käännettynä 'astu helvettiin'.

Matkan aikana testattuihin oluisiin verrattuna Celtika synnyttää todella reilusti kuohkeaa valkoista ja pitkäkestoitsa vaahtoa lasiin kaadettaessa. Oluen väri on tuttu sameahkon kullankeltainen, joskin hieman punertavampi kuin yleensä. Myös tuoksu on tavallista voimakkaampi, sillä sen aromit tavoittavat nenän jo lasiin kaadettaessa. Tuoksu on hedelmäinen, yrttinen ja mausteinen. Varsinkin korianteri tuoksuu todella selvästi. Samoin appelsiini ja omena yhdistyvät hiivaleivän tuoksuun.

Maku on mukavan hedelmäinen, makean maltainen, mausteinen ja hiivainen. Mausta huomaa alkoholin muttei pahalla tavalla, sillä kokonaisuus on hyvin pehmeä. Alkoholin huomaa lähinnä sisälmyksiä lämmittävänä vaikutuksena, joten tätä ei voi suositella juotavaksi 30 asteen helteessä kuten tämä bloggaaja. Alun hunajainen makeus muuttuu lopussa hieman kuivemmaksi, ja maku kestää mukavan pitkään.

Celtika ylitti omat odotukset, sillä hieman karkea etiketti antoi ymmärtää oluen olevan maultaan jotakin hyvin jyrkkää ja alkoholimaista. Tätä se ei kuitenkaan ollut, vaan olut oli pehmeän täyteläinen ja oikein maistuva.

Katso myös muut saman panimon oluiden arviot:

Celtika 8,8°:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 8,8 %

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 33/50

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Olutarvio: Gwiniz Du


Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu arviolla Gwiniz Du -oluesta. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Dremmwell Blonde Bio, Sant Erwnn, Britt Blanche ja Britt Rousse.


Saippuakuplamainen mutta lyhytkestoinen vaahto koristaa meripihkanväristä olutta, joka on tekotavasta johtuen luokiteltu perinteiseksi aleksi. Tuoksu on maltainen, aavistuksen paahteinen, toffeinen ja hieman hedelmäinen. Maku on melko hapan, raikas ja karamellimaisen makeahko. Siinä on myös kivasti siirappimaista paahtoa ja malllasta.

Oluen suutuntuma on kuohkea, öljyinen, pehmeä ja makeahko. Hiilihappoja ei ole juuri nimeksikään. Makea jälkimaku kestää pitkään ja muuttuu vielä lopussa hieman katkeroisemmaksi. Kokonaisuutena Gwiniz Du on varsin tyydyttävä ja pehmeä olut.



Gwiniz Du:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Perinteinen ale, 5,4 %

Pisteet:
Tuoksu 4/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 26/50

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Varhaisperuna-chorizosalaatti

Kuten jo edellisessä blogikirjoituksessa mainitsin, niin salaatit kuuluvat kiinteästi kesään ainakin meidän taloudessa. Samoin varhaisperunat mitä tulee alkukesään, joten olikin korkea aika tehdä ensimmäinen salaatti varhaisperunoista. Tälläisissa salaateissa on se hyvä puoli, että niitä voi syödä joko lämpimänä tai kylmänä oman makunsa mukaan. Itse teen usein sillä tavalla, että teen reilumman annoksen ja syön ensimmäisen satsin lämpimänä ja loput seuraavana päivänä kylmänä. Maku toimii molemmin tavoin. Salaatinkastikkeena voi käyttää hyvää extraoliiviöljyä.


Olutarvio: Dremmwell Blonde Bio

Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu arviolla Blonde Bio -oluesta. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Sant Erwnn, Britt Blanche ja Britt Rousse.

Bretagnelaispanimon luomuolut on tyylikkään samea ja väriltään kullankeltainen. Tässäkään ei synny käytännössä lainkaan vaahtoa lasiin kaadettaessa, jonka alan epäillä olevan jonkun sortin ominaispiirre ranskalaisissa oluissa... Visuaalisesti tätä pientä miinusta huomioimatta kyseessä on kuitenkin varsin tyylikäs olut.

Tuoksu on todella mieto eikä siitä saa oikein otetta. Todella tarkan nuuskimisen jälkeen lasista avautuu hentoinen viljainen tuoksu. Lisäksi tuoksu on aavistuksen verran makean maltainen. Joka tapauksessa kokonaisuus on hyvin mitäänsanomaton. Toisaalta tuoksu on puhdas.

Maku yllättää valjun tuoksun jälkeen olemalla aluksi mukavan hapan ja raikkaan hedelmäinen. Humalointi on hieman puumaista ja ruohomaista. Maku muuttuu hiljalleen makeahkosta katkeroisemmaksi. Suuntuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeähkö raikastavia hiilihappoja unohtamatta. Jälkimaku kestää melko pitkään ja on mukavan katkeroinen.

Alun eli tuoksun tuoman pettymyksen jälkeen Dremmwell Blonde Bio paljastuu oikein mukavaksi ja raikkaaksi kesäolueksi. Ehdottomasti maistelemisen arvoinen olut.

Dremmwel Blonde Bio:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 28/50

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Nopea kesäinen kanasalaatti

Kesällä syödään salaattia, joten nyt vuorossa on melko perinteinen pasta-kanasalaatti, jossa väriä ruokaan tuovat monivärisen pastan lisäksi sipulin varret, paprika ja tomaatit. Salaatti sopii erinomaisesti kepeän täyttäväksi lounaaksi tai iltapalaksi. Tässä ohjeessa pastaa on melko vähän, joten jos haluat ruoasta täyttävämpää niin lisää sekaan vain enemmän pastaa. Perinteisen salaattikastikkeen/vinaigretten sijaa toimittaa tulinen shiracha, jota annostellessa kannattaa olla tarkkana varsinkin jos ei ole tottunut chilin makuun. Shiracha on kuitenkin todella hyvää ja sopii monenlaiseen ruokaan, joten suosittelen testaamaan ellei se ole jo tuttua.

Ainekset:
  • 1 kerä jääsalaattia
  • 300 g broilerin rintafileetä
  • 100 g pastaa
  • 200 g fetajuustoa
  • 6 tomaattia
  • 1 keltainen suippopaprika
  • 3 tuoretta sipulia
  • shiracha-chiliä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • voita ja öljyä paistamiseen
Valmistusohje:
  1. Keitä pasta ohjeen mukaan ja valuta kylmän veden alla.
  2. Viipaloi broileri ja paista voi-öljyseoksessa kauniin ruskeaksi.
  3. Huuhtele ja revi salaatinlehdet. Pilko tomaatit, paprika ja sipulit varsineen.
  4. Viipaloi fetajuusto.
  5. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää salaattin shirachaa makusi mukaan.

Olutarvio: Sant Erwann

Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu arviolla Sant Erwann -oluesta. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Britt Blanche ja Britt Rousse.

Sant Erwannin panemiseen on käytetty peräti seitsemää eri viljaa eli ohraa, tattaria, ohraa, vehnää, kauraa, ruista ja spelttiä. Sekasotkusta paljastuu kuparinruskea ja kirkkaahko olut, jota koristaa komea, kuohkea ja pitkäkestoinen olut. Hieman yllättäen tuoksu on todella mieto. Parhaiten esille pääsevät maltaat, karamellimainen makeus, mausteisuus, hiiva ja kevyt hedelmäisyys.

Maku on tuoksun luomiin odotuksiin nähden yllättävänkin raikas ja hedelmäinen. Hiiva, mausteet ja pähkinäisyys ovat myös hyvin esillä. Kevyehkö suutuntuma on pehmeän vähähappoinen ja makean maltainen.  Lyhyehkö jälkimaku on maltainen ja aivan lopussa mukavan karvas.

Olut on kokonaisuutena omaan makuun todellinen pettymys lupaavan ulkoasun jälkeen. Varsinkin tuoksu jää todella heikoksi, mutta onneksi pehmeä ja kohtalaisen monipuolinen maku pelastaa kokonaisuuden.



Sant Erwann:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 7,0 %

Pisteet:
Tuoksu 4/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 26/50

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Olutarvio: Britt Rousse

Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu Britt Roussella. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Britt Blanche.

Samea ja meripihkanvärinen olut ei vaahtoa juurikaan lasiin kaadettaessa, mutta houkuttelee makean toffeisella ja maltaisella tuoksulla. Tuoksussa on myös mukavasti paahtoa, savua, lakritsia ja pähkinää. Maku on tuoksua selvästi savuisempi ja jopa hieman yllättävä, sillä se muistuttaa miltei vahvoja portereita, joskin eräänlaisena kevytversiona. Lakritsinen ja paahteinen maku on makeahko ja miellyttävä.

Oluen kevyen ja keskitäyteläisen välimaastossa tasapainoileva suutuntuma on puolestaan yllättävän ohut. Samaa voi sanoa lopulta myös oluen rungosta, joka olisi kaivannut hieman vahvistusta. Jälkimaku on lyhyt ja jättää pienen pettymyksen tunteen muuten hyvän oluen päätteeksi. Niin tuoksusta kuin mausta huomaa selvästi viskimaltaiden käytön. Kokonaisuutena Britt Rousse on kuitenkin erittäin hyvin tehty ja tasapainoinen olut.



Britt Rousse:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Savuolut, 4,8 %

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 30/50

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Varhaisperunoita ja portobellokastiketta

Kolmen viikon Ranskan reissun jälkeen oli tarve tehdä jotakin suomalaista ruokaa, joten kauppareissun jälkeen luonteva ensimmäinen kokkailu oli varhaisperunoiden ja sienikastikkeen tekeminen tuoreista raaka-aineista. Nopeasti valmistuva ruoka oli juuri sopiva sunnuntailounas auringon helliessä nälkäisiä ulkoruokailijoita, ja mitä mainion osoitus laadukkaiden raaka-aineiden merkityksestä.


Olutarvio: Britt Blanche

Tutustuminen ranskalaisoluisiin jatkuu tällä kertaa Brasserie de Bretagnen kuudella oluella, joista nyt vuorossa on ensimmäinen eli Britt Blanche. Vuonna 1998 perustetun panimon valikoimaan kuuluu nykyisin 12 olutta ja yksi siideri.

Britt Planche on kirkas ja väriltään kullankeltainen terästettynä niukulla ja lyhytkestoisella vaahdolla. Juoma näyttää kupliensa ja ulkomuotonsa puolesta enemmän appelsiinilimsalta, mutta onneksi tuoksu paljastaa kyseessä olevan ehtaa olutta. Tuoksu on raikkaahko, hieman maltainen, viljainen, ruohoinen ja aavistuksen yrttinen. Lisäksi siitä löytyy myös kivasti hedelmäisyyttä.

Maku on niin ikään raikas ja mausteinen, ja siitä huomaa tuoksua selvemmin korianterin ja appelsiininkuorten aromit. Hedelmäisyys muistuttaa lisäksi greipistä, ja onpa mukana myös aavistus hiivaa, ruohoa ja makeahkoa mallasta. Kevyt suutuntuma on reippaan hiilihapokas ja hedelmäinen. Maku muuttuu lopussa vielä astetta pirteämmäksi ja happamaksi. Kokonaisuus on varsin tyydyttävä joskin tavanomainen. Britt Blanche on loistava kesähelteiden janojuoma.



Britt Blanche:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Witbier, 4,8 %

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 27/50

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Merellinen lasagne de Midi

Tähän ruokaan inspiraationa toimi naapurissa asuskelleen kanadalaisperheen meille jättämät ruoat, joihin lukeutui muun muassa 10 lasagnelevyä, sekä lähestyvä loman loppu ja näin ollen tarve käyttää kaapista löytyvät loput ruoat. Ideana oli tehdä melko perinteistä äyriäislasagnea, mutta kokkaajan muisti teki tepposet ja matkan varrella paljastui muutaman melko oleellisen ainesosan puuttuminen. Tästä selvittiin perinteisellä tavalla eli improvisoimalla, jonka seurauksena tomaatti- ja valkokastike yhdistyivät yhdeksi kastikkeeksi. Ja täytyy sanoa että kävipä hyvä tuuri, sillä ruokahan oli aivan mahtavan makuista! Todella herkullista, ja samalla tuli testattua myös uutta reseptiä. Ruoan nimi tulee sen paikallisista/eteläranskalaisista ainesosista, joista suurin osa oli paikallista tuotantoa mukaan lukien majapaikkamme/viinitilan oma Chardonnay. =)



Ainekset:
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • noin 10 lasagnelevyä
  • 500 g äyriäissekoitusta
  • 500 g pihvitomaatteja
  • 50 g aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä tapenedea
  • 3 salottisipulia
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 1 dl valkoviiniä
  • 250 g ranskankermaa
  • 100 g emmental-juustoa
  • provencenyrttejä
  • chilimaustetta
  • suolaa
  • mustapippuria
Valmistusohje:
  1. Pilko tomaatit pienemmäksi. Kuori ja hienonna sipulit. Raasta juusto.
  2. Kuullota sipulit runsaassa oliiviöljyssä ja lisää pannulle mausteet. Lorauta pannulle valkoviiniä ja kiehauta enimmät alkoholit pois.
  3. Lisää pannulle tomaatit ja tapanade. Paista keskilämmöllä kunnes tomaatit alkavat luovuttaa sopivasti vettä.
  4. Lisää sitten pannulle ranskankerma ja kiehauta nopeasti. Lisää vielä lopuksi puolet juustosta ja äyriäiset. Kiehauta edelleen nopeasti mutta älä ylikeitä äyriäisiä. Mausta lopuksi tarvittaessa.
  5. Voitele uunivuoka ja lisää lasagnelevyt ja äyriäiskastike kerroksittain. Ripottele pinnalle loppu juusto ja paista uunissa noin 30-40 minuuttia 200 asteessa eli kunnes pinta on kauniin ruskea.

Olutarvio: Domaine les Cascades Bière Blanche Framboise

Jupen keittiö on kotiutunut Ranskasta takaisin kotimaan kamaralle, mutta matkajuttuja tipahtelee vielä jonkun aikaa erityisesti oluiden osalta. Nyt arvioitavana on hieman poikkeuksellinen olut, Bière Blanche Framboise, sillä sen on tehnyt Domaine les Cascades -viinitila eikä suinkaan perinteinen panimo.

Samea olut on väriltään kullankeltainen, ja se muodostaa lasiin kaadettaessa keskiverrosti saippuakuplamaista ja melko nopeasti häviävää vaahtoa. Ohut kerros jää sentään kummittelemaan lasin reunalle pidemmäksi aikaa.

Oluen tuoksu on hapan ja hedelmäinen, ja muistuttaa etäisesti lambic-oluita. Maku on aluksi niin ikään hapan ja kevyen hedelmäinen, mutta muuttaa hiljalleen astetta makeammaksi. Jo oluen nimessä manittu vadelmaisuus on aluksi miltei kokonaan piilossa, mutta muutaman suullisen jälkeen sen pirteä maku tarttee myös makunystyröihin.

Kevyt suutuntuma on vielä happamampi ja kuivattaa suuta oikeaoppisesti. Jälkimaku on melko lyhyt. Kokonaisuutena olut on oikein hyvä ja esimerkki siitä että myös viinintekijät voivat halutessaan panna hyvää olutta!



Bière Blanche Framboise:
Panimo: Domaine les Cascades, Ranska
Tyyli: Witbier, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 29/50

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...