lauantai 31. joulukuuta 2011

Yhteenveto blogin ensimmäisestä vuodesta

Jupen keittiössä blogi perustettiin helmikuussa 2011, ja kun samainen vuosi alkaa lähestyä uhkaavasti loppuaan, niin on korkea aika vetää yhteen blogin ensimmäinen vuosi. Syitä blogin perustamiseen oli muutamia, joista monet olivat itsekkäitä. Blogi on erinomainen tapa säilöä omia reseptejä yhteen paikkaan. Samalla se on myös mainio tapa opetella uutta. Ilman blogia olisin tuskin jaksanut paneutua esimerkiksi oluisiin samalla tavalla.

Mitä vuosi 2011 toi sitten tullessaan? Ensimmäinen postaus julkaistiin 26.2.2011 ja siinä aiheena oli chorizo-pekonipasta ja tuolloinen Alkon uutuusviini. Seuraavana olikin vuorossa jo ensimmäinen olutarvio, jossa arvioitiin Nokian Panimon Keisari Luomua. Sivuhuomautuksena olen todennäköisesti nauttinut kyseistä olutta tämän arvion jälkeen eniten vuonna 2011 ja antaisin sille nyt reilusti paremman arvosanan.

Tätä kirjoittaessa blogissa on julkaistu 356 tekstiä, joka tarkoittaa karkeasti noin yhden kirjoituksen päivätahtia. Kesällä päivitykset olivat hieman harvemmassa, mutta loppuvuotta kohden tahti on selvästi kiihtynyt. Sama päti blogin kävijämääriin, jotka ovat olleet koko ajan tasaisessa nousussa.

Vuoden aikana blogiin on tehty myös jonkun verran muutoksia. Loppuvuonna naviogaatiopalkkiin lisättiin yhteenvetosivut resepteistä sekä olut- ja viiniarvioista. Samoin kirjoituksissa on pyritty siirtymään johdonmukaiseen yleisilmeeseen. Toivottavasti vuoden aikana on tapahtunut myös sisällöllistä parannusta.

Mitä sitten tulevaisuudessa? Tarkoituksena on jatkaa blogin aktiivista päivittämistä myös jatkossa. Postaukset tulevat liippaamaan samoja aiheita kuin tähänkin asti. Suunnitelmissa on kuitenkin kirjoittaa enemmän ruoan ja juoman yhdistämiseen liittyviä juttuja sekä erityisesti viiniarvioita. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta kiitokset blogin lukijoille menneestä vuodesta ja toivottavasti tiemme kohtaavat myös tulevaisuudessa!

Vuoden luetuin juttu oli muuten glögikakun resepti, joka teki huiman nousun aivan viime hetkellä. Teksti julkaistiin nimittäin vasta 20.12.! Vuoden viisi luetuinta juttua olivat seuraavat:
Nämä eivät ehkä edusta aivan blogin tavallisinta julkaisulinjaa, mutta tulipa mukaan sentään monipuolisesti pääruoka, jälkiruoka, leivonnainen ja olutarvio. Nyt täytyy lähteä valmistautumaan uuden vuoden juhlintaan, joka vietetään meillä tänä vuonna japanilaisissa merkeissä. Tästä lisää ensi vuoden puolella, johon saakka haluan toivottaa kaikille hauskaa ja makoisaa uutta vuotta!

Kreikkalainen menu

Joulun tienoilla vietettiin pienimuotoista kreikkalaisiltaa, jossa ruoat olivat enemmän tai vähemmän kreikkalaishenkisiä ja pääruoan kanssa nautittiin niin ikään kreikkalaista punaviiniä eli Boutari Naoussaa. Alkuruoan kanssa nautittiin puolestaan ranskalaista valkoviiniä eli Gentil 'Hugel':a.

Alkuruokana oli raikasta oliivi-linssisalaattia ja pääruokana moussakaa. Jälkiruokana oli puolestaan jogurtti-mansikkajälkiruokaa.

Alkuruoka: Oliivi-linssisalaatti ja Gentil 'Hugel'

Pääruoka: Moussaka (ks. myös toinen versio) ja Naoussa Boutari

Jälkiruoka: Jogurtti-mansikkajälkiruoka

perjantai 30. joulukuuta 2011

Jogurtti-mansikkajälkiruoka

Kreikkalaisaterian simppeli mutta todella maistuva jälkiruoka syntyy hetkessä, jolloin aikaa riittää paremmin myös alku- ja pääruoan tekemiseen. Resepti on otettu Teresa Välimäen Iltalehden sivuilta löytyvästä ohjeesta.

Ainekset:
  • 8 dl turkkilaista jogurttia
  • 2 dl mansikoita
  • 1 dl sokeria
  • juoksevaa hunajaa
Valmistusohje:
  1. Murskaa mansikat sokerin kanssa. Sekoita ne jogurtin joukkoon ja kaada päälle runsaasti hunajaa.
  2. Tarjoile heti.

Moussaka

Kreikkalaisen keittiön klassikkoruoka Moussakaa on tehty Jupen keittiössä jo aiemminkin. Tällä kertaa moussaka oli kreikkalaishenkisen illan pääruoka. Aiempaa perusreseptiä piti hieman muokata matkan varrella, sillä tällä kertaa saatavilla ei ollut lampaan- tai karitsanlihaa, joten valinta osui pohjoiskarjalaiseen luomunautaan. Lisäksi keittiössä toinen munakoiso paljastui pilaantuneeksi, joten lisätäytettä saatiin perunasta. Lopputulos on siis jonkun sortin kotimainen versio yhdistettynä kreikkalaiseen ja balkanilaiseen moussakaan. Maku oli kuitenkin varsin kohdillaan. Ruokajuomana oli toisaalla blogissa arvioitua kreikkalaista punaviiniä eli Boutari Naoussa.



Ainekset:
Perustäyte:
  • 1 munakoiso
  • 6 reiluhkoa perunaa
  • oliiviöljyä
  • suolaa
Jauhelihakastike:
  • 500 g naudanjauhelihaa (mieluummin lammasta tai karitsaa)
  • 500 g tomaattimurskaa
  • 2 sipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • oliiviöljyä
  • 1 1/2 dl valkoviiniä
  • kanelia
  • oreganoa
  • suolaa
Bechamel-kastike:
  • 5 dl maitoa
  • 30 g voita
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • 150 g raastettua emmentalia
  • 1 kananmuna
  • suolaa
  • pippuria
Valmistusohje:
  1. Valmista ensin jauhelihakastike. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Ruskista sipulit paistinpannussa oliiviöljyssä. Lisää sekaan jauheliha pienissä erissä ja ruskista. Lisää sekaan tomaattimurska ja valkoviini. Mausta kanelilla, oreganolla ja suolalla. Anna hautua pienellä lämmöllä noin 40 minuuttia.
  2. Kastikkeen hautuessa viipaloi munakoisot ja asettele ne uunipellille. Voitele munakoisot oliiviöljyllä ja mausta suolalla. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuutin ajan. Jos käytät täytteenä myös perunaa, niin perunat kannattaa kuoria ja viipaloida sekä esipaistaa melko nopeasti oliiviöljyssä paistinpannulla.
  3. Valmista sitten bechamel-kastike. Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot. Ruskista hetki sekoittaen. Kaada sekaan lämmitetty maito hiljalleen sekoittaen koko ajan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sitten raastettu juusto. Nosta kiehahtanut ja paksuuntunut kastike pois levyltä ja lisää sekaan löysäksi vatkattu kananmuna.
  4. Voitele uunivuoka ja aseta munakoisot vuoan pohjalle. Kaada ensin munakoisojen päälle jauhelihakastike ja sitten bechamel-kastike. Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Anna vetäytyä ennen ruokailua. Tarjoa kreikkalaisen punaviinin kera.

Oliivi-linssisalaatti

Kreikkalaisen illan alkuruokana oli Teresa Välimäen ideoimaa raikasta oliivi-linssisalaattia. Helposti syntyvä salaatti on todella onnistunut yhdistelmä raikkaita, makeita ja suolaisia makuja. Linssejä tulee syötyä turhan harvoin, mikä on sääli, sillä ne ovat maukkautensa lisäksi myös terveellisiä. Ruokajuomana oli mainiota alsacelaista valkoviiniä eli Gentil 'Hugel'. Viini on arvioitu erikseen blogissa.


Ainekset:
  • 3 dl vihreitä linssejä
  • 2 punasipulia
  • 1/2 purkkia mustia kalamata-oliiveja
  • 250 g halloumi-juustoa
Kastike:
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 sitruunan mehu
  • nippu tuoretta persiljaa
  • 3 rkl juoksevaa hunajaa
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 4 rkl valkoista balsamicoa
  • sormisuolaa
  • mustapippuria
Valmistusohje:
  1. Keitä linssit ohjeen mukaan. Huuhtele ja jäähdytä.
  2. Silppua punasipuli hienoksi. Sekoita sipulit linssien joukkoon.
  3. Valmista kastike: hienonna valkosipulinkynnet, purista sitruunoista mehu ja hienonna persilja. Sekoita kaikki kastikkeen ainekset yhteen ja kaada linssien joukkoon. Anna maustua puolisen tuntia jääkaapissa ennen tarjoilua.
  4. Leikkaa halloumijuusto siivuiksi ja paista kuumalla pannulla kauniin väriseksi. Tarjoile lämpimänä linssisalaatin kanssa.

Viiniarvio: Gentil 'Hugel' 2010

Hans Ulrich Hugel perusti jo vuonna 1649 Hugel & Fils -viinitilan, joka on edelleen saman perheen ja tätä nykyä 12. sukupolven 100-prosenttisessa omistuksessa.

Gentil 'Hugel' on sekoitus peräti viittä eri rypälelajiketta. Alsacen laatua määrittävän appellaation mukaan alueella saa viljellä vain seitsemää valkoviiniä ja yhtä punaista eli Pinot Noiria, joten lajikkeiden kirjo on kohdillaan tässä viinissä. Viinin nimi tulee Alsacen vanhasta perinteestä, jossa ns. jaloista rypäleistä (Gewürztraminer, Riesling, Pinot Gris, Pinot Noir) tehtyjä viinejä kutsuttiin 'gentileiksi' eli sympaattisiksi.

Viinitilan oman kuvauksen mukaan tässä viinissä yhdistyvät Gewürztraminerin eleganttius ja mausteisuus, Pinot Gris'n rakenne, Rieslingin hienous, Muscatin rypäleisyys ja Sylvanerin raikkaus. On siis aika testata kauniit sanat käytännössä.

Viini on väriltään haaleankeltainen ja kallellaan vihreään päin. Tuoksu on varsin miellyttävä ja kypsän hedelmäinen persikan, omenan ja sitruunan johdattelemana. Tuoksussa on myös aavistus maanläheistä ruohoa ja kukkia.

Maku on ryhdikkään kuiva ja hapokas. Myös siinä on vihreää omenaa, päärynää, persikkaa sekä sitruunaa. Pieni yrttinen lisävivahde tuo myös viiniin monipuolisuutta.

Viini sopi melko hyvin yhteen raikkaan sitruunaisen ja hieman mausteisen salaatin kanssa. Olettaisin että se sopii erityisen hyvin juuri hitusen mausteisten ja hedelmäisten ruokien kanssa.

Gentil 'Hugel' 2010:
Maa/alue: Ranska, AC Alsace
Valmistaja: Hugel & Fils
Rypäleet: Sylvaner (45 %), Gewürztraminer, Tokay-Pinot Gris, Riesling, Muscat
Hinta: 11,91 euroa / 0,75 litraa / Alko

Viiniarvio: Boutari Naoussa 2007

Tätä kirjoitettaessa Alkon perusvalikoimasta löytyy vaivaiset kaksi punaviiniä ja viisi valkoviiniä. Punaviineistä toinen eli Tsantali Naousa Reserve on käsitelty blogissa lyhyesti jo aiemmin. Nyt vuorossa on saman alueen Boutari Naoussa.

Pohjois-Kreikan Makedoniassa oleva Naoussan viinialue on tunnettu laatuviineistään, jotka tehdään yleensä ainakin pääosin Xinomavro-rypäleistä. Ainakin markkinamiehet haluavat verrata Xinomavroa Pinot Noir - ja Nebbiolo-rypäleisiin. Naoussan viinialue on Kreikan vanhin ja samalla ensimmäinen, joka sai oman appellaation eli kontrolloidun alkuperäluokituksen (OPAP = Onomasia Proelefseos Anoteras Piotitas).

Boutarin viinitilan perusti Yiannis Boutari jo vuonna 1879, ja tila on edelleen saman perheen omistuksessa. Nykyisin Boutarilla on kuusi viinivalmistoa ympäri Kreikkaa, mutta ensimmäinen oli juuri Naoussan alueen tila. Viinitarhat sijaitsevat Vermio-vuoren rinteillä, jossa rypäleet kasvavat korkealla viileässä lämpötilassa.

Xinomavrosta tehtyjen viinien ikääntymispotentiaalin kerrotaan olevan hyvä. Viinejä kuvaillaan yleisesti tanniinisiksi ja hapokkaiksi. Yhdistäviä tekijöitä ovat yleensä muun muassa tummat marjat kuten karviaismarja, joista syntyy kuivia, maltillisen hedelmäisiä ja keskitäyteläisiä punaviinejä.

Myös Boutarin tilan viinissä on samoja ominaisuuksia. Pelkästään Xinomavrosta tehty Boutari Naoussa on väriltään vaaleanpunainen ja muistuttaa etäisesti juuri Pinot Noireja. Sen tuoksu on todella houkutteleva ja hienostunut. Pääosassa ovat makeat villimarjat vadelman ja metsämansikan johdolla.

Maku on keskitäyteläinen, kuiva ja kirsikkainen. Kokonaisvaikutelma on tiukka ja ryhdikäs johtuen reiluista hapoista sekä pyöreistä tanniineista. Maussa on myös aavistus yrttisyyttä ja hieman tammea.

Boutari Naoussa sopi todella hyvin yhteen moussakan kanssa. Kreikkalaisviinit on tehty pääsääntöisesti nautittavaksi ruoan kanssa ja erityisesti paikalliset ruoat kuten lammas, grillattu liha ja tomaattikastikepohjaiset ruoat rakastavat Xinomavroja.

Tässä viinissä hinta ja laatu todella kohtasivat, joten onneksi Alkon suppeasta valikoimasta löytyy tällä hetkellä ainakin yksi omaan makuun sopiva laadukas punaviini alle kymmenellä eurolla.

Boutari Naoussa 2007:
Maa/alue: Kreikka, OPAP Naoussa
Valmistaja: J. Boutari & Son
Rypäleet: Xinomavro (100 %)
Hinta: 9,97 euroa / 0,75 litraa / Alko


torstai 29. joulukuuta 2011

Olutarvio: Sinebrychoff Nikolai Tumma Lager

Alkujohdantona toimikoon tölkissä komeileva teksti: "Nikolai-olut on kunnianosoitus panimomme perustajalle, Nikolai Sinebrychoffille. Käytämme Nikolain valmistuksessa viidenneksen enemmän mallasta kuin tavallisessa lagerissa. Siksi Nikolai on erityisen maukas ja täyteläinen, suomalaiseen makuun sopiva olut."

Rohkenisin olla hieman eri mieltä, sillä mielestäni Nikolain Tumma Lager on kehno olut ja todennäköisesti heikoin maistelemistani panimon oluista eli kaukana kunnianosoituksesta. Kannattaa ennemmin tutustua Nikolai-sarjasta vaikka vuoden 2012 Vuosiolueen, joka on todella juotava ja miellyttävä olut tai panimon muista oluista klassikkostatuksen Porteriin.

Nikolain Tumma Lager on väriltään tummanruskea ja kirkas eikä muodosta juurikaan vaahtoa. Olutta on värjätty sokerikulöörillä. Käytännössä olut muistuttaa ulkoisesti Lipton-teetä. Tuoksu on todella hentoinen, ja siitä tulee lähinnä mieleen viljainen ja karamallinen mallas.

Maku on toffee- ja karamellimaisen makea ja niukasti humaloitu. Samaa voi sanoa suutuntumasta, joka on makean kuohkea eikä juurikaan hiilihapokas. Makea jälkimaku voisi poistua suusta nopeamminkin.

Lanttukukon ja riisipiirakan kanssa maku parani hieman, joten jos tätä on pakko juoda, niin suosittelen nauttimaan ruoan kanssa.

Sinebrychoff Nikolai Tumma Lager:
Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg), Suomi
Tyyli: American Dark Lager, 4,5 %
Hinta: noin 2,30-2,70 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 2/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 6/20 = Yhteensä 15/50

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Olutarvio: Anchor Porter

Anchor Porter on todella tummanruskea ja reippaasti kuohkeaa rusehtavan beigeä vaahtoa tuottava sanfranciscolaispanimon portteri. Kuohkein vaahtokerros häviää kohtuupikaisesti, mutta lopulta jäljelle jää vielä pitkäkestoisempi pitsikerros.

Tuoksu on suklainen, paahteinen, siirappinen, hieman savuinen, lakritsinen ja mokkainen. Melko moniulotteinen tuoksu on tasapainoinen, mutta kaipaisin itse jopa hieman enemmän luonnetta ja ytyä.

Maku on aluksi makean maltainen ja suolaisen lakritsainen. Sitten paahteisuus, kahvi ja suklaa nousevat paremmin esiin. Maussa on myös mukavasti hedelmäisyyttä. Oluen perusrunko on portteriksi hieman ohut, joka tarkoittaa melko helppoa juotavuutta. Oluen keskitäyteläinen suutuntuma on sopivan hiilihappoinen ja siirappisen tahmea. Jälkimaku kestää pitkään ja muuttuu lopussa nautittavan kuivattavaksi.

Blogissa on aiemmin arvioitu saman panimon Our Special AleLiberty Ale ja Steam Beer eli kaikki tällä hetkellä Alkon valikoimasta löytyvät panimon oluet.

Anchor Porter:
Panimo: Anchor, Yhdysvallat
Tyyli: Portteri, 5,6 %
Hinta: 3,38 euroa / 0,355 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 8/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 14/20 = Yhteensä 37/50

Olutarvio: Samuel Smith's Oatmeal Stout

Olut näyttää juuri siltä miltä stoutin kuuluukin näyttää eli miltei pikimustalta ja kevyesti kuohkeaa likaisen beigeä vaahtoa tuottavalta. Vaahto kestää pitkään tuopin pinnalla jättäen jälkeensä nättiä pitsiä. Tuoksu on paahteinen, mokkakahvinen, suklainen, lakritsinen ja toffeinen. Siinä on myös aavistus hieman leipää ja kaurapuuroa kuten nimestäkin voi päätellä.

Maku on puolestaan todella maltainen. Siinä yhdistyvät mielenkiintoisesti suolainen lakritsi sekä toffeemainen makeus kuivaksi ja samettiseksi kokonaisuudeksi. Lisäksi maussa on jo tuoksusta tuttua paahtoa ja mokkaa. Täyteläinen suutuntuma on kuohkea, pehmeä, vähähapokas ja hieman siirappinen. Loppua kohti maku muuttuu hieman enemmän katkeroiseksi, joten lopulta suuhun jää mukava makean hapan jälkimaku.

Samuel Smith's Oatmeal Stout on todella jykevä olut 5-prosenttiseksi eli todella suositeltava ostos. Se kannattaa nauttia hieman lämpimämpänä eli noin 12-14 -asteisena, sillä suoraan jääkaapista napattuna erityisesti maku jää todella sulkeutuneeksi.

Samuel Smith's Oatmeal Stout:
Panimo: Samuel Smith, Englanti
Tyyli: Stout, 5,0 %
Hinta: 3,76 euroa / 0,355 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 8/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 8/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 14/20 = Yhteensä 38/50

maanantai 26. joulukuuta 2011

Viiniarvio: Nederburg Edelrood 2009

Eteläafrikkalainen Nederburg on panostanut markkinointiin Suomessa viime aikoina, ja mainonta nähtävästi tuottaa tulosta, sillä seuraavana viiniarviossa on Nederburg Edelrood. Viiniä sai ainakin joulun alla tyylikkäässä pahvisessa lahjapaketissa, jonka sisältä löytyi viinipullon lisäksi Suomeen personoitu informaatiolehtinen.

Kiinnostusta viiniä kohtaan lisää myös tieto siitä, että Nederburg palkittiin tänä vuonna arvostetun viinilehden Platter's Wine Guiden vuoden eteläafrikkalaisena viinitilana, jonka seurauksena viinipullon kylkeä koristaa myös tittelistä muistuttava tarra.

Klassisista bordeaux-rypäleistä tehty viini on lasissa todella tumman rubiininen. Tuoksussa kiinnittyy ensimmäisenä huomio marjoihin ja mausteisiin. Etelä-Afrikassa on lämmintä mikä tarkoittaa, että marjat kypsyvät nopeasti ja viineistä tulee runsaita niin aromeiltaan kuin alkoholipitoisuudeltaan. Tuoksussa erottuvat aluksi kypsä herukka ja kirsikka. Aluksi tuoksu tuntuu jopa hieman hyökkäävältä, mutta alun säikäytyksen jälkeen tuoksu on varsin tasapainoinen ja miellyttävä. Seuraavana huomio kiinnittyy lievään vaniljan aromiin, joka on seurausta vajaan vuoden tammitynnyrikypsytyksestä. Tuoksussa on myös hitunen paahtoa ja savua sekä alkoholia, joka ei onneksi ole liian päällekäyvää.

Täyteläinen maku on varsin kirsikkainen. Happoja piisaa reilusti ja tanniinit tuntuvat reippaan imiellyttävinä. Kireähkö jälkimaku muistuttaa enemmän karpalosta kuin kirsikasta. Maussa on myös samaa tuoksusta tuttua mausteisuutta. Kokonaisuutta voisi kuvailla voimakkaan ryhdikkääksi ja melko persoonalliseksi. Tämä viini ei ole turhan elegantti, vaan sen juttu on vahva runttaus.

Tämäntyyliset viinit eivät ole normaalisti aivan ominta makuani, mutta täytyy antaa viinille pinnat persoonallisesta kokonaisuudesta, kauniista pakkauksesta ja hyvästä hinta-laatusuhteesta.

Tuottaja suosittelee viiniä nautittavaksi punaisen lihan, kuten paistin, pihvin ja vasikan lihan kanssa. Olettaisin persoonallisen ja voimakkaan viinin toimivan parhaiten juuri kunnon pihvin tai grillatun lihan kanssa.

Nedelburg Edelrood 2009:
Maa/alue: Etelä-Afrikka, Western Cape
Valmistaja: Nederburg Wines
Rypäleet: Cabernet sauvignon, Merlot
Hinta: 9,99 euroa / 0,75 litraa / Alko

Pähkinät kanelihunajassa

Kanelihunajapähkinät sopivat joulukoriin tai muuten vain lahjaksi ellei näitä halua herkutella itse. Resepti on otettu Kotilieden nettisivuilta.

Ainekset:
  • 100 g saksanpähkinöitä
  • 2 dl juoksevaa hunajaa
  • 2 kanelitankoa
Valmistusohje:
  1. Laita pähkinät ja kanelitangot suljettavaan purkkiin ja täytä purkki hunajalla. Anna maustua jääkaapissa vähitään muutaman päivän ajan ja nauti esimerkiksi juustojen kanssa.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Viikunahillo ja taatelitahna

Pukinkontin joulukoriin tehdyt viikunahillo ja taatelitahna sopivat hyvin myös muuhun herkutteluun kuten juuston ja viinin kanssa nautittuna. Reseptit on otettu Kotilieden sivuilta (1, 2).


Viikunahillo:
Ainekset:
  • 500 g tuoreita viikunoita
  • 1/2 dl punaviiniä (käytin Tempranilloa)
  • 250 g hillosokeria
Valmistusohje:
  1. Lohko hedelmät. Kuumenna hedelmälohkot ja neste kattilassa.
  2. Lisää hillosokeri ja keitä kymmenisen minuuttia. Soseuta seos ja anna jäähtyä noin 15 minuuttia.
  3. Jaa tölkkeihin ja säilytä jääkaapissa.
Taatelitahna:
Ainekset:
  • 200 g kuivattuja taateleita
  • 200 g kuivattuja viikunoita
  • 2 dl vettä
  • 1 dl sokeria
  • 2 rkl brandya
Valmistusohje:
  1. Leikkaa viikunoista kuiva kantanipukka ja poista taateleista kivet.
  2. Silppua hedelmät. Mittaa ainekset kattilaan ja keitä pehmeiksi. Soseuta seos ja lusikoi pieniin tölkkeihin. Säilytä jääkaapissa.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Olutarvio: Rochefort 10

Tuopissa on tällä kertaa legendaarisen trappist-panimon luostariolutta eli veljessarjan vanhin ja legendaarisin, Rochefort 10.

Kymppi näyttää samalta kuin nuorempi veljensä kasikin eli todella tummanruskealta. Kuohkea beige vaahto jättää jälkeensä kauniin pitsikerroksen, joka kestää pitkään. Täydellinen ulkomuoto, joka todella huokuu arvokkuutta! Tuoksu on raikas ja hedelmäinen. Siinä on karamellimaista makeutta ja kypsiä hedelmiä tutun hiivan kera. Myös luumu, yrtit, mallas, rusinat, lakritsi ja suklaa kuuluvat aromikavalkadiin.

Maku on niin ikään makea ja todella hedelmäinen. Reipas alkoholimäärä ei puske mausta läpi käytännössä lainkaan, vaan sen huomaa ainoastaan elimistöä lämmittävänä tunteena. Hedelmäisyys on monipuolista, jopa ylikypsää, mutta toisaalta siitä löytyy myös kuivattuja hedelmiä. Rusinat, luumut ja banaanit tanssivat siis sulassa sovussa. Kasiversiosta tuttu lakritsinen suolaisuus aniksen kera on myös vahvasti läsnä. Suutuntuma on niin ikään täyteläisen liukas, suolainen ja hedelmäinen, eli varsin suussa sulava. Maku kestää pitkään ja huipentuu pieneen humalapuraisuun.

Versio 10 on mielestäni selvästi versiota 8 parempi. Tässä on oikeastaan kaikki kohdillaan ja väittäisin tätä parhaaksi maistamakseni trappistiksi. Tosin olutpiirien legendaarisimmat Westvleterenit on vielä maistamatta.

Rochefort 10:
Panimo: Rochefort, Belgia
Tyyli: Quadrupel, 11,3 %
Hinta: noin 7,00-9,00 euroa / 0,33 litraa / ravintolat

Pisteet:
Tuoksu 9/10 + Ulkonäkö 5/5 + Maku 9/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 16/20 = Yhteensä 43/50

Olutarvio: Rochefort 8

Tuopissa on tällä kertaa legendaarisen trappist-panimon luostariolutta eli veljessarjan keskimmäinen, Rochefort 8.

Olut vaahtoaa kaadettaessa reippaasti erittäin kuohkeaa ja beigeä vaahtoa, joka täyttää tulppaanilasin piripintaan. Tähän tosin vaikutti myös kuljetus ja hieman varomaton kaataminen, joten todellisuudessa kuvankaltaista vaahtoa ei pitäisi syntyä... Kasi on väriltään todella tumma ja punertavanruskea, käytännössä huonossa valossa miltei musta. Vaahdon laskeudettua tuoksu paljastuu kypsän hedelmäiseksi. Banaani, hiiva, mausteet, kukat, mallas ja alkoholi muodostavat varsin mielenkiintoisen kokonaisuuden. Toisaalta tuoksu on myös hieman tunkkainen, muttei häritsevällä tavalla.

Maku on puolestaan melko makea ja maltainen kevyen katkerohumaloinnin sävyttämänä. Samaa kypsää hedelmäisyyttä löytyy myös mausta banaanin ja jopa rusinan sävyttämänä. Maku tuntuu aluksi hieman vaikeasti lähestyttävältä, mutta valloittaa suun parin pienen hörpyn jälkeen. Oluen lämmitessä hedelmäisyys pääsee myös paremmin esiin ja valloittaa juojan. Maussa tapahtuu myös mielenkiintoinen käänne, kun alun maltainen makeus muuttuu lopussa hieman katkeraksi ja jopa suolaiseksi. Suutuntuma on keskitäyteläinen tai miltei täyteläinen, öljyisen liukas ja sopivan hapokas. Käytännössä olut on liukunut huomaamatta kurkkuun ennen kuin itse ehtii sitä edes tajuta.

Rochefort 8 on todella laadukas trappistiolut, jota on alun lyhyen hämmennyksen jälkeen ilo juoda ja nauttia. Valitettavasti olutta ei saa tällä hetkellä Suomesta kuin hyvin varustelluista olutravintoloista.

Rochefort 8:
Panimo: Rochefort, Belgia
Tyyli: Belgityylinen vahva ale, 9,2 %
Hinta: noin 6,50-8,50 euroa / 0,33 litraa / ravintolat

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 9/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 16/20 = Yhteensä 40/50

torstai 22. joulukuuta 2011

Viiniarvio: Barón de Ley Reserva

Tämän kertainen viiniarvio käsittelee vanhaa suosikkiviiniäni Espanjan maineikkaalta Riojan viinialueelta eli Barón de Ley Reservaa. Vuonna 1985 perustetun Barón de Leyn viini on tehty käsinpoimituista oman viinitarhan rypäleistä ja valmistukseen on käytetty pelkästään Tempranillo-rypäleitä.


Riojan viinien "juttu" on tammitynnyrikypsytys. Espanjalaisissa (kuten käytännössä kaikissa merkittävissä viinimaissa) tuotantoa ja laatua valvotaan tarkasti. Viini saa vain tiettyjä vaatimuksia noudattamalla esimerkiksi Riojan laatuluokituksen (DOC = Denominación de Origen Calificada). Samoin viini voi saada vain iän ja tammitynnyteissä tapahtuvan kypsytyksen mukaan käyttää Reserva-nimeä.

Käytännössä espanjalaisissa viineissä on kolme merkittävää ikäluokaa - Crianza, Reserva ja Gran Reserva. Punaviineissä Crianzat ovat vähintään kaksi vuotta vanhoja ja niitä on kypsytetty tammitynnyreissä kuusi kuukautta. Reservat ovat puolestaan vähintään kolmen vuoden ikäisiä ja niitä on täytynyt kypsyttää tammessa yhden vuoden ajan. Kaikista arvostetuimmat ja kalliimmat viinit ovat Gran Reservoja, joilta vaaditaan viiden vuoden ikä ja 18 kuukautta tammitynnyrissä ja kolme vuotta pullossa. Espanjaiset viinintekijät ovat täten miellyttäviä tuottajia näin peruskuluttajan näkökulmasta. Viinit on tarkoitettu juotavaksi siinä vaiheessa kun ne päästetään markkinoille eikä omaan kellarikypsytykseen ole yleensä tarvetta.

Barón de Ley Reservaa kypsytetään 20 kuukautta uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Tämän jälkeen ne viettävät vielä pulloissa kaksi vuotta ennen kuin ne vapautetaan myyntiin. Yhteenvetona Leyn paroni pistää siis reilusti laatuvaatimuksia paremmaksi, jonka seurauksena tammi todella tuntuu. Onneksi ei kuitenkin hyvällä tavalla.

Viini on väriltään kypsänpunainen ja reunoille oheneva mikä on käsittääkseni melko tyypillistä juuri Tempranilloille. Tuoksu on todella houkutteleva. Siinä on tammea, vaniljaa, mustaherukkaa, mausteisuutta ja myös paahtoa. Keskitäyteläinen maku on aluksi hieman hyökkäävä, aavistuksen karvas  ja todella kuiva tiukkojen tanniinien ja happojen kera. Tämä siis heti pullonaukaisun jälkeen. Hetken dekantoinnin jälkeen viinin maku pehmenee huomattavasti ja tanniinit pyöristyvät. Tammi on todella vahvasti läsnä, mutta kirsikkaisen pehmeä ja tasapainoinen maku vie kielen mennessään. Maku on myös keskimääräistä pidempi ja muuttuu lopussa jännittävällä tavalla suolaiseksi. Mielestäni siis hieno viini kaikin puolin!

Olen nauttinut tätä viiniä monenlaisen ruoan kanssa, mutta suosittelen paronia perinteisen kunnon pihvin, hirvipadan tai muun melko voimakkaan riistaruoan tai kovien juustojen kanssa nautittavaksi. Loppupullon voi myös hyvin pelkästään lipitellä.

Alkon tilausvalikoimassa on saatavilla myös saman tuottajan Gran Reserva, joka on myös todella suositeltava ostos.

Barón de Ley Reserva 2006:
Maa/alue: Espanja, DOCa Rioja
Valmistaja: Barón de Ley
Rypäleet: Tempranillo (100 %)
Hinta: 14,99 euroa / 0,75 litraa / Alko

Rucolakuorrutettu uunilohi

Rucola ja lohi sopivat mielestäni oikein hyvin yhteen, joten kun sekaaan heitetään vielä kourallinen pinjansiemeniä ja parmesaania sekä vähän mausteita, niin tältä pohjalta syntyy superhelppo arjen perusruoka. Uunilohen kanssa voi tarjota esimerkiksi perunaa tai pelkästään kevyttä salaattia.


Ainekset:

  • 700 lohifileetä
  • 50 g rucolaa
  • 1 dl parmesaania
  • 1 dl pinjansiemeniä
  • 1 solovalkosipuli
  • 1 sitruuna
  • 2/3 dl oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
Valmistusohje:
  1. Esilämmitä uuni 200-asteiseksi.
  2. Pirskottele oliiviöljyä uunivuoan pohjalle ja laita lohifilee nahka alaspäin vuokaan.
  3. Pirskottele lohen päälle yhden sitruunan mehu.
  4. Valmista sitten kuorrute. Laita yleiskoneeseen tuore rucola, raastettu parmesaani, pinjansiemenet sekä valkosipuli ja pyöräytä tasaiseksi massaksi. Lisää sitten oliiviöljy sekaan nauhana kaataen ja samalla sekoittaen. Mausta massa suolalla ja pippurilla.
  5. Paista lohta uunissa noin puolisen tuntia.

Olutarvio: Hoegaarden Witbier

Hoegaarden Witbier on vaaleankeltainen ja sumea olut, jonka päälle muodostuu reipas, kuohkea ja valkoinen vaahtokerros. Tuoksu on houkuttelevan raikas, siinä on sitruunaa, appelsiinia, korianteria ja kevyt hiivan aromi. Tarkemmin nenää tuoppiin työntämällä tuoksusta aistii myös kevyesti banaania ja viljaa. Kokonaisuus on siis varsin hedelmäinen ja tropiikkiin päin kallellaan.

Maku on hyvin tuoksun kaltainen. Se on sitrushedelmäisen raikas appelsiinilla ja mausteilla höystettynä. Kevyt, kohtalaisen hapan ja sopivan hapokas perusrunko tekevät tästä todella mainion helle- ja/tai janojuoman. Kolikon kääntöpuolella Hoegaarden on varsin yksioikoinen ja helposti juotava olut, mutta onneksi eri oluet sopivat eri tilanteisiin. Suutuntuma on melko hiilihapokas, kevyt, kuohkea ja virkistävä. Maku kestää suussa yllättävän pitkään ja happaman loppumaun ansiosta vaikutus on piristävä.

Hoegaarden Witbier on mukava ja maistuva kesäinen olut, joka toimii kylmän ja pitkän talven aikana myös saunajuomana tai vaikkapa broilerisalaatin kanssa.

Hoegaarden Witbier:
Panimo: Hoegaarden (InBev), Belgia
Tyyli: Witbier, 4,9 %
Hinta: 3,15 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 14/20 = Yhteensä 35/50


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Pinaattinen fetaleipä

Tein taas pitkästä aikaa maailman helpointa uunivuokaleipää, jonka täytteitä voi itse varioida mielikuvituksensa mukaan. Pohja säilyy aina samana, mutta nyt testasin vanhan suosikkiyhdistelmän eli aurinkokuivattujen tomaattien, kalamata-oliivien ja kovan juuston sijaan aurinkokuivattuja tomaatteja, fetajuustoa ja pinaattia. Blogista löytyy aiemmin vastaavalla tyylillä tehty välimerellisempi versio.


Ainekset:
Perustaikina:
  • 4 kananmunaa
  • 2 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
  • 4 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1 tl sokeria
  • 1/2 tl suolaa
  • mausteita oman maun mukaan (käytin nyt reilusti provencenyrttejä ja mustapippuria)
Lisäksi:
  • 150 g fetajuustoa
  • 1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 1 rkl öljyä aurinkokuivatuista tomaateista
  • 1/2 kourallista rucolaa
  • pinjansienemiä koristeluun
  • voita vuoan voiteluun
Valmistusohje:
  1. Voitele leipävuoka voilla. Esilämmitä uuni 180-asteiseksi.
  2. Valmista sitten taikina. Riko kananmunien rakenne vatkaamalla kevyesti. Lisää jogurtti ja mausteet. Sekoita.
  3. Sekoita leivinjauhe ja vehnäjauho erillisessä kulhossa ja lisää sekoitus taikinaan.
  4. Lisää sitten valitsemasi täytteet. Tässä tapauksessa kuutioi fetajuusto ja hienonna sekä rucola että aurinkokuivatut tomaatit. Lisää täytteet taikinaan ja sekoita. Kaada vielä loraus öljyä sekaan.
  5. Kaada taikinamassa vuokaan ja tasoita pinta. Ripottele päälle pinjansiemenet.
  6. Paista uunissa noin 45-60 minuuttia eli kunnes leipä on kypsää. Voit testata kypsyyden vaikka hammastikulla.
  7. Anna leivän vetäytyä hetken paistamisen jälkeen ennen kumoamista. Nauti lämpimänä.

Olutarvio: Fuller's Vintage Ale 2011

Tuopissa Fuller'sin panimon uutta vuosikertaolutta eli Fuller's Vintage Ale 2011.

Meripihkanvärinen olut kaatuu sihahtaen tuoppiin muodostaen keskikokoisen, kiinteän, valkoisen ja pitkäkestoisen vaahdon. Arvokas paketointi saa jatkoa siis visuaalisesti tyylikkäällä oluella. Tuoksu on puolestaan toffeinen ja karamallinen eli makea. Lisäksi siinä on kukkia, rusinaa ja luumua hieman läpi puskevan alkoholin kera.

Ensimmäisenä maussa kiinnittyy huomio todella makeaan mallakseen, sitten reippaaseen humalointiin. Toffee, karamelli, hunaja ja pähkinät ovat siis myös vahvasti esillä maussa. Hedelmäisyys nousee paremmin esiin juoman hieman lämmitessä, jolloin rusinan, taatelin ja luumun aromit kumpuavat oluesta. Tuoksusta tuttu alkoholi myös maistuu hieman, mutta ei kuitenkaan liian häiritsevästi.

Suutuntuma on todella kuohkea, täyteläinen ja vain maltillisesti hiilihapokas. Kuivakka humalointi valtaa tilaa enemmän maun loppupuolella, mutta se ei pääse todella makean perusrungon takia tarpeeksi esille. Samoin mausteisuus tuntuu parhaiten pitkähkössä jälkimaussa.

Vintage Ale on reippaasta alkoholipitoisuudesta ja nuoren oluen karskista röyhkeydestä johtuen hieman barley wineja muistuttava ja todennäköisesti pari vuotta kypsyttyään hieman tasapainoisempi olut. Nyt alkoholi ja makeus dominoivat turhan paljon kokonaisuutta ainakin omaan makuun.

Fuller's Vintage Ale 2011:
Panimo: Fuller's, Englanti
Tyyli: English Strong Ale, 8,5 %
Hinta: 8,56 euroa / 0,50 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 15/20 = Yhteensä 34/50

tiistai 20. joulukuuta 2011

Carbonnade à la flamande eli flaamilainen lihapata

Carbonnade à la flamande on perinteinen belgialainen pataruoka, jonka makean hapan makukokonaisuus syntyy belgialen, naudanlihan ja sipulin ristisiitoksesta sekä bouquet garmista eli yrttinipusta. Ruokaan voi lisätä myös herkkusieniä tai maustettua leipää, ja sitä tarjoillaan yleensä perunoiden kanssa, mutta joka kokilla lienee tässäkin tapauksessa omat kikkansa. Tein itse aterian noudattaen kuta kuinkin näitä yleisimmin hyväksyttyjä ns. sääntöjä, mutta lisukkeena oli tällä kertaa speltti-ohrasekoitusta. Tämä toi aika kivan kotimaisten twistin ruokaan. Viiden tunnin haudutuksen jälkeen liha oli todella mureaa ja maukasta.

Lihapataa tehdessä kannattaa todella panostaa ruoanlaitossa käytettävään olueen, sillä se on koko kastikkeen ja ruoan perusta. Käytin nyt luostariolutta eli Chimayn Blueta, jota voi suositella ruoanlaiton lisäksi lämpimästi myös ruokajuomaksi. Kiitokset vinkistä Olutoppaan nimimerkille Joppo.


Ainekset:
  • 500 g naudan ulkofileetä
  • 2 isoa sipulia
  • 50 g voita
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1 pullo Chimay Blueta
  • 1 bouquet garmi (timjamia ja laakerinlehtiä)
  • 1 rkl ruokosokeria
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 rkl Dijon-sinappia
  • vasikanfondia
  • vettä
  • pala kuivanutta patonkia
Lisäksi:
  • ohraa, spelttiä, perunaa tms.
Valmistusohje:
  1. Esilämmitä uuni 150-asteiseksi.
  2. Pilko liha isoiksi paloiksi ja paista paistinpannulla voissa. Nosta lihat valurautapannuun.
  3. Hienonna ja kuullota sipulit samalla paistinpannulla kuin lihakin. Lisää sekaan pullo belgialaista olutta, bouquet garmi, ruokosokeri, valkoviinietikka ja sinappi sekä mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta ja kaada ainekset valurautapannun. Laita patana vettä niin paljon, että lihat peittyvät nesteen alle. Kaada sekaan loraus vasikanfondia. Laita vielä pataan reilu palanen esimerkiksi viipaloitua patonkia tai maalaisleipää.
  4. Kypsennä uunissa noin 4-5 tuntia. Tarjoa saman oluen kanssa kuin mitä olet käyttänyt ruoanlaittoon.

Olutarvio: Chimay Blue

Tuopissa on tällä kertaa belgialaista luostariolutta eli Chimay Blue.

Tummanruskea ja sumea olut peittyy todella reippaaseen, kuohkeaan ja saippuakuplamaiseen vaahtoon tuoppiin kaadettaessa. Beige vaahto kestää melko pitkään tuopissa ja paljastaa sisältään varsin perinteisen trappistituoksun. Hieman makea ja hedelmäinen tuoksu on täynnä rusinaa, luumua, banaania ja viikunaa sekä perinteisestä belgihiivaa, siirappia ja mausteita. Mielenkiintoinen yhdistelmä antaa odottaa myös jotakin maulta.

Maun ensipuraisu on aika tiukka, mutta jo toisella suullisella aistit avautuvat ja haluavat lisää. Maku on reilun hedelmäinen ja tuoksua makeampi. Mallaksen maku ja mausteisuus pääsevät myös paremmin esiin. Kokonaisuus on todella tasapainoinen, sillä hedelmäisyys ja makeus nivoutuvat kutittelevan kuivaksi makuelämykseksi. Täyteläinen suutuntuma on todella kuohkea ja pehmeä eikä alkoholista ole tietoakaan. Maku kestää pitkään ja muuttuu lopussa vielä sopivan kuivattavaksi.

Myös tähän trappistiin pätee samat sanat kuin käytännössä kaikkiin muihinkin eli olutta ei kannata nauttia liian kylmänä. Itse tekijöiden suositus on 10-12 astetta, mutta aromit ja ennen kaikkea vaikuttava hedelmäisyys avautuvat ehkä vielä paremmin hitusen lämpimänpänä.

Chimay Blue:
Panimo: Chimay, Belgia
Tyyli: Belgityylinen vahva ale; trappist, 9,0 %
Hinta: 3,99 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 8/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 8/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 16/20 = Yhteensä 40/50

Glögikakku

Tämän jouluisen kakun resepti löytyi Dream-blogista. Noudatin ohjetta melko lailla orjallisesti, mutta käytin ns. normaalin tuorejuuston sijasta mielestäni hieman parempaa mascarponea. Kakku oli todella hyvä, ei liian makea ja maultaan jouluinen. Tätä tulee varmasti tehtyä toistekin joulun aikoihin.



Ainekset:
Pohja:
  • 150 g piparkakkuja
  • 75 g voita
Täyte:
  • 4 liivatelehteä
  • 2 dl vispikermaa
  • 200 g mascarponea
  • 1 dl tomusokeria
  • 1/2 tl kanelia
  • 1/2 tl kardemummaa
  • 1 appelsiinin raastettu kuori
  • 3rkl appelsiinimehua
Pinnalle:
  • 4 liivatelehteä
  • 1 dl vettä
  • 3 dl glögitiivistettä
Valmistusohje:
  1. Murenna piparit esimerkiksi laittamalla piparit muovipussiin ja kaulitsemalla ne tasaiseksi murumassaksi. Sekoita piparimassa sulatetun voin kanssa. Laita irtovuoan pohjalle leivin- tai voipaperia ja tasoita massa vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin.
  2. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma. Sekoita mascarponen joukkoon mausteet ja tomusokeri sekä raastettu appelsiininkuori. Nostele kermavaahto mascarponeseoksen joukkoon.  Kuumenna appelsiinimehu ja liuota puristetut liivatteet mehuun. Kaada hieman jäähtynyt liivateseos täytteen joukkoon samalla sekoittaen. Levitä täyte pohjan päälle ja anna hyytyä kylmässä vähintään kolme tuntia.
  3. Laita liivatelehdet likoamaan noin 10 minuutiksi. Kuumenna vesi ja liuota liivatteet joukkoon. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögin joukkoon samalla sekoittaen. Anna jäähtyä hetki ja kaada mehuhyytelö varovasti kakun päälle. Anna hyytyä vähintään 4 tuntia tai seuraavaan päivään. Koristele haluamallasi tavalla.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Olutarvio: La Chouffe

Belgialainen Achouffe-panimon La Chouffe on joulukuun uutuus Alkon olutvalikoimassa. Tonttuetiketistä tunnettu olut oli viime osa joulun sesonkiolutvalikoimaa, mutta kyllä tämän pitäisi kuulua mieluummin juuri vakiovalikoimaan.

Samea oranssinen olut muodostaa keskirunsaan ja kiinteän vaahdon, joka katoaa melko nopeasti tuopista pois. Reunoille jää jäljelle kuitenkin pitkäksi aikaa kauniita valkoisia pieniä ja pitsimäisiä kuplia.

Tuoksu on raikas. Siinä on sitrushedelmiä, ylikypsää banaania, kukkia ja ruohoa. Happamasta tuoksusta tulee mieleen ennemmin vehnäoluet kuin belgiale. Toisaalta belgihiiva muistuttaa olemassaolostaan. Kylmänä maku on hedelmäinen ja hieman mausteinen. Tuoksusta tutut banaani ja sitrus maistuvat myös raikkaassa rungossa. Alkoholi tuntuu maussa hieman, samoin kuin hitusen makea humalointi ja hiiva. Myös maussa on paljon vehnäoluista tuttuja elementtejä. Oluen lämmetessä sen hedelmäisyys (erityisesti tropiikki) pääsee paremmin esiin.

Suutuntuma on pehmeä, hiilihapokas, täyteläinen, hapan, jopa hivenen suolainen ja maku on ylipäänsä pitkäkestoinen. Alkoholi maistuu myös hieman tässä vaiheessa, vaikka ei häiritsevästi.

Tonttulogosta huolimatta nauttisin tätä mieluiten kesähelteillä, sillä ei tässä nyt logon lisäksi oikeastaan mikään viittaa jouluun tai jouluoluisiin. Kyseessä on joka tapauksessa hieno olut!

La Chouffe:
Panimo: Achouffe (Duvel Moortgat), Belgia
Tyyli: Belgityylinen vahva ale, 8,0 %
Hinta: 3,79 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 8/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 8/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 15/20 = Yhteensä 39/50

Rucola-vuohenjuustopiiras

Tämänkertainen piiras sopii myös kasvissyöjille. Pääainesosina on tuoretta rucolaa, vuohenjuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja eli omaan makuun aika mainio ja harmoninen makuyhdistelmä. Piiraita kannattaisi muutenkin tehdä useammin, koska niitä tehdessä vain oma mielikuvitus on rajana. Vanhoja ruoanjämiä voi hyvin käyttää kaikenlaisiin piiraisiin, joten pakastimessa kannattaa säilyttää aina paketti piirakkapohjia.

Ainekset:
  • 400 g eli 4 pakastepiirakkalevyä
  • kourallinen tuoretta rucolaa
  • kourallnen aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 200 g vuohenjuustoa
  • 2 kananmunaa
  • 2 1/2 dl kermaa
  • suolaa
  • mustapippuria
  • voita
Valmistusohje:
  1. Ota piirakkalevyt sulamaan ja kaulitse niistä pyöreän piirakkavuoan muotoinen taikina. Voitele vuoka voilla ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
  2. Silppua tomaatti pienemmiksi paloiksi ja ripottele taikinan päälle.
  3. Hienonna sitten rucola ja levitä se tomaatin päälle.
  4. Sekoita vuohenjuusto, kananmunat ja kerma keskenään erillisessä astiassa ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos piiraan päälle.
  5. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia.

Olutarvio: Diekirch Grand Cru Ambree

Tuopissa on luxemburgilaispanimon wieniläistyylinen lager, joka herättää heti huomiota tyylikkäällä pakkauksella. Tulppaanilasissa olut on kirkas ja meripihkanvärinen reiluhkon valkoisen vaahtopään viimeistelemänä.

Tuoksu on perinteistä karamellimaista ja fariinisokerista mallasta, viljaa ja ruohoa, mutta varsin raikkaassa ja miellyttävässä muodossa. Maku jatkaa tuoksun linjalla ollen todella makean maltainen. Maussa on myös häivähdys karamellia, hunajaa ja yrttejä. Kevyt suutuntuma on raikas ja kuohkea. Jälkimaussa on kohtalaisen onnistunut ja kiinnostava yhdistelmä makeaa mallasta ja suuta kuivattavaa katkerohumalointia.

Omaan makuun oluen perusmaku on turhan makea, mutta onnistunut jälkimaku pelastaa paljon. Kokonaisuus on selvästi peruslageria miellyttävämpi, vaikka ei tätäkään tee mieli juoda useampaa putelia. Kyseessä on siis varsin tylsä ja keskinkertainen mutta kuitenkin juotava omassa lajityypissään. Olut toiminee hyvin myös ruokajuomana.

Diekirch Grand Cru Ambree:
Panimo: Brasserie de Luxembourg Mousel-Diekirch (InBev), Luxemburg
Tyyli: Wieniläistyylinen lager, 5,1 %

Pisteet:
Tuoksu 4/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 9/20 = Yhteensä 24/50

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Olutarvio: Battin Gambrinus

Lasissa tällä kertaa luxemburgilaista olutta eli Battin-panimon vaalea lager Gambrinus.

Olut näyttää ulkoisesti siltä miltä vaalea lager yleensä näyttää eli kirkkaalta ja vaalean kullankeltaiselta, tosin hieman keskimääräistä enemmän vaahtoavalta. Tuoksussa on makeahkoa mallasta, viljaa ja ruohoa eli ei uutta auringon alla. Maku jatkaa samalla linjalla eli makeahko mallas dominoi ja muut maut jäävät paitsioon lukuun ottamatta kevyttä humalaa ja maissia. Maku tuntuu myös hieman pistävältä. Suutuntuma on kevyt ja mitäänsanomaton eikä jälkimausta ole tietoakaan.

Käytännössä olut maistuu melko lailla samalta kuin minkä tahansa maan isojen panimoiden peruslagerit eli eipä tästä ole sen enempää kerrottavaa.

Battin Gambrinus:
Panimo: Bofferding, Luxemburg
Tyyli: Vaalea lager, 5,2 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 3/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 8/20 = Yhteensä 18/50

Italialainen menu

Merkkipäivän kunniaksi meillä kotona vietettiin italiaishenkistä ruoan ja viinin ympärille nivoutunutta iltaa. Italaiset tykkävät tunnetusti nauttia ruoasta pitkän kaavan kautta, joten meilläkin oli sama pyrkimys. Aperitiivina oli kuitenkin teemasta poiketen samppanjaa eli Pannier Sélection Brut, joka oli samalla myös alkuruokasalaatin eli panzanellan kyytipoikana. Tätä ihan kelpo samppanjaa saa Alkosta kätevästi puolta normaalia pienemmässä pullossa.

Ensimmäisenä pääruokana oli munakoisopaistosta ja toisena karitsan paahtopaistia vihreän salaatin kera. Muuten ruokajuomana oli jykevää Amaronea Venetosta eli Masi Costasera Amarone Classicoa (ks. Alkon kuvaus), joka toimi yllättävän hyvin munakoisopaistoksen kanssa sekä erityisesti juustojen kanssa. Karitsan kanssa olisi toki voinut olla jotakin kevyempääkin viiniä, mutta yhdellä viinillä mentiin tällä kertaa.

Pääruokien jälkeen nautittiin ranskalaisista ja italialaisista juustoista ennen kuin päästiin jälkiruoan eli tiramisun ja espresson kimppuun.

Alhaalla löytyvät linkit menun ruokiin.

Antipasti: Panzanella eli toscanalainen leipäsalaatti

Primi piatti: Melanzane alla Parmigiana eli munakoisopaistos

Secondi: Karitsan paahtopaisti ja vihreä salaatti

Juustolautanen

Dolci: Tiramisu

Olutarvio: Plevnan Smörre IPA

Tuopissa tamperelaispanimon kuparisen/meripihkan värinen Smörre IPA. Hanasta pieneen tuoppiin kaadettaessa vaahtoa ei juurikaan synny, mutta tuoksu paljastuu hyvin IPA-maiseksi. Tuoksussa yhdistyvät ansiokkaasti havumetsä ja tropiikki eli tuoksu on sitruksinen, mäntyinen, pihkainen, hitusen hunajainen ja todella reipas humalointi tuntuu jo tuoksussa. Tuoksusta löytyy myös aavistus mallasta ja ruisleipää.

Maku on todella piristävän raikas ja ronskisti humaloitu. Siinä on samaa sitruunaa ja greippiä, mutta ylipäänsä reippaasti hedelmäisyyttä sekä mäntymaista humalointia. Suuntuntuma on pehmeä ja yllättävän kevyt, oluen perusrunko voisi olla jopa hieman tukevampi, vaikka humalointi puraisee kyllä läpi maun. Lopussa katkerohumalointi kuivattaa vielä mukavasti suuta ja jättää hyvän mielen ja loppuvaikutelman. Omaan makuun Smörre IPA on aivan Plevnan parhaimpien oluiden joukossa.

Olutta ei ole valitettavasti saatavilla kuin olutravintoloissa.






Plevnan Smörre IPA:
Panimo: Panimoravintola Plevna, Suomi
Tyyli: India Pale Ale, 5,9 %
Hinta: noin 6,00-7,00 euroa / 0,50 litraa / ravintolat

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 8/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 14/20 = Yhteensä 37/50

lauantai 17. joulukuuta 2011

Pestokuhaa, fenkolia ja perunamuussia

Tuoreesta Oulujärven kuhasta ja tuoreesta pestosta syntyy todella maukas kalaruoka, jonka lisukkeena voi tarjota esimerkiksi fenkolia ja yrttimaustettua perunamuussia. Ruoan kruunaa aromaattinen valkoviini. Itse tehtynä pesto maistuu moninkerroin paremmalta kuin kaupan viritelmät eikä sen tekemiseen mene aikaa kuin muutama minuutti. Kuhan eleganttia makua ei kannata pilata monimutkaisilla vippaskonsteilla vaan lisukkeeksi riittäisi pelkästään pestokastike ja valkoviini. Nälkäisimmille suosittelen kuitenkin lisäksi perunamuussia, jonka voi valmistaa samassa keitinvedessä kuin fenkolin, jolloin myös muussiin tarttuu kivasti makua.

Ainekset (2-3 annosta):
  • 400 g kuhafileitä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • oliiviöljyä
  • voita
  • 1/2 dl hapokasta valkoviiniä
  • kuivahtanutta patonkia/maalaisleipää yms.
Pesto:
  • 1 ruukku basilikaa
  • 1 solovalkosipuli
  • 50 g parmesaania
  • 1/2 dl oliiviöljyä
Lisäksi:
  • 400 g perunoita
  • 1 dl maitoa
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • 1 fenkoli
  • 1 sitruuna
  • 5 timjaminoksaa
Valmistusohje:
  1. Esilämmitä uuni 200-asteiseksi ja laita vesi kiehumaan isossa kattilassa.
  2. Ota kuha huoneenlämpöön ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla.
  3. Halkaise fenkolit ja sitruuna pituussuunnassa.
  4. Laita kiehuvaan veteen fenkoli, sitruuna, suolaa ja timjaminoksat. Keitä fenkoleita 10 minuuttia.
  5. Valmista sillä aikaa pesto. Hienonna valkosipuli karkeasti ja revi basilikan lehdet irti ruukusta. Laita basilika, valkosipuli ja raastettu parmesaani yleiskoneeseen ja hienonna. Kaada sitten oliiviöljy nauhana sekaan yleiskoneen ollessa käynnissä.
  6. Voitele kaksi uunivuokaa voilla ja/tai oliiviöljyllä. Laita toiseen kuhafileet ja levitä valmis pesto fileiden päälle. Hienonna vielä kuivahtanutta patonkia ja levitä palat peston päälle. Pirskota lisäksi valkoviiniä koko annoksen päälle. Laita toiseen uunivuokaan fenkolit ja pirskota päälle oliiviöljyä.
  7. Keitä perunat kypsäksi samassa keitinvedessä kuin fenkoli.
  8. Laita kuhafileet uuniin ja paista noin 15-20 minuutia. Lisää fenkoli uuniin noin 10 minuuttia ennen kuhan valmistumista.
  9. Tee valmiiksi perunamuussi soseuttamalla perunat survimella ja kaatamalla sekaan kuumennettu maito. Mausta suolalla. Lorauta halutessasi sekaan vielä oliiviöljyä.
  10. Kokoa annokset ja rouhi päälle vielä makusi mukaan mustapippuria. Nauti hapokkaan ja aromaattisen valkoviinin kera.

Viiniarvio: Cono Sur Visión Single Vineyard Riesling 2010

Jupen keittiö tekee uuden aluevaltauksen eli vuorossa on ensimmäinen blogissa julkaistu viiniarvio. Ensimmäisenä arvioitavana saa kunnian olla juuri Viinilehden vuoden 2011 valkoviiniksi valittu chileläinen Cono Sur Visión Single Vineyard Riesling.

Rieslingin juuret ovat Saksassa ja Reinin alueella. Ensimmäiset merkinnät Riesling-rypäleestä löytyvät jo 1450-luvulta luostarinkirjoista. Tätä nykyä Saksassa tuotetaan maailman kaikesta Rieslingistä noin 70 prosenttia, ja samalla Riesling on ollut myös Saksan viljellyin rypäle vuodesta 1997 lähtien. Laadukkaita viinejä tuotetaan myös muualla maailmassa, erityisen ylpeitä omista tuotoksistaan lienevät ranskalaiset tai tarkemmin alsacelaiset viljelijät.

Pienenä sivujuonteena muutama sananen ranskalaisten lanseeramasta termistä 'terroir', jolle ei ole oikein sopivaa suomenkielistä käännöstä. Käytännössä tällä tarkoitetaan 'paikan tuntua' eli sitä että viinillä on oma sielu, joka syntyy sääolosuhteiden, maaperän koostumuksen, kasvupaikan geografian ja mahdollisen mikroilmaston pyhästä yhteydestä unohtamatta tietenkään itse rypälelajikkeita ja valmistustapaa. Lyhyesti ranskalaisten mielestä viini syntyy pääpiirteittäin jo viinipuskissa eikä valmistusvaiheessa.

Rieslingiä pidetään nimittäin yhtenä sellaisena valkoviinilajikkeena, jossa tämä mystinen 'terroir' on voimakkaasti esillä. Perinteisesti Rieslingit valmistetaan hyvin simppelisti viinintekijän näkökulmasta. Niitä ei kypsytetä tammessa eikä valmistuksessa käytetä muutenkaan teknisiä vippaskonsteja. Myös Cono Sur on lähtenyt ranskalaisten linjoille ainakin viinin etiketin mukaan, joka tekee tiettäväksi juuri Bío Bío -laakson 'terroirin' vaikutuksen tähän viiniin. Alue on Chilen viinialueista eteläisimpiä, jossa ilmasto on kosteampi ja viileämpi. Etelässä päärypäleitä ovat täten lähinnä valkoiset Riesling, Gewurztraminer, Sauvignon Blanc ja Chardonnay sekä punainen Pinot Noir. Cono Sur alkoi tehdä ensimmäisenä juuri Rieslingia Bío Bío -laaksossa.

Riesling-viinejä kuvataan yleensä termeillä aromaattinen, kukkainen ja jopa parfyyminen. Tämä viini on väriltään kirkas ja vaaleankeltainen kallellaan vihreään päin. Tuoksu on todella miellyttävän pirteä, omenainen ja persikkainen. Maku seuraa tuoksua eli sama hedelmäisyys on vallalla napakan hapokkuuden kera. Omenan ja persikan lisäksi maussa on myös aavistus sitrushedelmiä. Kyseessä on todella hieno viini tässä hintaluokassa, joten Viinilehden valintaa voi pitää oikeutettuna.

Aromaattinen viini sopii aperitiiviksi tai jopa lipittelyyn, mutta itse testasin tätä pestokuhan ja fenkolin kanssa. Viinissä on happoja todella reilusti, joten se sopii hyvin nautittavaksi esimerkiksi rasvaisten valkoisten kalojen kanssa. Olettaisin myös että tämä voisi olla hyvä kumppani mausteisemmalle aasialaisruoalle. Itse valmistaja suosittelee viiniä äyriäisten, vaalean lihan, savustetun lohen ja jopa kaviaarin tai hanhanmaksan kanssa. Lisäksi viiniä suositellaan juurikin aasialaisen (erityisesti thai) ruoan kanssa nautittavaksi tai kasvisruokien sekä pehmeiden juustojen kanssa paritettavaksi. Vaihtoehdot ovat siis monet, joten ei muuta kuin kokeilemaan.

Cono Sur Visión Single Vineyard Riesling 2010:
Maa/alue: Chile, Bío Bío Valley
Valmistaja: Viña Cono Sur
Rypäleet: Riesling (100 %)
Hinta: 11,89 euroa / 0,75 litraa / Alko

Olutarvio: Orval

Brasserie d'Orval S.A. on trappistipanimo, joka toimii Abbaye Notre-Dame d'Orval -luostarin yhteydessä. Nykyisen panimon historia alkaa vuodesta 1931, mutta luostareiden normaalikäytännön mukaan siellä on todennäköisimmin harjoitettu jo panimotoimintaa jo luostarin alkuajoista eli vuodesta 1132 lähtien. Panimolla on siis pitkä historia, joka kulminoituu kahteen olueen - tässä arvioituun Orvaliin ja panimossa myytävään laimennetuun Petit Orvaliin.

Orval vaahtoaa reippaasti kuohkeaa vaahtoa, joka kestää pitkään ja jättää vielä jälkiinsä saippuakuplamaisen loppuhuipennuksen. Olut on väriltään punertavanruskean ja -oranssin välimaastossa ja laatusiiderimaisen samea. Ulkonäkö antaa jostain syystä odottaa jotakin todella hedelmäistä ja raikasta, mutta mikä lie totuuden laita?

Tuoksu vastaa odotuksiin. Se on todella raikas ja houkuttelevan hedelmäinen eli ensivaikutelma on aivan mahtava. Lähemmän tuttavuuden tekemisen myötä tuoksusta paljastuu myös maanläheistä ruohoa, sitrusta ja yrttejä.

Maku yllättää tuoksun jälkeen. Se muistuttaa lambic-oluita eli maku on aluksi hapan, marjainen, hiivainen ja kuiva. Orvalia ei voi todellakaan verrata muihin maistamiini luostarioluisiin. Tämä ei ole sinänsä yllättävää, koska ensinnäkin muihin trappisteihin verrattuna Orval kuivahumaloidaan ja toisekseen siinä käytetään myös paikallista villihiivaa kolme viikkoa kestävän kypsytysjakson aikana.

Mausteisuus ja suuta kuivattava humalointi korostuvat maun kasvaessa uusiin mittoihin. Mausta löytyy myös hapanta omenaa, joka nousee esiin oluen lämmetessä. Koko makupaletti voimistuu ja monipuolistuu muutenkin lämmön myötä eli tätä ei kannata nauttia liian kylmänä.

Suutuntuma on taasen kuohkea ja hapan mutta myös pehmeän liukas ja miltei täyteläinen. Tasapainoinen kokonaisuus huipentuu suuta kuivattavaan jälkimakuun, joka tuntuu ikenissä vielä ilahduttavan pitkään ja tuo suorastaan veden kielelle.

Orval yllättää erilaisuudellaan luostarioluiden joukossa, mutta on ehdottoman suositeltava ja hieno olut, joka on onneksi saatavilla myös Suomesta Alkosta. Suosittelen testaamaan!


Orval:
Panimo: Brasserie d'Orval S.A., Belgia
Tyyli: Belgityylinen vahva ale; trappist, 6,2 %
Hinta: 4,28 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 9/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 9/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 17/20 = Yhteensä 43/50

Olutarvio: Sierra Nevada Torpedo Extra IPA

Tuopissa yhdysvaltalaisen laatupanimon Imperial Pale Ale. Valitettavasti tällä hetkellä olut ei kuulu Alkon valikoimiin, joten janoisten täytyy suunnata lähimpään laatujuottolaan.

Olut näyttää tuopissa miltei kirkkaalta ja kupariselta/meripihkalta. Pinnalle muodostuu reiluhkosti valkoista ja kuohkeahkoa vaahtoa, joka jättää jälkeensä kauniin pitsikerroksen pitkäksi aikaa.

Tuoksu on todella hieno, raikas ja tasapainoinen. Siinä on sitrushedelmiä, kukkia, ruohoa, pihkaa, hunajaa ja aromaattisuutta. Tuoksussa yhdistyvät hienosti tropiikki ja havumetsä.

Maussa ensimmäisenä säväyttää todella reipas humalointi. Maku on muuten sitrushedelmäinen, hunajainen ja kuivatttujen hedelmien täyttämä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kuohkeahko ja katkera. Loppumaku on vielä suutuntumaa katkerampi, ja suu jää vielä kihelmöimään kuivana pitkän aikaa.

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA on jenkkityylin valio, joka jyrää muut alleen mahtavalla humaloinnilla ja tasapainoisella lopputuloksella. Hieno olut!

Sierra Nevada Torpedo Extra IPA:
Panimo: Sierra Nevada, Yhdysvallat
Tyyli: India Pale Ale, 7,2 %
Hinta: noin 6,40-8,40 euroa / 0,355 litraa / ravintolat

Pisteet:
Tuoksu 8/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 9/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 15/20 = Yhteensä 40/50

perjantai 16. joulukuuta 2011

Olutarvio: Malmgård Jouluolut

Tuopissa Malmgårdin panimon jouluolut, jossa on ilmeiseti uusittu tälle vuodelle sekä etiketti että sisältö. Itselle maistelukerta on joka tapauksessa ensimmäinen.

Spelttivehnästä johtuen erikoisviljaolueksi luokiteltu olut on tulppaanituopissa tumma ja punertavanruskea. Niukahko mutta napakka beige vaahtokerros jää kummittelemaan tuoppiin yllättävän pitkäksi aikaa ja kokonaisuus on ulkoisesti varsin tyylikäs. Tuoksu on aika maltainen, hieman mausteinen ja hitusen makea. Tuoksu ei ole kovin intensiivinen, mutta karamellimainen maltaus on kuitenkin päivän sana.

Maku on kevyen paahteinen ja kahvimainen hedelmäisyyden kera, kuin kevytversio kunnon porttereista. Tuoksu antoi odottaa ehkä hieman makeampaakin makupalettia, mutta tuoksusta tuttu karamellinen makeus on kuitenkin hyvin maltillista. Oluen perusrunko on kevyt ja jopa aavistuksen vetinen, joten positiivisena yllätyksenä maku muuttuu lopussa jopa hieman kurkkua kuivattavaksi eli kirpeäksi ja katkeraksi. Maku on myös hieman yllättäen reilusti hapan. Suutuntuma on ohut, keskihapokas, kuiva ja varsin miellyttävä. Tosin tässäkin vaivaa sama perusrungon kapeus.

Malmgård Jouluolut on ihan juotava ja miellyttävä maitokauppatasoinen jouluolut, jossa joulumausteet eivät jyllää. Tätä voisi suositella olutharrastusta aloittaville ja hieman perusolutta erikoisempaa jouluolutta kaipaaville.

Katso myös muut blogissa arvioidut vuoden 2011 jouluoluet.

Malmgård Jouluolut:
Panimo: Malmgårdin panimo, Suomi
Tyyli: Erikoisvilja, 4,5 %
Hinta: noin 4,29-4,69 euroa / 0,50 litraa / maitokaupat

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 30/50

Tiramisu

Illan päätteeksi piti saada vielä suu makeaksi eli vuorossa oli perinteinen italialaisherkku tiramisu espresson kera. Tein ruoan kuta kuinkin tv-kokki James Martinin ohjeen mukaisesti (ks. Youtube) sillä erotuksella, että käytin alkoholina pääasiallisesti italialaista väkevää viiniä eli marsalaa. Tätä viiniä tehdään Sisiliassa ja sitä käytetään usein ruoanlaitossa niin jälkiruokien, kastikkeiden kuin pääruokien teossa. Tiramisun ohella kuuluisimpia ruokia lienee marsalakana. Juotaessa viiniä käytetään yleensä joko aperitiivina tai jälkiruokaviininä.

Ainekset:

  • 1 vaniljatanko
  • 50 g tomusokeria
  • 3 munankeltuaista
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 dl marsalaa
  • 0,2 dl rommia
  • 3,5 dl espressokahvia
  • 1 paketti savoiardi-keksejä
  • 250 g mascarponea
  • 3 rkl kaakaojauhetta
Valmistusohje:
  1. Vatkaa erillisessä kulhossa tomusokeri ja munankeltuaiset löysänkuohkeaksi. Lisää vaniljatangon siemenet (tai vaniljauute) sekaan.
  2. Vatkaa toisessa kulhossa kuohukerma niin ikään löysähköksi.
  3. Lisää mascarpone sokeri-munaseokseen.
  4. Yhdistä kerma sokeri-muna-juustoseokseen.
  5. Sekoita laakeassa astiassa marsala, rommi ja espressokahvi. Kasta keksit yksitellen nesteessä ja laita ensimmäinen kerros tarjoiluastian pohjalle. Kaada sitten keksien päälle puolet kastikkeesta. Toista sama toisen kerran eli tee toinen keksikerros astiaan ja kaada sitten loppu kastike toisen kerroksen päälle. Viimeistele annos ripottelemalla päälle reilu kerros kaakaojauhetta.
  6. Laita annos jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi kylmenemään.

Karitsan paahtopaisti ja vihreä salaatti

Italialaiseen iltaan kuuluu toki myös olennaisena osana liha, joka tarjotaan yleensä ihan sellaisenaan. Pienen pähkäilyn jälkeen päätin tehdä pitkästä aikaa karitsaa ja tarkemmin sanottuna simppeliä paahtopaistia. Lisukkeet nautitaan siis erikseen ja tällä kertaa sellaisena oli pelkästään vihreä salaatti vinaigretten kera.

Ainekset:
  • 2 karitsan paahtopaistia
  • oliiviöljyä
  • valkosipulia
  • timjamia
  • suolaa
  • mustapippuria
Lisäksi:
  • jääsalaattia
Vinaigrette:
  • 4 cl oliiviöljyä
  • 4 cl vaaleaa balsamicoa
  • sokeria
Valmistusohje:
  1. Ota liha huoneelämpöön tuntia ennen paistamista.
  2. Ruskista lihat kauttaaltaan oliiviöljyssä paistinpannulla. Lisää murskatut valkosipulinkynnet aivan lopussa paistinpannulle.
  3. Paista paisteja noin 12 minuuttia 150-asteisessa uunissa ja kypsennä kunnes paistin sisälämpö on noin 54 astetta.
  4. Mausta paistit suolalla ja pippurilla. Laita paistit folioon yhdessä revittyjen timjaminoksien ja paistonesteen kanssa. Kääri paketin vielä ympärille pyyhe. Anna vetäytyä 15 minuuttia ennen tarjoilua.

Melanzane alla Parmigiana eli munakoisopaistos

Alkuruokana olleen toscanalaisen leipäsalaatin eli panzanellan jälkeen vuorossa oli munakoisopaistos eli Melanzane alla Parmigian, joka sopii mukavasti menun italiaisteemaan. Ruoan pääainesosat ovat nimensä mukaisesti munakoiso, tomaattimurska ja juusto. Tätä ruokaa on tullut tehtyä jo aiemminkin, edellisen kokkailun tulos löytyy myös blogista. Tällä kertaa lopputulos oli mielestäni edellistä kertaa hieman parempi eli ehkä harjoitus tuottaa tulosta. Edelliseen versioon verrattuna lisäsin kastikkeeseen lisäksi hieman sokeria ja mustapippuria. Yrtit ja chili olivat tällä kertaa basilikaa lukuun ottamatta kuivattuja.

Ainekset:
  • 1 iso munakoiso
  • 500 g tomaattimurskaa
  • 250 g mozzarellaa
  • parmesaania
  • 1/2 valkosipuli
  • oliiviöljyä
  • basilikaa
  • meiramia
  • chiliä
  • suolaa
Valmistusohje:
  1. Viipaloi munakoisot ja levitä ne leivinpaperin päälle. Itketä munakoisoja ripottelemalla niiden päälle suolaa.
  2. Valmista tomaattikastike. Kuumenna oliiviöljy ja lisää pannulle tomaattimurska. Murskaa valkosipuli ja lisää sekaan. Mausta meiramilla ja chilillä. Lisää vielä lopuksi basilika ja halutessasi hieman suolaa.
  3. Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Voitele uunivuoka ja aloita täyttäminen laittamalla pohjalla ohut kerros tomaattimurskaa. Laita sitten ensimmäinen kerros munakoisoja, joiden päälle taas tomaattimurskaa, viipaloitua mozzarellaa ja raastettua parmesaania. Toista kunnes ainekset loppuvat ja lisää päällimmäiseen kerroseen reilummin parmesaania.
  4. Paista uunissa noin 40-50 minuuttia eli kunnes munakoisot ovat pehmenneet riittävästi ja juusto ei ole palanut.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Panzanella eli toscanalainen leipäsalaatti

Panzanella on toscanalaislähtöinen kesäinen salaatti, joka piristää myös pimeää talvea. Pienen historioppitunnin perusteella salaatti on tunnettu jo ainakin 1500-luvulta lähtien, jolloin monitaiteilija Agnolo Bronzino kirjoitti ylistyslauluja leivän, kurkun, vinaigretten, öljyn, sipulin ja vihanneportulakan voittoisasta yhdistelmästä. Sipuli oli panzanellan tärkeä ainesosa aina 1900-luvulle saakka, jolloin sen korvasi tomaatti. Nykypäivänä salaatti koostuu yleensä kuivaneesta leivästä, tomaatista, oliiviöljystä, vinaigrettesta, suolasta ja paprikasta. Usein salaattiin lisätään myös basilikaa ja sipuleita. Oma tämänkertainen panzanella on siis vähän sinne päin.

Alkuruokasalaatin kanssa nautittiin Pannier Sélection Brut -samppanjaa, jota saa Alkosta kätevästi puolta normaalia pienemmässä pullossa. Väriltään vaaleankeltainen samppanja ajoi asiansa aperitiivina/alkuruokajuomana kuivan hapokkaan ja hivenen omenaisen maun ansiosta.



Ainekset:
  • maalaisleipää
  • 125 g mozzarellaa
  • tuoretta basilikaa
  • 250 g kirsikkatomaatteja
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
Vinaigrette:
  • 4 cl oliiviöljyä
  • 4 cl vaaleaa balsamicoa
  • sokeria
Valmistusohje:
  1. Valmista vinaigrette sekoittamalla ainekset voimakkaasti ravistaen.
  2. Pilko maalaisleipä pienemmäksi paloiksi ja paista reilussa oliiviöljyssä paistinpannulla. Mausta suolalla ja pippurilla.
  3. Paloittele mozzarella, revi basilikanlehdet irti puskasta ja halkaise halutessasi kirsikkatomaatit.
  4. Sekoita kaikki ainesosat keskenään ja kokoa annokset lautaselle. Pirskottele päälle reilusti vinaigrettea ja tarjoa patongin kera.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Paistettua nautaa ja vesikrassia nuudelin kera

Hieman kiinalaishenkinen annos perustuu marinoidun naudanlihan, soijakastikkeen ja öljyn kokonaisuuteen. Reseptiä on helppo varioida siten, että vesikrassin sijasta ruokaan voi laittaa vaikka kevätsipulia, pinaattia, chiliä tai sipulia. Aiemmin blogissa on tehty vastaavaa sapuskaa kevätsipulin ja chiin kera.

Ainekset (4 annosta):
  • 575 g naudan ulkofileetä
Marinaadi:
  • 3 tl maissitärkkelystä
  • 1 munanvalkuainen
  • 3 rkl rypsiöljyä
Soijakastike:
  • 1 rkl tummaa soijakastiketta
  • 1 rkl vaaleaa soijakastiketta
  • 1/4 tl suolaa
  • 1 rkl sherryä
Lisäksi:
  • nuudelia
  • vesikrassia
  • seesaminsiemeniä
  • maapähkinäöljyä paistamiseen
  • seesamiöljyä viimeistelyyn
Valmistusohje:
  1. Suikaloi liha. Sekoita maissitärkkelys, munanvalkuainen ja rypsiöljy ja marinoi lihaa seoksessa noin 30 minuutin ajan.
  2. Sekoita suola, sherry ja soijakastike.
  3. Kuumenna maapähkinäöljy paistinpannulla tai wokkipannulla. Paista lihasuikaleet pannulla (kuivaa tarvittaessa ennen paistamista) kauniin ruskeaksi. Valmista samalla nuudeli ohjeen mukaan.
  4. Lisää lopuksi pannulle soijakastike, vesikrassi ja seesaminsiemeniä ja hauduta koko ajan sekoittaen noin minuutin ajan.
  5. Viimeistele annokset pirskottamalla päälle seesamiöljyä. Tarjoa nuudelin kera.

Olutarvio: Meantime London Lager

Meantime London Lager on vaaleankeltainen ja lageriksi hivenen sumea olut, jonka vaahto on niukkkaa ja nopeahkosti häviävää. Tuoksu on tyylisuunnalle tyypillisesti kevyt, viljaisen maltainen, ruohoinen, voimainen ja kepeän makeahko. Ei siis mikään erityisen houkutteleva.

Maku on tuoksua hieman raikkaampi. Siinä on aavistus sitrushedelmiä ja maanläheistä ruohomaisuutta makeahkon perusrungon ja kohtalaisen humaloinnin kera. Makeus on tässä oluessa määräävin tekijä, jota taltuttamaan olisi kaivannut voimakkaampaa ja kuivempaa humalointia. Suutuntumassa hiilihappoja on aika sopivasti tyyli huomioiden, vaikka yleisesti ottaen olut on kevyt. Olut lienee parhaimmillaan kesähelteiden janojuomana, vaikka tähänkin tarkoitukseen löytyy parempia vaihtoehtoja.

Blogissa on aiemmin arvioitu saman panimon London Pale Ale, johon kannattaa tutustua mieluummin kuin tähän olueen.



Meantime London Lager:
Panimo: Meantime, Englanti
Tyyli: Vaalea lager, 4,5 %
Hinta: noin 2,49-3,49 euroa / 0,33 litraa / maitokaupat

Pisteet:
Tuoksu 4/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 9/20 = Yhteensä 24/50

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...