torstai 28. kesäkuuta 2012

'Le rouge du 1900' grilli-illan kivijalkana

Kävimme vierailemassa Lagrassen pienessä mutta pitkän historian marinoimassa pikkukylässä, jossa tätä nykyä on vain noin 600 asukasta. Kylä on kuitenkin melko vilkas matkailupaikka, sillä sieltä löytyy muun muassa vuonna 783 rakentamaan aloitettu luostari, vanha kaunis silta ja viehättävä keskiaikainen vanha kaupunki, jonka ahtaita ja idyllisiä katuja on mukava tallailla. Lagrassea ympyröi lisäksi Corbières'n viinialue, joka on Ranskan suurin viinintuottaja-alue. Taiteen, käsitöiden ja matkailun lisäksi kyläläisten eräs toimeentulolähde onkin viinin viljely.

Kylässä on myös pieni liike/matkailukohde, joka on yhdistänyt taidetta lukuun ottamatta kaikki Lagrassen tärkeimmät tulonlähteet. '1900'-niminen paikka on oikeastaan alueen historiaa käsittelevä museo, mutta toisaalta siellä on myös laaja puoti/baari, josta voi ostaa heidän itsensä tekemiä ja alueen muiden tuottajien viinejä, oluita ja muita herkkuja. Paikka oli varsin onnistunut kokonaisuus, ja sieltä lähti matkaan talon omaa punaviiniä, yksi kirsikkaolut ja itsetehtyä tapenadea. Viinintekijä oli itse maistattamassa viinejä myös paikan tiskillä ja kehui tietysti kovasti omaa tuotostaan.

Viinin nimi oli "Le rouge du 1900", joka sai kunnian olla yhden grillausiltamme ruokajuomana. Sinertävänpunainen viinin tuoksu oli kypsän hedelmäinen ja mausteinen, maku taasen mukavan täyteläinen ja pyöreiden tanniinien säestämä. Kehut osuivat siis hyvin kohdalleen, ja viini sopi hyvin yhteen myös grillatun entrecôten kanssa.


Viinin ja naudan kaverina oli yksinkertainen vihreä salaatti lehtisalaatista, tomaateista, kurkusta ja juustosta. Lisäksi grillissä tehtiin täytettyjä herkkusieniä, joiden täyte koostui tuorejuustosta ja valkosipulitapenadesta suolalla ja pippurilla maustettuna. Hyvää oli ja mukava nestemäinen matkamuisto kruunasi illan.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Olutarvio: La Barbaude Régalisse

Régalisse on neljäs ja viimeinen La Barbauden panimon testattavana oleva olut. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon La Reine des mousses, L'ocre ja La Galéjade.


Régalisse on väriltään kirkkaan kullankeltainen kesäinen lager, joka muodostaa aavistuksen vaahtoa kasiin kaadettaessa ja jättää sitä kevyen kerroksen lasin reunoille vielä pitkähköksi aikaa. Oluen tuoksu on hyvin mieto, viljainen ja makeahkon maltainen. Lisäksi tuoksusta löytyy ruohon ja kukkien aromeita.

Maku seuraa tuoksua olemalla makeahkon maltainen. Maku on hyvin samankaltainen kuin panimon toisessa vaaleassa lagerissa, mutta hieman enemmän humaloitu mutta toisaalta myös paljon pistävämpi. Maku ei ole siis oikein hyvin tasapainossa tai pehmeän nautittava. Myös suutuntuma on selvästi hapokkaampi ja kuohkeampi. Jälkimakua ei juurikaan ole.

Tällä kertaa panimon oluen tasossa oli omien testausten osalta laskeva käyrä eli viimeiseksi jäi kaikista heikoin olut. Tässä oli hieman enemmän yritystä humaloinnin suhteen kuin toisessa panimon vaaleassa lagerissa, mutta valitettavasti maku oli turhan kulmikas.




Régalisse:
Panimo: Brasserie La Barbaude, Ranska
Tyyli: Vaalea lager, 5,4 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 4/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 10/20 = Yhteensä 22/50

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Hedelmäiset possuvartaat ja aprikoosi-mansikkasalaatti

Illan grillaus- ja ruokateemana olivat hedelmät. Alun perin tarkoituksena oli tehdä vain hedelmäisiä vartaita possunlihasta, tuoreesta ananaksesta ja kuivatuista aprikooseista ja viikunoista sekä näille makeahko marinadi. Kesken ruoanlaiton lomapaikkamme avulias ja herttainen emäntä kolkutti ovea ja tarjosi meille kulhollisen tuoreita ja viinitilan/majapaikan omasta puutarhasta juuri poimittuja aprikooseja. Eihän tällaisestä tarjouksesta voi kieltäytyä, joten kiittelimme hieman häkeltyineinä tuliaisista ja maistelimme tuoreita herkkuja. Ja täytyy sanoa ilman vieraskoreutta että tuliaisaprikoosit taisivat olla kyllä parhaita maistamiani aprikooseja koskaan! Aivan mahtavan makuisia ja suussa sulavia, todellista luonnon omaa karkkia. Tästä huumantuneena päätin tehdä vielä grillivartaiden kaveriksi aivan simppelin salaatin aprikooseista, mansikoista ja salaatinlehdistä. Kyllä oli mieli korkealla kun lopulta pääsi nauttimaan niin onnistuneen grillauksen tuloksista kuin vieraanvaraisen emäntämme antimista.



Olutarvio: La Barbaude La Galéjade

Ranskalaisen La Barbade -panimon oluista seuraavana arviointivuorossa on La Galéjade. Aiemmin blogissa on käyty läpi jo saman panimon kaksi muuta olutta, La Reine des mousses ja L'ocre.

Olut on aavistuksen samea ja vaaleankeltainen oranssiin päin kallellaan. Vaahtoa ei synny lasiin kaadettaessa käytännössä lainkaan. Tuoksu on hyvin mieto, mutta siitä voi aistia aavistuksen viljaa ja mallasta. Tuoksu on kuitenkin käytännössä olematon, joskin puhdas.

Maku on hieman hapan ja makeahkon maltainen. Myös maku on hyvin heikko mutta toisaalta miellyttävä. Maku muuttuu lopussa aavistuksen katkeroisemmaksi. Oluen kevyt suutuntuma on makeahkon maltainen, pehmeä ja liki hiilihapoton. Jälkimaku on selvästi parempi suuta kuivattavalla tavallaan.

La Galéjade jää selvästi jälkeen panimon kahdesta aiemmin maistellusta oluesta. Siinä ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta se on vain kovin tylsä ja tavanomainen vaalea lager.




La galéjade:
Panimo: Brasserie La Barbaude, Ranska
Tyyli: Vaalea lager, 5,4 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 10/20 = Yhteensä 23/50

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Grilliburgerit

Kesän ensimmäiset grilliburgerit valmistuivat simppelillä reseptillä. Hampurilaispihvejä voi toki maustaa monella tapaa, mutta mielestäni yleensä niihin ei tarvita erikoisempia vippaskonsteja vaan yksinkertainen on yleensä kaunista. Kokkaajan täytyy lähinnä muistaa huolehtia että grillihiillos on juuri sopiva, jotta pihvit eivät pala mutta saavat imettyä itseensä kevyet savun aromit.



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Moules-frites eli simpukoita ja ranskiksia

Jupen keittiössä on tehty aiemminkin sinisimpukoita, joten voit halutessasi tutustua myös aiempaan klassikkoreseptiin. Sinisimpukat ovat ehdottomasti eräs suosikkiruoistani, jota söimme jo kerran täällä ravintolassa lounaalla, mutta toki Ranskassa täytyy tehdä vastaava satsi myös itse. Varsinkin kun simpukoiden kilohinta kala- ja äyriäistiskillä oli 2,5 euroa. Tällä kertaa käytössä oli hieman rajatummin yrttejä ja mausteita, joten reseptistä tuli varsin yksinkertainen. Lopputulos oli joka tapauksessa herkullinen. Simpukoiden keittämiseen riittää vähempikin valkoviini (noin 3-4 dl vastaavalle määrälle), mutta päätin kerrankin hullutella ja testata keittämistä kokonaisella viinipullon sisällöllä. Hyvinhän tuo onnistui näinkin, mutta onhan tämä metodi hieman överiksi vetämistä. Vähän kuin Evianin pullotetussa vedessä kylpeminen.


Olutarvio: La Barbaude L'ocre

Tutustumismatka ranskalaispanimo La Barbauden tuotteisiin jatkuu toisella osalla, jossa katselmuksessa on panimon bière ambrée. Katso myös edellinen arvio eli La Reine des mousses.

Olut on väriltään kaunis ja meripihkainen. Lasiin kaadettaessa vaahtoa syntyy vain niukahkosti eikä ohut kerros kestä pitkään lasissa. Tuoksu on makeahkon toffeinen ja karamellinen. Siinä on myös aavistus maltaisuutta ja hennosti paahteisuutta kahvin ja suklaan aromeiden kera. Tuoksu on onnistunut ja tasapainoinen.

Maku ei vastaa täysin tuoksun luomia odotuksia. Se on hieman hyökkäävämpi reippaiden hiilihappojen kera eikä lainkaan niin pehmeä kuin tuoksu antaisi ymmärtää. Maussa on samaa toffeemaista makeutta ja jopa hieman tuoksua enemmän paahteisuutta, mutta maku on hieman pistävä. Keskitäyteläinen suutuntuma tasoittaa makua ja jää pitkäksi aikaa muistuttamaan olemassaolostaan. Yhteenvetäen olut on varsin hyvä muttei kuitenkaan mitenkään erityisen ikimuistettava. Myös maku ei yllä aivan houkuttelenva tuoksun tasolle.


L'ocre:
Panimo: Brasserie La Barbaude, Ranska
Tyyli: Amber ale, 5,5 %

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 31/50

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Olutarvio: La Barbaude La Reine des mousses

Parissa aiemmassa kirjoituksessa olen jo sivunnut Ranskan olutkulttuuria, joka on yllättävänkin voimissaan. Yleisesti ottaen näitä oluita ei ole saatavilla kovinkaan yleisesti, vaan ne on hankittava joko suoraan panimoilta tai paikallisista herkkupuodeista/pikkukaupoista. Yksi uusi yrittäjä pienpanimosaralla on La Barbaude -panimo anfiteatterista ja muista roomanaikaisista rakennuksistaan tunnetusta Nîmesistä. Vuonna 2009 perustettu panimo sijaitsee aivan kaupungin keskustassa, ja tällä hetkellä sen valikoimaan kuuluu kuusi eri olutta. Poikkesimme niin Nîmesissa kuin sen yhdessä pienessä herkkupuodissa, josta matkamuistoksi lähti mukaan neljä panimon olutta. Nyt arvioitavana on näistä ensimmäinen eli La Reine des mousses eli bière blanche.

Olut on visuaalisesti todella tyylikäs - samea ja kellertävänoranssi - joskin vaahtoa olisi toivonut hieman enemmän koristamaan kaunista ulkokuorta. Joka tapauksessa ulkonäkö houkuttelee työntämään nenää syvemmälle lasiin, josta paljastuukin witbierille varsin tyypillisiä aromeita. Tuoksu on raikkaan hedelmäinen ja eritoten sitruksinen, mutta tuoksusta voi aistia myös maanläheistä ruohoa, heinää ja kukkia. Siinä on myös aavistus hiivaa. Tuoksu on varsin onnistunut ja tasapainoinen joskin ei kovinkaan erikoinen.

Maku on yhtä lailla raikkaan sitrushedelmäinen. Humalointi on aromaattista ja kukkaista. Maussa on mausteisuutta ja lähinnä korianteria. Oluen kevyt suutuntuma on hapan ja kuiva. Maku tuntuu katkeavan todella lyhyeen, mutta jatkaa yllättäen hieman voimistuen ja suuta mukavasti kutkuttaen. Kokonaisuutena olut on erittäin piristävä kesäjuoma, jota joisi mielellään toistekin. Kannattaa testata jos törmäätte tähän matkoillanne.


La Reine des mousses:
Panimo: Brasserie La Barbaude, Ranska
Tyyli: Witbier, 5,4 %

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 32/50

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Kaksi erilaista grillivarrasta possusta ja punamullosta

Tällä hetkellä koko Suomi taitaa grillata, joten täytyy tehdä myös itse parhaansa tällä saralla. Nyt vuorossa on kaksi erilaista grillivarrasta, joista toisen pääraaka-aine oli possu ja toisen punamullo. Näistä jälkimmäistä olen tehnyt tasan kerran aiemmin eli vuosi sitten myös Ranskassa, tosin silloin aivan perinteisesti pannulla paistaen. Punamullot ovat ahvenkaloihin kuuluva heimo ja erittäin maistuvia. Ne elävät Tyynessämeressä, Intian valtameressä ja Atlantissa, joista nämä yksilöt oli pyydystetty. Mullojen maku on niin hyvä, että tein hyvin yksinkertaisen marinadin jotta kalanmaku pääsee varmasti esiin. Possuvartaisiin taas hain enemmän BBQ-meininkiä New Orleansin tyyliin. Marinadi onnistui kyllä aika nappiin eli tätä täytyy tehdä toistekin. Hyvää grillikesän jatkoa!

Ruokajuomana oli tällä kertaa hieman harvemmin grilliruoan kanssa nautiskeltua samppanjaa eli Alfred Rothschildin halvemman keskitason evästä. Nuorekkaan kellertävä ja nättejä kuplia synnyttänyt samppanja oli aromeiltaan varsin kukkainen ja raikas, ja toimi oikein hyvin varsinkin kalavartaiden kanssa. Hieman epäortodoksinen yhdistelmä toi ainakin vaihtelua ainaiseen punkku-grilliruokalinjaan.



torstai 21. kesäkuuta 2012

Makeaa juhannusta!

Kirsikoita tulee syötyä normaalisti melko harvoin, mutta nyt lomalla ne ovat kuuluneet oikeastaan päivittäiseen ruokavalioon. Kesähelteen porottaessa hyvä tapa nauttia tuoreista kirsikoista ja mansikoista on koota simppeli jäätelöannos. Mukavaa alkavaa juhannusta kaikille blogin lukijoille helteisestä Ranskasta.


Ainekset:
  • kahvijäätelöä ja suklaajäätelöä (tumma suklaa)
  • kermavaahtoa/kastiketta
  • tuoreita mansikoita ja kirsikoita

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...