Kermainen tomaatti-herkkusienipasta

Kiireisen päivän, jos sellaisia nyt lomalla voi olla, jälkeen oli tarvetta nopeasti valmistuvalle ja mutkattomalle ruoalle. Ratkaisuna oli tehdä kasvis-sienipastaa tuoreista ja herkullisista tomaateista, herkkusienistä ja kevätsipulista. Yksinkertainen kastike oli täten tomaattipohjainen, mutta siihen sai mukavasti lisää makua valkoviinistä ja kermasta. Ruoka viimeisteltiin raastetulla juustolla (tällä kertaa vahvaa emmentalia) ja lehtipersiljalla.

Pastan kaverina oli äärimmäisen yksinkertaista salaattia, joka koostui tasan kahdesta ainesosasta eli friseesalaatista ja päälle murskatusta yrteillä maustetusta fetajuustosta. Salaatti kannattaa viimeistellä ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Ruokajuomana oli samaa tavaraa mitä meni myös kastikkeeseen eli Chardonnayta Burgundista. Herkullista, helppoa ja hyvää!

Olutarvio: Castelain Ch’Ti de Printemps

Tutustuminen ranskalaisten oluiden maailmaan jatkuu Castelain-panimon kevätoluella. Panimon historia ulottuu vuoteen 1926, mutta käytännössä sen toiminta nykyisessä muodossaan alkoi vuonna 1966, jolloin Roland Castelain puolisoineen perusti panimon Artoisiin.

Ch'Ti de Printemps on keväinen sesonkiolut, jota on pantu jo vuodesta 1985 lähtien. Nyt tämän oluen elinkaari on lähestymässä hiljalleen kohti vääjäämätöntä loppua tämän vuoden osalta, mutta kyllä maistui myös pimenevässä kesäillassa.

Olut on ns. bière de garde eli pintahiivalla käytetty belgiale. Nimi tarkoittaa vapaaksi käännettynä 'olutta säilytettäväksi' eli maun pitäisi parantua oikein varastoitaessa. Tyyli on itselle outo, mutta sitä kuvaillaan yleisesti keskitäyteläiseksi, makeahkoksi ja kellarista hajua/makua imeneeksi olueksi. Ei muuta kuin testaamaan.

Olut on niin tuoksultaan kuin maultaan hedelmäinen ja kukkainen. Se näyttää lasissa puhtaalta ja meripihkanväriseltä reiluhkon vaahtopään kera. Kokonaisuutta voisi kuvailla maanläheiseksi, sillä siinä on selvästi myös mullan, olutkellarin ja ruohikon aromeita. Erityisesti maussa on myös reilusti toffeemaista makeaa mallasta, joka muuttuu lopussa kohtalaisen kirpeäksi ja katkeroiseksi mauksi.

Pidin oluesta kohtalaisesti, vaikka ainakaan oluen elinkaaren tässä vaiheessa se ei aiheuttanut suurempia värähdyksiä. Lisäpisteitä ropisee tyylikkäästä säilytysratkaisusta.

Castelain Ch'Ti de Printemps:
Panimo: Castelain, Ranska
Tyyli: Bière de Garde, 5,9 %

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 27/50

Grillikauden avaus Ranskassa

Edellisillaksi suunniteltu grillikauden avaus siirtyi päivällä eteenpäin myrskyyn asti yltäneen tuulen ja sateen takia, mutta onhan tässä vielä aikaa jatkaa seuraavat kaksi puoli viikkoa. Ideana oli tehdä aluksi yksinkertaista sapuskaa eli kasvisvartaita, naudan kylkeä ja pohjoisafrikkalaista ja mausteista marguez-makkaraa. Näiden kaveriksi tein vielä simppelin tomaatti-mozzarellasalaatin. Ruokajuomana oli paikallista viiniä, jossa hinta-laatusuhde toden totta kohtasi. Pullo maksoi kolmisen euroa marketissa ja toimi loistavasti grilliruoan kanssa.

Ruoka oli muuten hyvää, mutta valitettavasti naudan kylki osoittautui aivan liian sitkeäksi. Näin jälkiviisaana sitä olisi pitänyt marinoida pidemmän aikaa, sillä nyt tyydyin vain sivelemään sen päältä oliiviöljyllä ja maustamaan suolalla ja pippurilla. Seuraavalla kerralla taidan napata kaupasta mukaan jotakin hieman laadukkaampaa lihaa, sillä sitä täällä riittää.

Balsamico-marinoitu kesäkurpitsa-fetasalaatti ja Toulousen makkaraa

Narbonnessa otetaan vieläkin rennosti kokkausrintamalla eli illalliseksi syötiin alueen paikallista Toulousen makkaraa ja kahta salaattia - jo aiemmin esiteltyä mansikka-kirsikka-vuohenjuustosalaattia ja uutena tulokkaana kesäkurpitsa-fetasalaattia, jonka lähteenä oli Hesarin Kauhaa ja rakkautta -ruokablogi. Alun perin tarkoituksena oli grillata kauniissa kesäillassa, mutta valtavalla voimalla vettä syöksynyt saderintama muutti suunnitelmat ja vuorossa oli sisäruokailu. Onneksi ennusteet ovat luvanneet aurinkoa ja lämpöä tuleviksi päiviksi, joten eiköhän tässä päästä myös grillaamaan.

Toulousen makkara eli alkuperäiskielellä Saucisson de Toulouse on perinteinen ranskalaismakkara, joka ostetaan raakana ja yleensä joko keitetään tai keitetään ja paistetaan/grillataan kypsäksi ennen ruokailua. Porsaanlihasta tehty makkara on maultaan melko mieto mutta lihaisa, ja sitä käytetään myös usein toisessa alueen perinneruoassa eli cassouletissa, joka on pavuista, lihasta ja makkarasta tehty pataruoka.

Itse päädyin tällä kertaa keittämään makkaraa noin kymmenisen minuuttia vedessä, jonka jälkeen makkara viimeisteltiin voissa ja pannussa paistamalla.

Kesäkurpitsa-fetasalaatti osoittautui myös oikein onnistuneeksi. Noudatin muuten alkuperäisohjetta, mutta viimeistelin vielä salaatin lehtipersiljalla. Täyttävän makkaran rinnalle riitti oikein hyvin salaatit ja tuore patonki juuston kera.

Taloin viiniä ja kesäkurpitsa-fetasalaattia

Simppeli mansikka-kirsikka-vuohenjuustosalaatti

Saavuimme määränpäähämme Narbonneen sunnuntai-iltapäivällä, jolloin vasta selvisi että alueen ruokakaupat ovat olleet joko auki vain aamupäivällä tai kiinni koko päivän ajan. Kokkailut saivat jäädä täten sunnuntain osalta. Onneksi lähistöltä löytyy yksi 24/7-huoltoasema, jolta sai hommattu illaksi pelastuspaketin valmisruokaa, vettä ja olutta (ks. arvio).

Pika-apua ruokapulmiin saatiin maanantaiaamun ostosreissun jälkeen. Nälkä oli jo lounasaikaan mennessä yltynyt sen verran kovaksi, että sen ratkaisuksi vaadittiin nopeita toimenpiteitä. Jupen keittiössä on tehty aiemmin quiche lorrainea, mutta nyt oli tyytyminen kaupan valmisversioon, jonka seuraksi tein nopean ja helpon salaatin tuoreista ja paikallisista aineksista. Mansikat ja kirsikat olivat jo todella herkullisia, ja näiden seuraksi sopi hyvin friseesalaatti ja kirsikkatomaatit. En jaksa koskaan olla ihmettelemättä ranskalaisten ruokakauppojen valtavia hyllyjä, joista löytyy tuoreena kuta kuinkin kaikkea mahdollista mitä mieleen voi ikinä juolahtaa.

Ruokajuomana nautittiin tervetuliaislahjaksi saatua tilan viiniä. En tullut kysyneeksi tarkemmin viinin sisällöstä, mutta karahvin kyljessä luki Chardonnay 2011, joten ainakin rypälelaji ja vuosikerta pitäisi olla selvä. Maku oli pöytäviiniksi oikein hyvä. Makeahko, hedelmäinen ja mutkaton viini sopi tunnelmaltaan yhtä leppoisaan lounashetkeen.

Aterian päätteeksi nautittiin vielä kahvia ja pullaa, hyvää oli!

Salaatti kera viinin ja piirakan

Ainekset:

• friseesalaattia
• mansikoita
• kirsikoita
• kirsikkatomaatteja
• vuohenjuustopalloja

Lisäksi:

• esim. mansikkavinaigrettea

Valmistusohje:

1. Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet. Huuhtele, halkaise ja poista kannat tomaateista ja mansikoista. Huuhtele kirsikat ja poista kannat.
2. Asettele salaatti kulhon pohjalle ja laita päälle mansikat, kirsikat ja juustopallot. Tarjoa valkoviinin kera.

Kahvia ja pullaa

Sunnuntai-illan hätäpaketti, talon viiniä ja kaupan valmisruoka

Olutarvio: Kronenbourg & Kronenbourg 1664

Jupen keittiö on saapunut perille määränpäähänsä Etelä-Ranskaan, jonka kunniaksi ensimmäisenä blogikirjoituksena on olutarvio kahdesta ranskalaisoluesta, jotka tulevat laatuoluistaan tunnetusta Alsacesta... eiku... Valveutuneimmat lukijat tietävät että Ranska ei ole tunnettu oluistaan vaan viineistään, mutta juoksulenkin jälkeen täytyy saada palautusjuomaa, joten ei muuta kuin testaamaan.

'Kronenbourg'

Kronenbourgin olutpanimo on kuitenkin historialtaan varsin pitkä, sillä panimo perustettiin jo vuonna 1664 Strasbourgissa. Panimon nykyinen nimi johtuu puolestaan vuonna 1850 tapahtuneesta muutosta, jolloin panimon pojat pakkasivat kamansa ja suuntasivat kohti Kronenbourgia. Nykyisin panimo on tosin tanskalaisjätti Carlsbergin omistuksessa. Massatuotannon edut näkyvät myös tuloksissa, sillä panimon osuus Ranskan olutmyynnistä on noin 20 %.

Testattavana on panimon ykköstuote 'Kronenbourg 1664' sekä lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty 'Kronenbourg'. Näistä ensimmäinen on hieman vahvempi eli alkoholitilavuudeltaan 5,0 % ja jälkimmäinen janojuomaksi sopivampi ja vahvuudeltaan 4,2 %. Kronenbourgin oluita on saanut Suomesta ainakin välillä myös olutravintoloista.

Ulkoisesti tarkastelemalla oluet eivät juurikaan poikkea toisistaan. Molemmat ovat vaaleankeltaisia/kultaisia ja reilusti vaahtoavia.

'Kronenbourg 1664'

Ensimmäisenä testattavana oli pelkkä Kronenbourg. Sen tuoksu on kevyen maltainen, kypsän hedelmäinen ja hieman hiivainen. Tuoksu muistuttaa etäisesti belgioluita, vaikka toki aivan samalle tasolle ei päästäkään. Tuoksussa on myös aavistus mausteisuutta ja makeutta. Maku on yhtä lailla maltainen ja mukavan raikas. Hedelmäisyys on melko hentoista, mutta aavistuksen sitrushedelmäistä ja omenaista. Kokonaisuutena Kronenbourg ei lainkaan hassumpi janojuoma.

Kronenbourg 1664 on puolestaan tuoksultaan hieman ruohoisempi ja kukkaisempi. Muuten erot ovat melko pieniä, sillä myös tästä versiosta löytyy samaa makeahkoa maltaisuutta. Hedelmäisyys on niin ikään melko kepeää, mutta tässä banaani tuoksuu hieman enemmän. Maku on periaatteessa myös hyvin samankaltainen, mutta valitettavasti selvästi tunkkaisempi, pistävämpi ja hapokkaampi.

Sateenkaari tervehti myös oluen maistelijaa viiniköynnöksien takaa

Panimon kaksintaistelussa oluista nuorempi eli pelkkä Kronenbourg oli omaan makuun selvästi isoveljeään miellyttävämpi. Se oli raikkaampi ja maultaan pehmeämpi sekä täytti paremmin tarkoituksensa eli janon sammuttamisen.

Kronenbourg:
Panimo: Kronenbourg (Carlsberg), Ranska
Tyyli: Vaalea lager, 4,2 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 10/20 = Yhteensä 22/50

vs.

Kronenbourg 1664:
Panimo: Kronenbourg (Carlsberg), Ranska
Tyyli: Vaalea lager, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 4/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 9/20 = Yhteensä 20/50

Olutarvio: Black Isle Goldeneye Pale Ale

Black Islen panimon luomuolut lisättiin Alkon valikoimaan jo huhtikuun puolivälin paikkeilla, mutta vasta nyt pääsin itse maistamaan tätä lähtökohtaisesti varsin mielenkiintoista olutta. Goldeneye on väriltään kirkkaan kuparinen ja lasiin kaadettaessa pintaa jää koristemaan keskikokoinen ja tiivis vaahto. Visuaalisesti kokonaisuus on kaunis, samaa voi sanoa myös yksinkertaisen tyylikkäästä pullon etiketistä.

Oluen raikas tuoksu on hieman puumainen, greippinen ja karamellimainen. Tuoksu on mielestäni todella onnistunut ja suorastaan houkuttelee maistamaan. Maku vastaa ensipuraisulla aika lailla odotuksia. Se on yhtä aikaa greippisen katkera ja karamallimaisen maltainen. Mäntyinen ja ruohoinen humalointi on kuiva ja sopivan runsaahko. Makupaletista löytyy myös hieman leipämäistä makua.

Oluen suutuntuma on keskitäyteläinen ja katkera, mutta hieman tunkkainen verrattuna raikkaaseen tuoksuun. Hapan ja greippinen jälkimaku kestää pitkään, mutta myös sitä vaivaa sama tunkkaisuus. Muuten olut on mukavan tasapainoinen ja helposti juotava kesäolut.

Black Isle Goldeneye Pale Ale:
Panimo: Black Isle Brewery, Skotlanti
Tyyli: Golden/blond ale, 5,6 %
Hinta: 4,23 euroa / 0,33 litraa / Alko

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 34/50

Jupen keittiön suuntana Ranska

Viime aikojen kiireet ovat hieman rajoittaneet kokkailuja, mutta toivon mukaan aktiivisuus ottaa yhden askeleen eteenpäin tänä iltana, jolloin Jupen keittiö pakkaa kimpsunsa ja suuntaa kolmeksi viikoksi kohti etelä-Ranskaa. Suuntana on tarkemmin ottaen Languedoc-Roussillonin alue ja Narbonnen historiallinen pikkukaupunki.

Alue on tunnettu lähinnä viinintuotannostaan, mutta myös esimerkiksi kalastuksesta ja totta kai siihen liittyvistä ruoista. Keittiön tukikohta sijaitsee paikallisella viinitilalla ja tarkemmin sanottuna 1700-luvulla rakennetussa maalaistalossa, josta löytyy myös oma keittiö ja ulkogrilli. Toivottavasti tästä inspiroituneena blogiin putkahtelee myös tiiviiseen tahtiin paikalliseen ruoka- ja juomakulttuuriin tutustumista, sillä paikan päällä pitäisi olla myös käytössä Internet. A tout à l'heure!

Parsa-portobellopasta

Pesto on ehdottomasti eräs suosikeistani nopeiden ja yksinkertaisten ruokien saralla. Yleensä pesto tulee väännettynä joko nizzalaisena tai ligurialaisena versiona, mutta nyt vaihtelun vuoksi tuli tehtyä oma epäortodoksinen viritelmä persiljan kera. Aterian ideana oli siis yhdistää itse tehty pesto herkullisiin ja tuoreisiin parsaan ja portobellosieniin ilman sen kummempia prameiluita. Portobellot ovat maultaan tavallisia herkkusieniä voimakkaampia ja aromikkaampia joskin myös selvästi kalliimpia. Omaan makuun portobellot toimivat useimmissa ruoissa huomattavasti tavallisia veljiään paremmin, joten suosittelen testaamaan niitä jos ne eivät ole jo ennestään tuttuja.

Viikuna-parmankinkkupatonki

Testailut lounaspatonkien parissa jatkuvat aiemman lohi-rucolapatongin jälkeen hieman erilaisissa merkeissä. Tällä kertaa ideana oli tehdä viikunahilloa, jonka kaveriksi puolestaan oli tarjolla parmankinkkua, pinaattia ja paahdettua paprikaa juustolla terästettynä. Makea viikunahillo sopii todella hyvin yhteen suolaisen parmankinkun ja paahdetun paprikan kanssa, joten kokonaisuus oli varsin onnistunut.