Olutarvio: Sant Erwann

Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu arviolla Sant Erwann -oluesta. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Britt Blanche ja Britt Rousse.

Sant Erwannin panemiseen on käytetty peräti seitsemää eri viljaa eli ohraa, tattaria, ohraa, vehnää, kauraa, ruista ja spelttiä. Sekasotkusta paljastuu kuparinruskea ja kirkkaahko olut, jota koristaa komea, kuohkea ja pitkäkestoinen olut. Hieman yllättäen tuoksu on todella mieto. Parhaiten esille pääsevät maltaat, karamellimainen makeus, mausteisuus, hiiva ja kevyt hedelmäisyys.

Maku on tuoksun luomiin odotuksiin nähden yllättävänkin raikas ja hedelmäinen. Hiiva, mausteet ja pähkinäisyys ovat myös hyvin esillä. Kevyehkö suutuntuma on pehmeän vähähappoinen ja makean maltainen.  Lyhyehkö jälkimaku on maltainen ja aivan lopussa mukavan karvas.

Olut on kokonaisuutena omaan makuun todellinen pettymys lupaavan ulkoasun jälkeen. Varsinkin tuoksu jää todella heikoksi, mutta onneksi pehmeä ja kohtalaisen monipuolinen maku pelastaa kokonaisuuden.

Sant Erwann:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 7,0 %

Pisteet:
Tuoksu 4/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 26/50

Olutarvio: Britt Rousse

Brasserie de Bretagne -panimon olutsarja jatkuu Britt Roussella. Aiemmin blogissa on arvioitu saman panimon Britt Blanche.

Samea ja meripihkanvärinen olut ei vaahtoa juurikaan lasiin kaadettaessa, mutta houkuttelee makean toffeisella ja maltaisella tuoksulla. Tuoksussa on myös mukavasti paahtoa, savua, lakritsia ja pähkinää. Maku on tuoksua selvästi savuisempi ja jopa hieman yllättävä, sillä se muistuttaa miltei vahvoja portereita, joskin eräänlaisena kevytversiona. Lakritsinen ja paahteinen maku on makeahko ja miellyttävä.

Oluen kevyen ja keskitäyteläisen välimaastossa tasapainoileva suutuntuma on puolestaan yllättävän ohut. Samaa voi sanoa lopulta myös oluen rungosta, joka olisi kaivannut hieman vahvistusta. Jälkimaku on lyhyt ja jättää pienen pettymyksen tunteen muuten hyvän oluen päätteeksi. Niin tuoksusta kuin mausta huomaa selvästi viskimaltaiden käytön. Kokonaisuutena Britt Rousse on kuitenkin erittäin hyvin tehty ja tasapainoinen olut.

Britt Rousse:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Savuolut, 4,8 %

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 30/50

Varhaisperunoita ja portobellokastiketta

Kolmen viikon Ranskan reissun jälkeen oli tarve tehdä jotakin suomalaista ruokaa, joten kauppareissun jälkeen luonteva ensimmäinen kokkailu oli varhaisperunoiden ja sienikastikkeen tekeminen tuoreista raaka-aineista. Nopeasti valmistuva ruoka oli juuri sopiva sunnuntailounas auringon helliessä nälkäisiä ulkoruokailijoita, ja mitä mainion osoitus laadukkaiden raaka-aineiden merkityksestä.

Olutarvio: Britt Blanche

Tutustuminen ranskalaisoluisiin jatkuu tällä kertaa Brasserie de Bretagnen kuudella oluella, joista nyt vuorossa on ensimmäinen eli Britt Blanche. Vuonna 1998 perustetun panimon valikoimaan kuuluu nykyisin 12 olutta ja yksi siideri.

Britt Planche on kirkas ja väriltään kullankeltainen terästettynä niukulla ja lyhytkestoisella vaahdolla. Juoma näyttää kupliensa ja ulkomuotonsa puolesta enemmän appelsiinilimsalta, mutta onneksi tuoksu paljastaa kyseessä olevan ehtaa olutta. Tuoksu on raikkaahko, hieman maltainen, viljainen, ruohoinen ja aavistuksen yrttinen. Lisäksi siitä löytyy myös kivasti hedelmäisyyttä.

Maku on niin ikään raikas ja mausteinen, ja siitä huomaa tuoksua selvemmin korianterin ja appelsiininkuorten aromit. Hedelmäisyys muistuttaa lisäksi greipistä, ja onpa mukana myös aavistus hiivaa, ruohoa ja makeahkoa mallasta. Kevyt suutuntuma on reippaan hiilihapokas ja hedelmäinen. Maku muuttuu lopussa vielä astetta pirteämmäksi ja happamaksi. Kokonaisuus on varsin tyydyttävä joskin tavanomainen. Britt Blanche on loistava kesähelteiden janojuoma.

Britt Blanche:
Panimo: Brasserie de Bretagne, Ranska
Tyyli: Witbier, 4,8 %

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 27/50

Merellinen lasagne de Midi

Tähän ruokaan inspiraationa toimi naapurissa asuskelleen kanadalaisperheen meille jättämät ruoat, joihin lukeutui muun muassa 10 lasagnelevyä, sekä lähestyvä loman loppu ja näin ollen tarve käyttää kaapista löytyvät loput ruoat. Ideana oli tehdä melko perinteistä äyriäislasagnea, mutta kokkaajan muisti teki tepposet ja matkan varrella paljastui muutaman melko oleellisen ainesosan puuttuminen. Tästä selvittiin perinteisellä tavalla eli improvisoimalla, jonka seurauksena tomaatti- ja valkokastike yhdistyivät yhdeksi kastikkeeksi. Ja täytyy sanoa että kävipä hyvä tuuri, sillä ruokahan oli aivan mahtavan makuista! Todella herkullista, ja samalla tuli testattua myös uutta reseptiä. Ruoan nimi tulee sen paikallisista/eteläranskalaisista ainesosista, joista suurin osa oli paikallista tuotantoa mukaan lukien majapaikkamme/viinitilan oma Chardonnay. =)

Ainekset:

• oliiviöljyä paistamiseen
• noin 10 lasagnelevyä
• 500 g äyriäissekoitusta
• 500 g pihvitomaatteja
• 50 g aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä tapenedea
• 3 salottisipulia
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 dl valkoviiniä
• 250 g ranskankermaa
• 100 g emmental-juustoa
• provencenyrttejä
• chilimaustetta
• suolaa
• mustapippuria

Valmistusohje:

1. Pilko tomaatit pienemmäksi. Kuori ja hienonna sipulit. Raasta juusto.
2. Kuullota sipulit runsaassa oliiviöljyssä ja lisää pannulle mausteet. Lorauta pannulle valkoviiniä ja kiehauta enimmät alkoholit pois.
3. Lisää pannulle tomaatit ja tapanade. Paista keskilämmöllä kunnes tomaatit alkavat luovuttaa sopivasti vettä.
4. Lisää sitten pannulle ranskankerma ja kiehauta nopeasti. Lisää vielä lopuksi puolet juustosta ja äyriäiset. Kiehauta edelleen nopeasti mutta älä ylikeitä äyriäisiä. Mausta lopuksi tarvittaessa.
5. Voitele uunivuoka ja lisää lasagnelevyt ja äyriäiskastike kerroksittain. Ripottele pinnalle loppu juusto ja paista uunissa noin 30-40 minuuttia 200 asteessa eli kunnes pinta on kauniin ruskea.

Olutarvio: Domaine les Cascades Bière Blanche Framboise

Jupen keittiö on kotiutunut Ranskasta takaisin kotimaan kamaralle, mutta matkajuttuja tipahtelee vielä jonkun aikaa erityisesti oluiden osalta. Nyt arvioitavana on hieman poikkeuksellinen olut, Bière Blanche Framboise, sillä sen on tehnyt Domaine les Cascades -viinitila eikä suinkaan perinteinen panimo.

Samea olut on väriltään kullankeltainen, ja se muodostaa lasiin kaadettaessa keskiverrosti saippuakuplamaista ja melko nopeasti häviävää vaahtoa. Ohut kerros jää sentään kummittelemaan lasin reunalle pidemmäksi aikaa.

Oluen tuoksu on hapan ja hedelmäinen, ja muistuttaa etäisesti lambic-oluita. Maku on aluksi niin ikään hapan ja kevyen hedelmäinen, mutta muuttaa hiljalleen astetta makeammaksi. Jo oluen nimessä manittu vadelmaisuus on aluksi miltei kokonaan piilossa, mutta muutaman suullisen jälkeen sen pirteä maku tarttee myös makunystyröihin.

Kevyt suutuntuma on vielä happamampi ja kuivattaa suuta oikeaoppisesti. Jälkimaku on melko lyhyt. Kokonaisuutena olut on oikein hyvä ja esimerkki siitä että myös viinintekijät voivat halutessaan panna hyvää olutta!

Bière Blanche Framboise:
Panimo: Domaine les Cascades, Ranska
Tyyli: Witbier, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 29/50

Olutarvio: Parpalhon

Aiemmassa arviossa käytiin läpi jo lyhyesti ranskalaisen pienpanimo Les Près en Bullesia ja sen tekemään mainiota olutta. Nyt vuorossa on toinen saman panimon olut eli witbier nimeltään Parpalhon. Aivan edellisen tasolle ei tällä kertaa ylletä, mutta ei tämäkään ole lainkaan hullumpi tapaus.

Samea vaaleanoranssi olut kaatuu lasiin muodostaen vain todella kevyesti vaahtoa. Oluen tuoksu on melko raikas ja kesäinen kuten witbierissä kuuluu myös olla. Tuoksussa on kevyesti ruohoa, greippiä

Maku on aluksi todella hapan mutta muuttuu pian ensipuraisun jälkeen selvästi makeammaksi. Raikas hedelmäisyys ja kevyt mausteisuus ovat hyvin tasapainossa.  Kevyt suutuntuma on pehmeä mutta varsin mitäänsanomaton. Oluessa ei ole juurikaan happoja mutta eipä niitä osaa oikeastaan kaivatakaan. Happaman makea maku muuttuu lopussa varsin pirteäksi, ja olut jatkaa muistuttamista olemassaolostaan mukavan pitkään suussa.

Matalasta alkoholitilavuudesta johtuen oluen runko on melko kapea mutta toisaalta tämä toimii erittäin hyvin kesähelteellä janon sammuttajana.

Parpalhon:
Panimo: Brasserie Les Près en Bulles, Ranska
Tyyli: Witbier, 4,2 %

Pisteet:
Tuoksu 5/10 + Ulkonäkö 2/5 + Maku 6/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 27/50

Olutarvio: Maniague

Nyt vuorossa olutarviossa on todella pienen ranskalaispanimon (Les Près en Bulles) olut, joka löytyi pienestä herkkuputiikista Rennes-le-Châteaun vuoristokylästä. En löytänyt panimosta juurikaan muuta tietoa kuin että sen kotipaikka on Quillanin pikkukaupungissa, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä oluen ostopaikasta. Etsinnän jälkeen löysin yhden artikkelin panimon ilmeisesti ainoasta työntekijästä. Näitä ei ilmeisesti saa siis kovinkaan laajalta alueelta, mutta suosittelen ehdottomasti testaamaan jos eksytte joskus Etelä-Ranskaan. Maniague on nimittäin todellinen yllätys ja hieno esimerkki ranskalaisten mikropanimoiden osaamisesta.

Olut on lasissa kauniin samea ja rusehtavanoranssi. Se muodostaa kaadettaessa vain vähän vaahtoa, joka katoaa nopeasti ja jättää ohuen renkaan lasin reunoille. Tuoksu on makea, hieman hunajainen ja toffeinen sekä raikkaan hedelmäinen. Kirpeät sitrushedelmät, pihkainen havumetsä ja tuore leikattu ruoho tulevan mieleen tuoksusta. Varsin lupaava ja tasapainoinen tuoksu!

Maku on puolestaan makeahkon maltainen ja aavistuksen katkeroinen. Humalointi on oikein onnistunut ja lunastaa hyvin tuoksun antamat lupaukset. Oluen runko on aavistuksen ohut ja vetinen muttei kuitenkaan liian häiritsevästi. Keskitäyteläisen puolelle kallistuva suutuntuma on tasapainoinen, piristävä ja tuo kirjaimellisesti veden kielelle kuivakan katkeroisella mutta makealla maullaan, joka kestää vielä kaiken lisäksi todella pitkään.

Maniague:
Panimo: Brasserie Les Près en Bulles, Ranska
Tyyli: Amber ale, 5,0 %

Pisteet:
Tuoksu 7/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 7/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 13/20 = Yhteensä 33/50

Grilliburgerit osa 2

Jupen keittiössä tehtiin grilliburgereita jo kerran tällä lomalla, mutta kyllähän yhden kesäloman aikana voi tehdä burgereita toisenkin kerran. Edelliseen versioon verrattuna uutena elementtinä oli grillattu ja tuore ananas, joka sopiikin enemmän kuin hyvin kokonaisuuteen. Lisäksi tavallisten tomaattien sijasta käytin meheviä pihvitomaatteja ja punasipulin sijasta tuoretta sipulia. Nälän taltuttamiseksi burgerin kanssa oli myös tällä kertaa tarjolla ronskeja ranskiksia. Pienet muutokset tekivät burgerista vielä astetta maukkaamman!

Olutarvio: Coreff Blonde / Blanche / Ambrée

Tutustumismatka ranskalaisoluiden maailmaan jatkuu kolmella Coreff-panimon oluella. Coreffin historia on melko pitkä, sillä panimo on perustettu jo vuonna 1978. Tuolloin se oli kooltaan vielä todellinen mikropanimo, mutta vuosien kuluessa se on laajentanut toimintaansa niin tuotantomäärien kuin eri tuotteiden osalta. Tällä hetkellä Coreffin valikoimassa on kymmenkunta olutta, joista kolme on luomuoluita.

Blonde on nimensä mukaisesti kirkas ja kullankeltainen kun taas blanche on samea ja vaaleankeltainen. Ambrée erottuu kolmikosta eniten kuparisella ja sameahkolla värillään. Kaikille yhteistä on liki olematon vaahdon tuottaminen.

Blonden tuoksu on maltainen ja ruohoinen kun taas blanche on hedelmäinen, kukkainen, parfyyminen, yrttinen ja hiivainen sekä ylipäänsä makeahko. Ambrée  on aavistuksen paahteinen, toffeinen ja hedelmäinen mutta tuoksu on yllättävän hentoinen. Tuoksun osalta blanchen tuoksu on monipuolisin ja ambréen siltikin voimakkain.

Myös maut poikkeavat reilusti toisistaan. Blonde on viljainen ja maltainen. Blanche on puolestaan makeahkon hedelmäinen, aavistuksen mausteinen ja happaman hiivainen. Ambréen maku on näistä makein toffeen aromeillaan, jota säestävät muun muassa yrtit, mallas, inkivääri ja greippi.

Suutuntuman osalta niin blonde kuin blanche ovat kevyitä kun taas ambrée nousee miltei keskitäyteläiseksi. Kaikki oluet ovat miltei hiilihapottomia. Yhteistä on myös jokaisessa hieman yllättäen maun muuttuminen selvästi kuivemmaksi loppua kohden. Blonden jälkimaku on lyhyt kun taas blanchen selvästi pidempi. Näistä ambrée on suutuntumaltaan selvästi makein.

Yhteistä kaikille Coreff-panimon oluille oli tasapaksuus mutta toisaalta myös tasalaatuisuus ja puhtaus. Mikään näistä ei jäänyt mieleen mutta ihan mielellään näitä maisteli ainakin yhden kerran. Voiton vei tällä kertaa korkin mitalla Blanche.

Blonde / Blanche / Ambrée:
Panimo: Brasserie Coreff, Ranska
Tyyli: Bière de garde, 4,2 % / Witbier, 4,5 % / American Pale Ale, 5,0 %

Pisteet:
Blonde (Tyyli: Bière de garde):
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 4/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 9/20 = Yhteensä 21/50

Blanche (Tyyli: witbier):
Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 11/20 = Yhteensä 25/50


Ambrée (Tyyli: American pale ale):

Tuoksu 3/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 2/5 + Yleisvaikutelma 10/20 = Yhteensä 24/50