Grillattua herkkusientä ja nautaa

Narbonnessa on tällä hetkellä lämpöä yli 30 astetta ja vielä lämpimämpää on luvassa. Siispä ruoanlaittoa sisällä ei kannata edes harkita, joten Jupen keittiössä grillataan nyt ja lähitulevaisuudessa koko kesän tarpeet täyteen. Aikaa oli tällä kertaa melko rajallisesti, sillä aloin valmistelemaan grilliä illan rientoja varten jolloin naapurissa asustelevan kanadalaispariskunnan karvaisempi osapuoli tarjosi omaa ja huippuhiilloksilla jo ollutta grilliään käyttööni. Tälläisestä tarjouksesta ei toki kieltäydytä, joten esivalmistelin illan sapuskat noin viidessä minuutissa ja pistin ruoat tirisemään ritilälle.

Grillaukset olivat täten varsin yksinkertaista sorttia. Salaatin virkaa noudatti yksinkertainen mutta toimiva tomaatti-fetasalaatti ja grilliin asti päätyivät paikallisella tuorejuustolla täytetyt herkkusienet ja naudan ulkofilee. Lisäksi näiden kaverina oli paikallisia tuotteita eli tuoretta patonkia, tapenadeja ja punaviiniä. Nopeaa ja rentoa, näinhän se kuuluu lomalla ollakin... Ainakin välillä.

Kesäinen broileri-kirsikkasalaatti

Kevyet salaatit ovat parasta kesäruokaa. Ne valmistuvat nopeasti, täyttävät vatsan esimerkiksi patongin kanssa nautittuna mutta eivät tee tukalaa oloa. Siispä salaatteja syödään meillä varsinkin kesällä usein. Tässä yksinkertaisessa salaatissa yhdistyvät pastan ja broilerin energia sekä tuoreet ja maukkaat vihannekset ja marjat. Salaatti saa hieman happoja raikkaasta vinaigrettestä ja kivaa piristävää anismaista makua marseillenbasilikasta. Toki tässä voi käyttää myös tavallista basilikaa tai olla kokeileva thaibasilikan kanssa.

Minervois'n alue ja sen viinit

Minervois'n viinialue eli ranskalaisen luokituksen mukaan AOC Minervois sijaitsee Languedoc-Roussillonissa Etelä-Ranskassa eli sattumoisin hyvinkin lähellä lomapaikkaamme. Vierailimme yhtenä päivänä alueella sijaitsevassa Minerven pikkukylässä, joka oli muinoin kataarien tukikohta ja nykyisin suosittu matkailukohde. Kylä sijaitsee Cesse-joen kupeessa kirjaimellisesti kuilun partaalla, ja sen  vetovoima perustuu dramaattiseen miljööhön.

Minerven kaupunki

Kylän historia nivoutuu tiukasti kataarien historiaan ja on myös varsin dramaattinen. Katolilaisen kirkon harhaoppisiksi julistamat kataarit taistelivat linnoituksesta käsin ristiretkeläisiä vastaan viiden kuukauden ajan vuonna 1210, mutta joutuivat lopulta antautumaan ylivoimaisen vihollisen edessä. Lopulta 140 kataaria eivät suostuneet perumaan uskoaan vaan kävelivät vapaaehtoisesti kuolemaan roviolle jonka ristiretkeläiset olivat ystävällisesti heille koonneet ja sytyttäneet. Alkuperäisestä linnoituksesta on jäljellä vain kivikasa.

Kivikasan lisäksi kylästä löytyi myös pieni viiniliike, jossa sympaattinen viininviljelijätär möi tilansa (Domaine Cavailles) viinejä sopuisaan hintaan eli matkaan lähti kaksi pulloa yhteishintaan yhdeksän euroa. Lyhyehkön keskustelutuokion perusteella selvisi se että molemmat viinit on tehty samoista rypäleistä, mutta toiseen on sekoitettu selvästi enemmän Grenachea, joka taas tekee viinistä hieman alkoholipitoisemman ja hedelmäisemmän. Näistä jälkimmäinen on vuosikertaa 2009 kun taas edeltävä sitä edeltävän vuoden viiniä. Pidätän itselläni oikeuden asiavirheisiin, koska keskustelu käytiin molemmin puolin ranskaksi, joka ei ole vahvin kieleni.


Domaine Cavailles on pieni viinitila, jonka johdossa ovat tilan perustaneen Didier Cavaillesin poika ja pojanpoika. Tilalla on palstoja 14 hehtaaria, joista syntyy tätä nykyä yhtä roséeta ja yhtä punaviiniä. Kaiken kaikkiaan myynnissä oli kolmea eri vuosikerran punaviiniä (vuodelta 2009 oli kahta eri blendiä) ja tämän vuoden maaliskuusta lähtien myös edellisvuoden roséeta.

Minerve kauempaa eri perspektiivistä

Joka tapauksessa viinit lähtivät tyytyväisen asiakkaan matkaan, ja näitä päästiin myös testaamaan myöhemmin samalla viikolla. Minervoisin AOC-luokitellut punaviinit on valmistettu Carignan, Grenache, Lledoner Pelut, Mourvedre ja Syrah-rypäleistä. Tässä tapauksessa viinit koostuivat Carignanista, Grenachesta ja Syrahista. Tuottaja itse suositteli viiniä nautittavaksi esimerkiksi punaisen lihan tai paikallisen herkun eli cassouletin (papupata) kanssa. Me testasimme molempia viinejä grillatun naudanlihan kanssa.

Alueen viiniviljelmiä

Molemmat viinit maistuivat ja toivat mukavan paikallisen fiiliksen illanviettoon. Näistä kahdesta Grenache-painotteisempi viini oli kuitenkin selvä suosikkimme. Minervoisin alueet punkut ovat käsittääkseni yleisesti hedelmäisiä ja sopivat hyvin yhteen - ei-niin-yllättäen - paikallisten ruokien kanssa. Ainakin nämä kaksi olivat hyvällä tavalla varsin mutkattomia viinejä ja toimivat juurikin rennon illanvieton yhteydessä.

Yhteenvetona ja suosituksena voisi sanoa että matkaillessa kannattaa ehdottomasti tutustua myös paikallisiin viineihin ja mielellään vielä hankkia ne suoraan tiloilta tai liikkeistä.

Matkan saalis aidossa miljöössä

OlutarvIo: Brasserie d’Oc La Pavoa

Olen kirjoittanut blogissa aiemmin ranskalaisesta olutkulttuurista, joka lienee suomalaiselle oluen keskivertoharrastajalle yhtä tuttu kuin ranskalaiselle suomalainen viinikulttuuri. Olen sortunut itsekin lievähköön vähättelyyn joskin hieman kieli poskessa. Ranskalaiset nauttivat oluita janojuomina siinä missä muutkin, mutta rehellisyyden nimissä on tunnustettava että en kyllä pystyisi ulkomuistista sanomaan yhtään merkittävää ranskalaista laatupanimoa.

Tilanne ei ole kuitenkaan aivan niin lohduton mitä omat (väärät) ennakkoluulot antavat ymmärtää. Ranskassa on nimittäin paljon pienpanimoita, jotka tekevät rakkaudella ja pieteetillä oluitaan. Lisäksi maa on jonkun sortin edelläkävijä luomutuotteiden ja täten myös oluiden saralla. Suuresti arvostettu käsityöläisaate toimii myös oluiden parissa. Näitä artesaanioluita ei vain ole yleisesti kovinkaan helposti saatavilla. Kaupat ja baarit myyvät lähinnä monikansallisia bulkkituotteita (näinhän se on toki monesti esim. Suomessakin), mutta ympäri Ranskaa liikkuessa törmää jatkuvasti pienpanimotuotteisiin, joita myydään esimerkiksi pienissä herkkupuodeissa. Joten kannattaa nähdä hieman vaivaa ja kaivaa hyvät (pienpanimo)oluet koloistaan!

Johdannon jälkeen onkin hyvä siirtyä itse asiaan eli yhden pienpanimo-oluen arviointiin. Brasserie d'Ocin panimon kotikaupunki on Mèze, joka sijaitsee Etelä-Ranskassa Montpellierin kupeessa noin 70 kilometrin päässä omasta lomakohteesta. Ilmeisesti tämän paikallisen vipuvaikutuksen johdosta panimon oluita oli saatavilla myös yhdestä isommasta marketista. Muutaman panimon oluen valikoimasta mukaan valikoitui kesäinen witbier.

Lasiin kaadettaessa syntyy reiluhkosti vaahtoa ainakin varomattomasti kaadettaessa, mutta lopulta pinnalle jää vain keskikokoinen valkoinen vaahtokerros, joka koristaa kullankeltaista/oranssista ja sameaa nestettä jota myös olueksi kutsutaan. Oluen tuoksu on aavistuksen maltainen, sitruksinen, parfyyminen ja hiivainen. Kokonaisvaikutelma on hedelmäinen ja raikas.

Maku on kuivan katkeroinen mutta toisaalta myös makeahko. Hapokkuutta on melko niukasti. Hedelmäisyys ja erityisesti sitrus on vahvasti esillä. Keskitäyteläinen suutuntuma muuttuu loppua kohden kuivemmaksi ja suuta kuivattava maku kestää kohtalaisen pitkään.

Kaiken kaikkiaan La Pavoa oli tasapainoinen, miellyttävä ja puhtaan laadukas witbier, joka ei kuitenkaan jättänyt mieleen sen kummempia mielikuvia tai ajatuksia.

Brasserie d'Oc La Pavoa:
Panimo: Brasserie d'Oc, Ranska
Tyyli: Witbier, 4,5 %

Pisteet:
Tuoksu 6/10 + Ulkonäkö 3/5 + Maku 5/10 + Suutuntuma 3/5 + Yleisvaikutelma 12/20 = Yhteensä 29/50

Mozzarella-pastasalaatti ja grillattu naudan entrecôte

Kesälomagrillaukset jatkuivat naudan entrecôten ja merguez-makkaran, jonka seuraksi oli simppeliä kesäistä salaattia, tuoretta patonkia lisukkeineen ja hyvää punaviiniä. Grillatessa ei jaksa yleensä ns. hienostella vaan illanvietto sujuu mukavammin rennolla otteella ja yksinkertaisten ruokien kera hyvässä seurassa. Niin myös nyt.

Ruokajuomana oli punkkua Bordeaux'sta eli tarkemmin ilmaistuna Saint-Émilionista. Vuoden 2007 vuosikertaa ollut vinkku oli vielä melko tuoretta mutta silti jo oikein hyvää. Mansikkainen ja mustaherukkainen tuoksu sai jatkoa tasapainoisella maulla, jota täydensivät jo yllättävän silkkiset tanniinit. Viini sopi todella hyvin grillatun lihan kanssa ja myös sellaisenaan nautiskellen.

Sananen ranskalaisista kauppahalleista

Hyvä tapa tutustua ranskalaiseen elämänmenoon on käydä tutustumassa paikallisiin kauppahalleihin. Ranskalaiset kun suhtautuvat perinteisesti ruokaan ja juomaan asiaan kuuluvalla hartaudella, oman alueen tuotteita kunnioittaen, joten vierailu kauppahalliin on myös hieno tilaisuus tutustua alueen ominaispiirteisiin.

Lomapaikkamme sijaitsee Narbonnen kaupungin kupeessa, Etelä-Ranskan Languedoc-Roussillonissa. Niinpä luonnollinen vierailukohde on kaupungin kauppahalli, Les Halles de Narbonne, joka on monella tapaa varsin tyypillinen ranskalainen kauppahalli.

Hedelmäinen mascarponejälkiruoka

Ranskassa riittää tuoreita ja paikallisia hedelmiä, joten niiden ympärille on helppo tehdä vaikkapa herkullisia jälkiruokia. Tämä makea hedelmäpommi täyttää makeanhimon vähän pidemmäksikin aikaa. Omaan herkuttelukesään kuuluvat olennaisena osana mansikat, mutta näiden kaveriksi oli tarkoitus saada myös itselle harvemmin käytettyjä paikallisia hedelmiä eli tuoreita viikunoita ja aprikooseja. Näistä jälkimmäisiä olisi voinut laittaa sekaan enemmänkin tuomaan raikasta hapokkuutta.

Ohjeen mukaan tehtynä saa noin 5-6 isohkoa annosta valmista jälkiruokaa.

Merellinen katkarapupasta

Etelä-Ranskassa merenelävät ja kalat kuuluvat olennaisena osana ruokakulttuuriin, joten on korkea aika tehdä myös äyriäisruokaa paikan päällä. Vauhdikkaan lomapäivän jälkeen ei ollut aikaa eikä energiaa tehdä mitään kovin monimutkaista, joten ratkaisuna oli selkeästi katkarapupasta. Kaupan kylmätiskiltä lähti mukaan iso satsi kokonaisia katkarapuja sekä pienempi satsi minikatkarapuja.

Omana ideana oli yhdistää minikatkaravut kermaiseen kastikkeeseen. Lisäksi ruokaan tuli reilu satsi tuoreita ja herkullisia kokonaisia katkarapuja, joiden syöminen on sotkuista palkitsevaa. Visuaalisesti näyttävät katkikset eivät ole ehkä parasta täytettä pastaan noin syömisen helppouden kannalta mutta toisaalta mikä onkaan mukavampaa kuin repiä ne käsin auki ja jättää jälkeensä sotku kesäiltaan.

Annos

Välimerelliset kalanyytit

Lauantaipäivän grillilounaana oli yksinkertaisia kalanyyttejä folion päällä grillattuna. Toki nämä valmistuvat yhtä helposti myös esimerkiksi uunissa, mutta kuuman kesäpäivän viettää mieluummin ulkosalla kuin keittiötä lämmittäen. Ruoan ideana oli tehdä muutamasta laadukkaasta ainesosasta helppoa ja hyvää syötävää vihreän salaatin kaveriksi. Basilika oli tällä kertaa paikallista Marseillen/Provencen basilikaa, joka poikkeaa niin ulkonäöltään kuin maultaan esim. Suomessa myytävästä. Tämän version maku on hyvin aromaattinen, hieman pippurinen ja jopa hieman aniksinen. Se sopii todella hyvin myös salaatteihin ja peston ainesosaksi, mutta maistui myös tässä ruoassa.

Boles de Picolat eli perinteinen eteläranskalainen lihapullapata

En löytänyt tälle ruoalle virallisempaa suomennosta, mutta alkuperäiskielellä ruokaa kutsutaan nimellä boles de picolat. Kataloniasta peräisin oleva ruoka on kotiutunut hyvin myös Etelä-Ranskaan, jossa siitä on tullut eräs paikallisista perinneruoista. Yksinkertaisesti pataruoka on tomaattikastikkeessa olevia lihapullia, papuja ja oliiveja lehtipersiljalla ja valkosipulilla höystettynä.

Tämä resepti on koottu netistä löytyneistä eri resepteistä, sillä tämänkin kohdalla "autenttisia" reseptejä taitaa olla yhtä monta kuin kokkeja. Ruoassa kuuluisi olla konsensuksen mukaan (kuivatettuja) herkkutatteja, mutta itselläni oli tyytyminen tavallisiin herkkusieniin. Joissakin ohjeissa pataan lisätään myös kinkkua.