keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Olutarvio: Westmalle Dubbel

Wikipedia kertoo seuraavaa: Trappist on suojattu nimi, jota voidaan käyttää vain benediktiiniläisten trappistiluostareiden munkkien valvonnassa tehdystä luostarioluesta. Lisäksi vaatimuksena on, että olut pannaan luostarin tiloissa, ja että panimon tuotto käytetään luostarin ylläpitoon ja sosiaalityöhön. Nimeen oikeutettuja luostareita on seitsemän ja yhtä lukuun ottamatta ne sijaitsevat Belgiassa.

Westmalle on yksi näistä seitsemästä luostarista ja dubbel-oluen sanotaan syntyneen juuri tässä luostarissa. Itse luostari perustettiin jo vuonna 1794, mutta luostarista tuli virallisesti Trappist-luostari 22.4.1836. Tämän ansiosta munkit saivat alkaa panna omaa olutta ja ensimmäistä kertaa lounasolutta päästiin maistelemaan saman vuoden joulukuun 10. päivänä. Merkkipäivästä vierähti vielä 20 vuotta ennen kuin olutta myytiin janoisille vierailijoille luostarinportilla ja hiljalleen panimotoimintaa laajennettiin. Vuonna 1921 munkit päättivät alkaa myydä olutta myös muualle ja samalla tiellä ollaan edelleen.

Westmallen dubbel on historiallisista ja laadullisista syistä johtuen arvostettu genrensä kulmakivi. Luostarin kotisivuilta löytyy mielenkiintoista tietoa panimon historiasta ja tuotantomenetelmistä. Olut tehdään luonnollisin menetelmin laadukkaista raaka-aineista, joka näkyy ja maistuu myös lopputuloksessa. Dubbel on nimensä mukaisesti tumma, hieman kolamaisen näköinen olut, jossa on myös hieman punaisen ja ruskean sävyjä. Lasi täyttyy runsaahkolla kermaisella ja beigenvärisellä vaahdolla, joka jättää jälkeensä vielä pitkäksi aikaa nättiä pitsiä. Tuoksussa on belgialaista hiivaa, hedelmäisyyttä, siirappista makeutta ja mallasta.

Maku on taasen yllättävän kuivankatkera, toki maussakin on samaa hedelmäisyyttä, humalaa ja myös hieman makeutta kuten tuoksussakin. Maku on myös hieman yrttisempi kuin tuoksu. Suutuntuma on hieman liukas, hapokas, keskitäyteläinen ja hapan sekä loppua kohden myös mukavasti kuivattava. Alkoholi ei paista mausta läpi, tosin dubbeleissa sitä on myös melko maltillisesti (yleensä 6,5-8,0 %, tässä 7,0 %). Oluessa on mielenkiintoisesti lievähkö ristiriita tuoksun ja maun välillä, sillä tuoksua voisi kuvailla makeaksi ja makua kuivankatkeraksi. Mausta tulee mieleen myös ainakin etäisesti saksalaiset hefeweizenit.

Tätä herkkuahan ei saa Suomen monopoliyhtiöstä lainkaan, joten janoisten täytyy suunnata asianmukaisesti varusteltuun olutravintolaan tai ulkomaille. Tämä yksilö on tuotu rakkaudella pääkallopaikalta Belgiasta.

"Olet oikea munkki vain kun elät kättesi työllä."


Pisteet:
Tuoksu 8/10 + Ulkonäkö 4/5 + Maku 8/10 + Suutuntuma 4/5 + Yleisvaikutelma 15/20
= Yhteensä 39/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...